Lähetystyöntekijämme Saara Mrčela kirjoittaa Venäjältä:
Mitä saadaan, kun yhdistetään monta uutta asiaa: maa, kieli, kulttuuri ja ihminen? Vastaus on: takuuvarma kieli- ja kulttuurikylpy! Hyppäsin sellaiseen elokuun lopussa, kun muutin Pietariin. Ensimmäinen viikko meni ihmetellessä, mutta jo heti toisella viikolla aloitin kielikoulun.
Ennen Venäjälle muuttoani olin opiskellut säännöllisesti venäjää netin välityksellä. Mutta koska asuin Suomessa, venäjän kielen käyttö arkielämässä jäi vähäiseksi, ja olin sen suhteen aika arkana. Pietariin saavuttuani vastaan tuli heti kunnon kielikylpy. Yhtäkkiä se kieli, jota olin opiskellut jo jonkin aikaa, oli kaikkialla ja sain käyttää sitä koko ajan. Yhtäkkiä venäjän kieli ei ollut vain teoriaa, vaan pääsin käyttämään sitä käytännössä.
En osannut puhua venäjää täydellisesti, kun saavuin Pietariin, mutta kielentaitoni kehittyi päivittäin. Kielikoulussa minun ei tarvinnut aloittaa alkeista. Ensin opiskelin tasolla A2, mutta jo joulukuun alussa siirryin B1-tasolle. Se oli ilon hetki. Toki samalla huomasin, että kielioppi muuttui vaikeammaksi, mutta se ei lannistanut. Juhlistaakseni tätä edistysaskelta ostin samalla viikolla itselleni kaksi venäjänkielistä Raamattua eri käännöksinä.
Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.
Melko pian Pietarissa asuessani huomasin, että venäläiset vaikuttivat päällisin puolin kylmiltä, sillä he eivät hymyile tuntemattomille. Totesin kuitenkin, että kun heihin tutustuu paremmin, he ovat erittäin ystävällisiä ja lämpimiä.
Venäläiselle ei tuota vaikeutta pysäyttää kadulla tuntemattomia kysyäkseen heiltä neuvoa. Monesti minultakin kysyttiin tietä milloin minnekin. Alussa vastasin kaikille, että en osannut auttaa, sillä en tiennyt. Syksyn edetessä sekä kielitaitoni kehittyessä ja oppiessani tuntemaan kaupunkia olen ilokseni huomannut, että osaan neuvoa paikallisten tavoin.
Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.
Olen puoliksi suomalainen ja puoliksi kroatialainen, joten olen koko ikäni puhunut isäni kanssa kroatian kieltä. Mutta yhtäkkiä venäjä ja kroatia rupesivat sekoittumaan, sillä molemmat ovat slaavilaisia kieliä. Niitä sanoja, joita en vielä osannut venäjäksi, yritin täydentää kroatian sanoilla. Välillä ne osoittautuivat samoiksi sanoiksi, jotka tarkoittavat samaa, mutta välillä niillä olikin täysin eri merkitys. Esimerkiksi kroatiaksi ’kysymys’ on pitanje, mutta venäjäksi se on vopros (вопрос). Venäjäksi taas pitanie (питание) tarkoittaa ’ravitsemusta’. Niinpä alussa kielikoulussa useamman kerran sanoin opettajalle, että minulla oli hänelle yksi ravitsemus. Opettajaa nauratti kovasti ja hän lempeästi korjasi minua.
Heti muutettuani Pietariin liityin sikäläisen luterilaisen seurakunnan bändiin. Bändin harjoituksissa opin paljon hengellistä sanastoa, jota kielikoulussa en olisi oppinut. Samalla myös huomasin entistä enemmän, miten venäjän ja kroatian kieli muistuttavat toisiaan, samalla tavalla kuin suomi ja viro muistuttavat toisiaan.
Nyt joululomalla Suomessa juttelin taas isäni kanssa päivittäin kroatiaa. Palattuani takaisin Venäjälle huomasin, etteivät venäjän ja kroatian kieli enää menekään yhtä herkästi sekaisin. Kumpikin kieli oli saanut oman lokeronsa aivoissani. Vuodenvaihteesta lähtien on ollut juuri siitä syystä paljon helpompaa käyttää venäjää. Se, että toinen äidinkieleni (itse kutsun sitä isänkieleksi) on slaavilainen kieli, on ollut kuitenkin helpottava asia venäjän kieltä opiskellessani.
Uudessa maassa asuminen ja uuden kielen opiskelu ovat yhtä suurta kulttuuri- ja kielikylpyä. Joka päivä tulevat eteen uudet sanat, tavat ja kohtaamiset, joista koko ajan oppii uutta ja mielenkiintoista. Olen kiitollinen, että Jumala johdatti minut Venäjälle, ja odotan innolla sitä aikaa, kun kielikoulu päättyy ja pääsen tekemään töitä nuorten parissa. Toistaiseksi iloitsen ja nautin tästä kulttuuri- ja kielikylvystä. Nyt on aika oppia venäjän kieltä, kulttuuria ja historiaa sekä tutustua venäläisiin ja heidän elämäänsä.
Teksti ja kuvat: Saara Mrčela
Toim. Anne Lepikko, Heli Voipio
Kirjoittaja on kotoisin Kroatian Slavonski Brodista, jossa hän vietti lapsuutensa lähetyslapsena. Hän valmistui lähetystyöntekijäksi Kansanlähetysopiston lähetyslinjalta tammikuussa 2020. Kielikouluvaiheen jälkeen Mrčela toimii nuorisotyössä jossakin Inkerin kirkon seurakunnassa Siperiassa.
