Kansanlähetyksen lähetysjohtajana noin puolitoista vuotta toiminut Daniel Nummela täyttää 40 vuotta kesäkuun 21. päivä. Hänen syntymäpäiviään ja pandemian vuoksi peruuntunutta tulojuhlaansa vietetään 2.5. kello 19.00. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita osallistumaan juhlaan etänä Youtubessa striimattavan linkin kautta tästä:
Neljättäkymmenettä ikävuotta voi helposti pitää eräänlaisena puolimatkan pysäkkinä. Silloin tuoreessa muistissa ovat menneiden vuosien kokemukset, ja tulevaisuuden suhteen on paljon odotuksia. Keski-iän kynnyksellä on yleensä jo selvinnyt, mikä on tärkeää, minkä vuoksi kannattaa uskaltaa ja minkä varaan tulevaisuutta rakentaa.
Kansanlähetys viettää tänä ja ensi vuonna Kotona täällä ja taivaassa -teemavuotta. Sen myötä järjestö haluaa kutsua kristittyjä yhteen pitkän koronapandemian aiheuttaman eristyksen jälkeen. Yksi suurimmista covid-19-virukseen liittyvistä kärsimyksen aiheuttajista on ollut juuri yksinäisyys kokoontumisrajoitusten tähden.
Daniel Nummela tunnustaa, ettei ole erityisesti pohtinut yksinäisyyden teemaa, vaikka hänellä on siitä kokemusta sekä omassa elämässään että työn kautta. Elämänsä yksinäisimmän hetken hän arvelee sijoittuneen armeija-aikaan.
− Muistan kerran itkeneeni reserviupseerikurssilla Haminan varuskunnan vessassa. Se oli varmasti yksinäistä aikaa, mutta enemmän suru liittyi siihen, kuinka raskaana koin sen jakson elämässäni.
Usko antaa perusturvallisuuden ja lohdun vaikeissakin tilanteissa. Psalmin 23 sanoma Jumalan huolenpidosta on antanut Nummelalle perustan, johon nojata niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.
− Niissäkin hetkissä, joissa olen kokenut yksinäisyyttä tai hylkäämistä, on rohkeutta ja lohtua antanut ajatus, että Jeesus ei hylkää minua. Jo lapsena minulla oli sellainen mielikuva, että vaikka olisi pimeä korpimetsä, missä olisi susia ja karhuja, Jeesuksen kanssa uskaltaisin käydä sen läpi.
Ikä on tuonut lähetysjohtajalle myös kokemuksen siitä, että tunteet vaihtelevat ja ne saattavat johtua vaikkapa pelkästä väsymyksestä.
− Olen huomannut, etteivät asiat yleensä ole niin synkkiä, kuin miltä ne tuntuvat siellä kuilun pohjalla. Jos illalla maailma näyttää kovin synkältä, kannattaa käydä nukkumaan; seuraavana aamuna on kirkkaampaa.
Kymmenen vuotta Japanissa
Kymmenen vuoden kokemus lähetystyöstä Japanissa on antanut Daniel Nummelalle käsityksen itäaasialaisesta kokemusmaailmasta. Työssään Länsi-Japanin luterilaisen kirkon paimenena hän havaitsi, että näennäisesti hyvinvoivassa ja vauraassa maassa suuri osa väestöstä voi kärsiä yksinäisyydestä. Hän kertoo, että kirkon toimintaan osallistui useampia ihmisiä, joilla ei ollut paljoakaan muita rinnalla kulkijoita kuin seurakunnan väki.
Japani on Nummelan näkemyksen mukaan hyvin ihmissuhdekeskeinen yhteiskunta, mutta samalla ihmissuhteet ovat siellä erittäin monimutkaisia. Japanilaiset kokevat tunteet todella syvästi ja tilanteet saattoivat kriisiytyä ehkä nopeammin kuin Suomessa.
− Seurakunnassamme kävi monia ihmisiä, joiden elämä oli raskasta ja yksinäistä. Saattoi olla esimerkiksi perheenäiti, joka vastasi yksinään lasten kasvatuksesta ja kodista, koska mies oli aina töissä. Jos jää sosiaalisen piirin ulkopuolelle, helposti tuntee tulleensa hylätyksi. Elämänpiiri voi myös käydä todella pieneksi, kuten eräällä naisella. Hän jaksoi juuri ja juuri käydä päivittäin töissä ja asui tosi pienessä asunnossa.
Niin Japanissa kuin Suomessakin on Nummelan mielestä tärkeintä kuunnella ja olla läsnä. Lähimmäisen kohtaaminen ja saatavilla olo auttavat usein enemmän kuin sanat tai hyvät neuvot, vaikka aina sekään ei korjaa tapahtunutta. Katkeroitumiset voivat syntyä pienistä asioista.
