Kansanlähetys tukee taloudellisesti vuosittain pappis- ja evankelista-opiskelijoita Mekane Yesus -kirkon raamattukouluissa ja seminaareissa eri puolilla Etiopiaa. Vuonna 2020 tuettiin 17:ää opiskelijaa. Pastori Alemayehu on yksi niistä kymmenistä, joiden opiskelun papiksi stipendiohjelma on mahdollistanut.
Alemayehun perhe oli Etiopian ortodoksikirkon jäseniä, ja myös hänet kastettiin lapsena ortodoksikirkossa. Hän uskoi myös noitatohtoreihin eli gallitchoihin, kuten kaikki muutkin hänen tuntemansa ihmiset. Alueella toimi satoja noitatohtoreita. Alemayehun oman gallitchan nimi oli Alama. Tämä erittäin arvostettu yhteisönsä jäsen pystyi puhumaan henkien kanssa.
”Menimme aina keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin gallitchan luo. Hänen luokseen ei koskaan menty paljain käsin, vaan hänelle vietiin aina mennessä lahjoja, usein kahvia tai rahaa. Häntä haluttiin miellyttää”, Alemayehu kertoo.
Gallitchan toivottiin kertovan tulevaisuudesta. Usein tämä kuitenkin sanoi, ettei hänellä ollut sinä päivänä mitään sanomaa. Toisinaan ennustukset eivät pitäneet paikkaansa.
”Usein hän myös uhkaili ja pelotteli meitä: ”Ellette tee näin ja näin, varmasti kuolette.” Jos olimme sairaita, menimme aina ensin gallitchalle ja vasta sitten klinikalle. Gallitcha antoi meille lääkkeeksi erilaisia lehtiä ja kasveja, joita hän joskus kehotti meitä syömään, joskus voitelemaan iholle.
Gallitcha Alama on jo kuollut, mutta hänen poikansa elää ja toimii edelleen noitatohtorina. Tosin yhä harvemmat käyvät hänen luonaan.
”Ihmiset, jotka ovat kuulleet evankeliumin, tietävät, että noitatohtoreita ei enää tarvitse pelätä. Olemme vapautuneet heidän vallastaan.”
Käänteentekevä kohtaaminen
Alemayehu on syntynyt Ameyassa, joka on Etiopian eteläisten valtioiden Konta Special Woreda -kuntainliiton pääkaupunki. Se sijaitsee laaksossa vuorten keskellä, 110 kilometriä Jimmasta luoteeseen.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Alemayehu kävi koulunsa alaluokat Ameyassa, mutta yläasteelle ja lukioon hänen piti mennä Jimmaan. Elämä isossa maalikylässä oli koululaisen mielestä oikein mukavaa. Jimmassa kulkivat taksit ja linja-autot, siellä oli sähkö, sairaala, puhelin ja televisio. Siellä saattoi mennä jopa elokuviin.
Lukion jälkeen nuori mies pääsi opiskelemaan opettajainvalmistus-laitokseen Debre Berhaneen, Pohjois-Etiopiaan. Hänen ensimmäinen työpaikkansa Opra elementary school sijaitsi kahden tunnin kävelymatkan päässä Ameyasta. Elettiin 1990-luvun taitetta.
”Tulin kerran käymään kotonani Ameyassa ja tapasin ystäväni Tamratin, joka oli tullut Jimmasta käymään kotikaupungissaan. Tamrat oli kääntynyt vuonna 1989 kristityksi ja tutustunut Mekane Yesus -kirkon jäseniin. Hän kertoi minulle Jeesuksesta ja ristinkuolemasta syntiemme tähden. Halusin tietää enemmän, ja aikani kyseltyäni olin valmis hyväksymään Jeesuksen syntieni sovittajaksi.”
Alemayehua jäi vaivaamaan kuitenkin yksi kysymys, johon hän halusi vastauksen. Jos hän kutsuu tämän Jeesuksen elämäänsä ja on sen jälkeen alueensa melkein ainoa kristitty, kuinka hän voi kestää kaiken sen vainon, joka aivan varmasti tulee hänen osakseen? ”Älä murehdi, sinä saat varmasti ystäviä, jotka uskovat samalla tavoin”, oli Tamrat vastannut.
