Etiopialainen Mekane Yesus -kirkko on kasvanut 62 vuodessa 20 000 jäsenestä maailman suurimmaksi luterilaiseksi kirkoksi, jossa on yli kymmenen miljoonaa seurakuntalaista. Kansanlähetys aloitti työn Etiopiassa vuonna 1968 norjalaisen lähetysjärjestön kautta, kunnes solmi yhteistyösopimuksen Mekane Yesus -kirkon kanssa vuonna 1975. Kirkko antoi järjestön tehtäväksi aloittaa työn Kaffa-maakunnassa. Ameyan seurakunta on yksi tällä alueella toimivista luterilaisista seurakunnista. Sen syntyhistoria auttaa ymmärtämään Mekane Yesus -kirkon valtavaa kasvua. Nykyisin Jimma Bethel -synodin evankelioimisosaston johtajana toimiva pastori Alemayehu oli yksi Ameyan seurakuntalaisista ennen kuin seurakuntaa oli perustettukaan.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Alemayehu toimi 1990-luvun taitteessa opettajana kahden tunnin kävelymatkan päässä kotikaupungistaan Ameyasta.
”Tulin kerran käymään kotonani ja tapasin ystäväni Tamratin, joka oli tullut Jimmasta käymään Ameyassa. Tamrat oli kääntynyt vuonna 1989 kristityksi ja tutustunut Mekane Yesus -kirkon jäseniin. Hän kertoi minulle Jeesuksesta ja ristinkuolemasta syntiemme tähden. Halusin tietää enemmän, ja aikani kyseltyäni olin valmis hyväksymään Jeesuksen syntieni sovittajaksi.
Seurakunta syntyy
Alemayehua jäi vaivaamaan kuitenkin yksi kysymys, johon hän halusi vastauksen. Jos hän hyväksyy tämän Jeesuksen elämäänsä ja on sen jälkeen alueensa melkein ainoa evankelisen kristinuskon edustaja, kuinka hän voi kestää kaiken sen vainon, joka aivan varmasti tulee hänen osakseen. ”Älä murehdi, sinä saat varmasti ystäviä, jotka uskovat samalla tavoin”, oli Tamrat vastannut.
Ennen Alemayehua ja Tamratia Ameyan ainoat kristityt olivat Donatson perhe, jonka tytär Tigist oli Wolgitessa ollessaan kuullut Mekane Yesus -kirkon kristityiltä Jeesuksesta. He alkoivat kokoontua tältä perheeltä vuokraamassaan huoneessa.
”Meitä oli noin 15 henkeä, kaksi meistä oli kuullut evankeliumin helluntailaisilta, yksi perhe Kale Hiwot -kirkon jäseniltä ja viisi Mekane Yesus -kirkon jäseniltä.”
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Evankelioimistyö alkaa
Vuonna 1991 pieni uskovien joukko päätti aloittaa Mekane Yesus -kirkon seurakuntaa perustavaa evankelioimistyötä. Siihen liittyivät kaikki 15 uskovaa, mukaan lukien lapset.
”Kirjoitimme Jimmaan, silloiseen seurakuntaan, kirjeen ja pyysimme heidän apuaan. Jimmasta lähetettiin evankelista Mulugeta opettamaan meitä ja olemaan kanssamme. Hän sai kokea työssään paljon vastustusta. Kerran kaksi miestä aikoi keihäällä jopa tappaa hänet. Onneksi miehet riitaantuivat keskenään ja Mulugeta sai pitää henkensä.”
Heti kun kristityt alkoivat kokoontua yhdessä, alkoivat vainot. Alemayehu kertoo, että heitä pilkattiin, ivattiin ja uhkailtiin. Kokouksia häirittiin heittelemällä kivillä kokoushuonetta.
”Pahin kivien heittelijä oli Girma, joka myöhemmin tuli uskoon ja on nyt seurakuntamme vanhemmistossa!”
Evankeliumi kaikille kaikkialla
Vaino kesti seitsemästä kahdeksaan vuoteen. Käytännöllisesti katsoen koko kaupunki painosti seurakuntalaisia luopumaan uskostaan monin tavoin väkivallalla ja perättömillä oikeustoimilla.
”Meille sanottiin, että uusi uskontomme häiritsee koko kylää, ja että meidän olisi paras lopettaa nyt kaikenlainen uskonnostamme puhuminen.”
Seurakuntalaiset eivät kuitenkaan lopettaneet, vaan he menivät kaikkialle ja kertoivat Jeesuksesta sekä syntien anteeksiantamuksesta kaikille, joita vain tapasivat.
”Monia sairaita parantui, kun rukoilimme heidän puolestaan. Muun muassa oma äitini, joka oli 15 vuotta sairastanut tuberkuloosia ja vuodepotilaana pystynyt nukkumaan vain toisella kyljellään, parantui täysin. Eräs luusyöpää sairastava mies samoin parantui kokonaan. Monista ihmisistä lähtivät myös pahat henget pois, kun rukoilimme heidän puolestaan. Myös monet alueen noitatohtoreista tulivat uskoon.”
Kristittyjen vainoaminen Ameyassa loppui vasta, kun seurakuntalaisia oli valittu johtaville paikoille kaupungin korkeimpiin virkoihin. Yksi pääsi jopa maan eduskuntaan asti.
Seurakunta saa kirkon
Vuonna 1993 seurakuntalaiset päättivät, että he tarvitsevat oikean kirkon, ja pyysivät taloudellista tukea hiippakunnalta. He saivat rahat kattopeltejä varten, kaiken muun he tekivät ja maksoivat itse. Seurakuntalaiset antoivat säännöllisesti kymmenykset tuloistaan ja lahjoja kirkkoa varten. Kirkko valmistui vuonna 1995.