– Eräs seurakuntalaisemme päätyi epätoivoiseen tekoon näennäisesti mitättömältä tuntuvan kokemuksen vuoksi. Kävin häntä muutaman kerran tapaamassa, koska hän ei enää käynyt seurakunnassa. Huomasin, että jotkin haavat voivat painua tosi syvälle. Yli kymmenen vuotta aiemmin lähetystyöntekijät eivät olleet kutsuneet häntä ja hänen vaimoaan erääseen tilaisuuteen, ja siitä oli jäänyt hänen sydämeensä syvä katkeruus. Vaikka itsemurhan taustalla oli monia erilaisia asioita, koen, että hänen itsemurhansa oli seurakunnallemme epäonnistuminen. Olen surullinen siitä, ettei hän koskaan tullut takaisin seurakuntaan.
Vastaanottavalla puolella
Kristillinen usko antaa monelle japanilaiselle täysin uuden ajatuksen armosta, epäonnistumisen sietämisestä ja siitä, että Jumalan silmissä jokainen yksilö on arvokas ja rakastettu. Japanissa Daniel Nummela näki, että armo on yhtä hankala käsite itäaasialaiselle kuin pohjoismaalaisellekin.
− Heidän on tosi vaikea ymmärtää, niin kuin varmaan monen suomalaisenkin, että siihen ei voi tehdä itse mitään, vaan se pitää ottaa ilmaiseksi vastaan. Mutta tilausta sille on valtavasti, kun Japanissakin on voimakas ajatus siitä, että olet sen arvoinen kuin mitä voit tarjota yhteiskunnalle.
− Jos epäonnistut työssä tai ihmissuhteissa, menee elämältäsi koko arvo. Siellä ei ole tuttu kristinuskon pohjavirta, että vaikka edes sinun vanhempasi eivät olisi halunneet, että olet olemassa, Jumala on halunnut – eikä siihen vaikuta se, mitä olet tehnyt elämässäsi.
Seurakunnan paimenena Daniel Nummelalla oli etuoikeus saada kertoa, että Jumalan edessä kaikki ovat samalla viivalla. Sillä ei ole merkitystä, onko ollut rötöstelijä vai Jumalan ihminen tai onko elänyt kristillistä elämää hetken vai 80 vuotta. Kaikki ovat yhtä paljon riippuvaisia Jeesuksen sovitustyöstä.
− Kukaan ei voi sanoa eläneensä niin hyvin, ettei enää armoa tarvitse. Ehtoollispöytä on hyvä kuvaus kristillisestä uskosta. Siinä jokainen tarvitsee Jeesusta yhtä paljon, asemasta ja historiasta riippumatta. Se on hyvä asia. Ehtoollisella olemme vastaanottavalla puolella.
Maailman parhaan sanoman viestinviejiä
Daniel Nummela on nyt toiminut noin puolitoista vuotta lähetysjärjestön ja herätysliikkeen johtajana. Päällimmäisinä tunteina hänellä ovat ilo ja kiitollisuus. Nummela kehuu sekä kotimaan että ulkomaan työntekijöitä ja vapaaehtoisia vastuunkantajia.
− Työaluevierailuilla olen kuullut yhteistyökumppaniemme puhuvan arvostaen meidän työntekijöistämme. Sama koskee myös kotimaantyön vastuujoukkoja. He ovat sitoutuneita siihen, mitä tekevät. Uskon, että kun me uskollisesti pidämme kiinni Jumalan sanasta ja tehtävästämme evankelioida kansa evankelioimaan kansoja, Jumalalla on meille tulevaisuus. Meidän työllemme on tarvetta.
Hengellinen työ on haasteellista ja laajaa. Nummela pyytää esirukousta, että Jumala johdattaisi ja antaisi viisautta työn suunnitteluun ja johtamiseen.
− Toinen tärkeä esirukousaihe liittyy voimavaroihin. Kun meillä kaikilla on niin paljon työtä, pyydän rukoilemaan, että osaisimme valita oikein, mihin keskitymme ja mitä voisimme jättää vähemmälle. Haastan työn ystäviä kantamaan rukouksissaan sekä kotimaassa että ulkomailla toimivia työntekijöitä ja vapaaehtoisia vastuunkantajia. Kun rukoilemme toistemme puolesta, on tärkeätä muistaa, ettei aina tarvitse olla nimettyä rukousaihetta. Jumala tietää, mitä tarvitsemme, ja voimme pyytää, että hän auttaa.
Kristinuskossa on maailman paras sanoma siitä, että Jumala, joka on luonut tämän maailman, haluaa ihmisille hyvää.
− Me monesti vähän arkailemme kristillisen sanoman äärellä. Rohkaisen tuomaan ujostelematta esiin sen, että kristinuskon sanoma on oikeasti totta ja sen varaan kannattaa rakentaa.