Ennen heitä Ameyassa ainoastaan Donatson perhe uskoi Jeesukseen. Perheen tytär Tigist oli kuullut evankeliumin Wolgitessa ollessaan Mekane Yesus -kirkon kristityiltä. Uskovat alkoivat kokoontua tältä perheeltä vuokraamassaan huoneessa.
”Meitä oli noin 15 henkeä, kaksi meistä oli kuullut evankeliumin helluntailaisilta, yksi perhe Kale Hiwot -kirkon jäseniltä ja viisi Mekane Yesus -kirkon jäseniltä.”
Heti kun uskovat alkoivat kokoontua yhdessä, alkoivat vainot. Alemayehu kertoo, että heitä pilkattiin, ivattiin ja uhkailtiin. Kokouksia häirittiin heittelemällä kivillä kokoushuonetta.
”Pahin kivien heittelijä oli Girma, joka myöhemmin tuli uskoon ja on nyt seurakuntamme vanhemmistossa!
Alemayehua syytettiin väärin perustein oikeudessa muun muassa jonkun potkimisesta. Kerran häntä ampui noin kahden metrin päästä kaupunkiyhdistyksen vahti saadakseen hänet luopumaan uskostaan. Luotia ei koskaan löytynyt eikä Alemayehulle sattunut mitään. Hän kokee, että se oli todellinen ihme.
”Vaino kesti seitsemästä kahdeksaan vuoteen. Koko Ameya käytännöllisesti katsoen vainosi meitä: kaupungin johto, kaupunkiyhdistys, ortodoksikirkko, noitatohtori ja kaikki.”
Uusia näköaloja avautuu
Seurakuntalaiset toimivat niin eri tavoilla kuin muut yhteisön jäsenet, että se ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. He eivät käyttäneet päihteitä, tekivät työtä ahkerammin ja toimivat asuinalueensa olosuhteiden kehittämiseksi.
”Köyhyys väheni, koska olimme vapautuneet noitatohtorien määräysvallasta ja saimme istuttaa pelloillemme kaikkea, minkä huomasimme menestyvän. Lapsemme olivat terveempiä, kun voimme antaa heille maitoa ja kananmunia, joiden syömisen noitatohtorit olivat kieltäneet. He olivat väittäneet niiden olevan vaarallisia ihmisille. Puhtaan juomaveden tultua kaupunkiimme myös lastemme vatsataudit vähenivät. Me olimme ja olemme edelleen innostuneita niistä uusista näköaloista, joita kristinusko avasi eteemme.”
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Vuonna 1991 Alemayehun setä Zerinet sairastui vakavasti, ja hänen suureksi riemukseen ehti tulla uskoon sairasvuoteellaan. Zerinet oli ensimmäinen luterilaisena kuollut ameyalainen. Paikallinen ortodoksikirkko kielsi seurakuntalaisia hautaamasta häntä enää ortodoksien hautausmaahan, ja hautaus myös sedän omalle takapihalle kiellettiin. Se päivä oli erityisen katkera Alemayehulle ja hänen ystävilleen.
”Meidän kulttuurissamme henkilö haudataan aina jo kuolinpäivänä, mutta Zerinet joutui odottamaan kolme päivää, ennen kuin saimme luvan haudata hänet poliisiaseman takapihalle. Meille sanottiin, että uusi uskontomme häiritsee koko kylää. ’Tunnemme gallitchan, tunnemme ortodoksikirkon, mutta teidän uskontoanne emme tunne, ja teidän on paras lopettaa nyt kaikenlainen uskonnostanne puhuminen’, meille sanottiin.”
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen
Seurakuntalaiset eivät kuitenkaan lopettaneet, vaan he menivät kaikkialle ja kertoivat Jeesuksesta sekä syntien anteeksiantamuksesta kaikille, joita vain tapasivat.