”Siinä oli peltikatto, maalattia ja eukalyptuspuusta tehty runko, joka oli mudattu olkien ja mudan sekoituksella. Lisäksi kirkkomme oli maalattu. Kirkon päädystä voi lukea Jeesuksen sanat: ”Minä olen alfa ja omega, alku ja loppu”. Kirkko oli aika vaatimaton kylässä veistettyine puupenkkeineen, mutta se oli meille hyvin tärkeä. Uuden kirkon rakensimme 2000-luvulla vanhan romahdettua.”
Ameyan seurakunta jatkoi kasvuaan ja tämäkin kirkko kävi nopeasti pieneksi, niinpä vuonna 2005 aloitettiin uuden suuremman kirkon rakentaminen. Se valmistui 2007, nyt on seurakunnalla käytössä tilava rakennus, johon koko seurakunta mahtuu sisälle.
”Meillä on paljon toimintaa: jumalanpalvelukset, pyhäkoulu lapsille, aamurukouspiiri lauantaiaamuisin, kodeissa kokontuvat raamattupiirit, kaksi kuoroa, naistyön komitea ja rippikoulutyötä.”
Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.
Seurakunnan evankelioimistyö alkaa
Ameyan seurakunnan toiminnan kautta perustettiin neljä seurakuntaa Kaffa-maakunnassa. Delbo oli ensimmäinen paikka Ameyan ulkopuolella, johon seurakunta lähti viemään ilosanomaa. Ihmiset siellä uskoivat, tulivat kristityiksi ja rakensivat noin vuoden päästä oman kirkon. Seuraava paikka oli Bocha, jonne evankeliumin vei evankelista Hailu, joka tuli seurakunnan avuksi Mulugetan jälkeen. Vuonna 1993 useampi seurakuntalainen lähti Opaan kertomaan Jeesuksesta. Siellä oli ollut aikaisemmin vain yksi kristitty, joka oli maanviljelijä.
”Lähdimme auttamaan häntä sadonkorjuussa, koska kukaan opalaisista ei halunnut auttaa häntä. Ihmiset tulivat pellon viereen katsomaan työtämme ja me kerroimme heille evankeliumin. Samana päivänä 25 henkeä halusi kääntyä kristityiksi.”
Amayalaiset kristityt kävivät sen jälkeen säännöllisesti opettamassa Opaan syntynyttä seurakuntaa.
”Ensin se kokoontui tuon maanviljelijän kodissa, mutta jäsenmäärän kasvaessa Suomen Ev.lut. Kansanlähetys auttoi uutta Opan seurakuntaa rakentamaan oman kirkon vuonna 1999.
Seuraava paikka, jossa seurakunta teki tavoittavaa työtä, oli Chida.
”Sinne tuli kuitenkin samaan aikaan harhaoppien opettajia ja vastakääntyneet kristityt liittyivät heihin. Vasta vuonna 2005 pystyimme menemään uudelleen Chidaan, ja sinne syntyi Marga Goddi -niminen Mekane Yesus -seurakunta.”
Matkat Ameyasta eri seurakuntiin vaihtelevat. Tuohon aikaan lähes kaikkiin seurakuntiin kuljettiin kävellen tai muulilla ratsastaen, vain joihinkin harvoihin voi matkustaa autolla. Pisin matka on Ameyasta Delbaan, jonne kävellen matka kestää 11 tuntia.
”Kesällä 2005 banchojen ja charojen alueelta tuli delegaatio Delbaan pyytämään, että heille lähetettäisiin evankelista, koska hekin haluaisivat uskoa. Sinne on Delbasta vielä toiset 11 tuntia kävellen. Meitä kyllä vähän hirvitti, kun olimme kuulleet tarinoita alueella liikkuvista elefanteista, leijonista, leopardeista ja käärmeistä, mutta vastasimme kutsuun myöntävästi.”
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Kirkko tarvitsee koulutettuja työntekijöitä
Kansanlähetys on yhteistyössä Mekane Yesus -kirkon kanssa ollut mukana tekemässä monia kehitysyhteistyöprojekteja, joista ovat hyötyneet kaikki ameyalaiset. Koko kaupungin vesijärjestelmä rakennettiin Suomen valtion kehitystyöhankkeena 2004 – 2005. Seuraavassa kehityshankkeessa 2007 – 2009 alueelle rakennettiin kouluja ja suojattiin useita lähteitä eri kylissä.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Ameyan seurakunnan pienten alkujen päivästä lähti suuri muutos. Nykyisin Ameyassa toimii 28 seurakuntaa, joissa on yhteensä 25 000 jäsentä. Ameyan seurakunnat kuuluvat Mekane Yesus -kirkon Jimma-Bethel -hiippakuntaan, jonka alueella toimii 250 seurakuntaa ja saarnapaikkaa. Näistä yli puolet on vailla pappia.
Kansanlähetys tukee Mekane Yesus -kirkkoa rahoittamalla vähävaraisten opiskelijoiden teologian opintoja stipendiaattiohjelman avulla. Kansanlähetys on mukana myös uuden koulutuskeskuksen rakentamisprojektissa Jimmassa. Valmistuttuaan koulutuskeskus tuo helpotusta kasvavan kirkon työntekijäpulaan.
Pirkko Tuppuraisen tekemän haastattelun pohjalta toimittanut Anne Lepikko
Artikkelikuvassa maisema Ameyan vuorille. Kuva: Jarkko Viljanen