− Rukoilen, että me kristityt eläisimme rohkeasti kristittyinä. Yksi kysymys suomalaisessa kristillisyydessä on esimerkiksi se, miksi niin harvat käyvät jumalanpalveluksessa säännöllisesti. Mitä enemmän tämä aika etääntyy kristillistä arvoista, sitä enemmän tarvitsemme toisiamme ja sitä tukea, jota voimme saada toisiltamme. Tietenkin toivomme, että tehtävää olisi vähemmän, mutta mitä Jeesus sanoo Raamatussa? Satoa on paljon mutta työmiehiä vähän.
Lähetysjohtaja uskoo, että yhteistyössä muiden kanssa Kansanlähetys pystyy tänäkin aikana tekemään sitä, mihin järjestö on kutsuttu.
Kaikesta on selvitty
Neljänkymmenen ikävuoden kohdalla työelämää on yleensä vielä enemmän edessäpäin kuin takana. Nummela on sinut menneisyyden kanssa ja katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen. Hän kertoo oppivansa koko ajan lisää tehtävästään ja sen moninaisista vaatimuksista ja haasteista. Samalla elämää on tullut pohdittua monesta näkökulmasta.
− Olen huomannut yllätyksekseni, että vaikka ihminen vanhenee ja heikkenee fyysisesti vanhetessaan, sisäinen maailma ei niin kauheasti muutu. En koe, että minulla olisi ikäkriisi, mutta jotenkin neljäkymmentä on sellainen ikä, että pysähtyy sellaisten kysymysten äärelle, joita ei ole aikaisemmin miettinyt.
Nummela uskoo, että jokaisella ihmisellä on ollut elämässään erilaisia vastoinkäymisiä.
− Omassa elämässäni vaikea paikka oli, kun teini-iän alkaessa kannoin murhetta siitä, ettei minulla ollut luotettavia ystäviä. Ollessani lähetystyössä Japanissa sain jossain vaiheessa rytmihäiriöitä. Silloin ymmärsin uudella tavalla, että jonain päivänä kuolen. Vieraalla kielellä häiröiden selittäminen lääkärille tuntui vaikealta, kun en oikein itsekään ymmärtänyt, mistä oli kyse. Myöhemmin sain onneksi avun vaivoihin.
Katsoessaan elämäänsä Nummela on kiitollinen siitä, että Jumala on ollut hänen kanssaan ja kaikesta on selvitty eteenpäin.
− Jeesus on luvannut, että kun rukoilemme hänen nimessään, me saamme sen, mitä pyydämme. Ehkä ei nyt ihan lottovoittoa, mitä joskus lapsena pyysin, mutta sellaiset asiat, jotka ovat hänen tahtonsa mukaisia. Jossain vaiheessa aloin omassa rukouselämässäni huomata, että on paljon pyyntöjä ja vähän kiitosta. Opettelin useammin aloittamaan kiittämällä.
– Meistä ihmisistä saattaa myös monesti tuntua, että Jumala on siunannut jotain toista ihmistä enemmän. Silloin ei aina nähdä, millä kaikilla tavoilla hän on juuri minua siunannut. Jumala siunaa meitä ihmisiä monin eri tavoin. On hyvä, että oppii näkemään Jumalan hyvyyttä omassa elämässä ja kiittämään siitä.
Lahja evankelistan työn tueksi
Ne, jotka haluavat onnitella Daniel Nummelaa hänen tulojuhlansa ja syntymäpäivänsä johdosta, voivat tehdä sen Länsi-Japanin luterilaisen kirkon hyväksi. Nummela haluaa kohdistaa tuen evankelista Eriko Kitasakon työkuluihin. Japanissa kirkolla ei ole käytössään kirkollisverovaroja. Jotta Kitasakon työ voisi jatkua tulevina vuosina, kirkko tarvitsee apua sen rahoittamiseen.
Kitasako on opiskellut evankelistaksi Koben teologisessa seminaarissa. Daniel ja Mari Nummela tutustuivat häneen, kun hän suoritti loppuharjoittelua HAT-Koben seurakunnassa, jonka työstä he vastasivat.
− Eriko piti erilaisia piirejä, saarnasi ja teki lapsityötä Marin kanssa. Valmistumisen jälkeen hänet asetettiin tavoittavaan työhön meidän seurakuntaamme. Iloitsimme siitä, että hänellä on niin suuri sydän ihmisten tavoittamiselle. Se ei ole yleistä Japanissa. Moni kristitty on tyytyväinen, että on se oma ryhmä, missä käy.
− Kitasakon työlle on selkeä tarve ja hän tekee sitä hyvällä asenteella. Sen vuoksi haluaisin olla mahdollistamassa, että hänen palvelustehtävänsä voisi jatkua tulevaisuudessakin.
Tutustu evankelista Kitasakoon tästä: https://www.youtube.com/watch?v=R1krNYpAFZg
Anne Lepikko
Kuva: Sanna Myllärinen