”Monia sairaita parantui, kun rukoilimme heidän puolestaan. Esimerkiksi oma äitini, joka oli 15 vuotta sairastanut tuberkuloosia ja oli vuodepotilaana pystynyt nukkumaan vain toisella kyljellään, parantui täysin. Eräs luusyöpää sairastanut mies samoin parantui kokonaan. Monista ihmisistä lähtivät myös pahat henget, kun rukoilimme heidän puolestaan, ja monet alueen noitatohtoreista tulivat uskoon.”
Vaino alueella loppui vasta, kun seurakuntalaisia pääsi johtaville paikoille kaupungin korkeimpiin virkoihin. Yksi seurakuntalainen pääsi jopa maan eduskuntaan asti.
Uskollinen Jumalan kutsulle
Heti kristityksi tultuaan Alemayehu oli ymmärtänyt, että Jumala kutsuu häntä evankeliumin työhön. Ennen koulutusta pappisseminaarissa hän toimi vuoden verran seurakunnan evankelistana. Hänelle tarjottiin myös hyvää hallituksen virkaa, mutta hän kieltäytyi siitä, koska haluaa olla uskollinen Jumalan kutsulle.
”Olin hyvin onnellinen, kun kuulin, että pääsisin Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen stipendiaattina opiskelemaan Addis Abebaan Mekane Yesus -kirkon pappisseminaariin. Olin myös iloinen, kun kuulin, että Pusulan seurakunta Suomesta halusi erityisesti tukea minua opiskeluissani.
Alemayehun vaimo ei kuitenkaan halunnut miehensä lähtevän neljäksi vuodeksi pappisseminaariin, kauas pois kotoa. Hänen epäröintiinsä vaikutti luultavasti myös se, että pappien tulot Etiopiassa ovat hyvin epävarmat. Alemayehu ei halunnut toimia vastoin vaimonsa toivetta. Hän oli kuitenkin varma Jumalan kutsusta ja rukoili, että Jumala, joka kutsuu, puhuisi asiasta myös hänen vaimolleen.
”Rukoilin asiaa ainakin vuoden ajan. Sitten eräänä yönä kolmen aikaan, ollessani polvillani sänkyni vierellä rukoilemassa, vaimoni heräsi yhtäkkiä ja sanoi: ’Nyt tiedän, että olet saanut kutsun Jumalalta enkä enää koskaan ole kutsusi esteenä.’ Jumala oli unen kautta puhunut vaimolleni.”
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen
Valmistuttuaan papiksi Alemayehu toimi kaksi vuotta Ameyan raamattukoulun rehtorina. Sen jälkeen hän opetti tulevia pappeja ja evankelistoja Jimmassa, missä hän toimii nykyään Mekane Yesus -kirkon evankelioimisosaston johtajana ja Jimman koulutuskeskuksen rakennusprojektin yhdyshenkilönä Suomen suuntaan.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen
Alemayehu kiittää siitä, että nuoret opiskelijat saavat edelleen tukea opintoihinsa, niin kuin hän sai opiskeluaikanaan.
”Kansanlähetys on pitkäaikainen yhteistyökumppanimme, joka on aina tukenut meitä ongelmissamme ja evankelioimistyössämme. Haluamme kiittää ensinnäkin kaikkivaltiasta Jumalaa, joka on antanut meille tällaisen aisaparin. Arvostamme Kansanlähetystä myös stipendiaattiohjelman vuoksi. Sen ansiosta pystymme kouluttamaan työntekijöitä eri tehtäviin seurakuntien palvelukseen. Jumala siunatkoon teitä ja maatanne.”
Toim. Anne Lepikko
anne.lepikko@sekl.fi
Alla olevalla videolla apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola kertoo Mekane Yesus -kirkosta lähetystyön toimijana sekä Jimman yliopistokaupungista, jossa koulutetaan työntekijöitä herätyksen keskellä elävälle kirkolle. Mekane Yesus -kirkon evankelioimisosaston johtaja ja Jimman koulutuskeskuksen rakennusprojektin yhdyshenkilö Alemayehu Kebede oikealla. Video: Jarkko Viljanen
