Työntekijämme Sandi ja Esko Mäki-Soini kertovat vierailustaan kristillisessä päiväkodissa Unkarissa. Kiskunfélegyházan päiväkoti oli yksi idän kirjallisuustyön avustusprojektissa mukana olleista päiväkodeista.
Saimme loppusyksystä 2021 vierailla Unkarissa Kiskunfélegyházan kaupungissa toimivassa katolisessa päiväkodissa. Tämä päiväkoti oli yksi niistä, joka sai viime vuonna Parakletos-kustantamon lähettämän kirjapaketin. (Voit lukea avustusprojektista >>tästä.) Päiväkodin johtaja sisar Anna esitteli meille erittäin kauniin ja siistin päiväkotinsa. Kaikesta pystyi aistimaan, että se on kristillinen päiväkoti. Yhteen luokkaan astuessamme kaikki lapset tervehtivät meitä sanomalla: ”Ylistetty olkoon Jeesus Kristus!”
– Päiväkotimme perustettiin vuonna 1995. Nyt meillä on täällä satakolmekymmentä 3–6-vuotiasta lasta, sisar Anna kertoi.
– Ensimmäiset lapset tulevat tänne aamulla seitsemältä ja viimeiset haetaan illan suussa viiteen mennessä. Päivän aikana opetamme lapsille muun muassa matematiikkaa, musiikkia, käsitöitä ja urheilua sekä erilaisia pelejä. Heille luetaan myös paljon kertomuksia ja opetetaan Raamattua kunkin viikon oman teeman mukaisesti. Viikossa käydään läpi yksi Raamatun kertomus, johon tutustutaan kolmena päivänä. Toteutamme osan Raamatun opetusta myös laulujen, draaman ja askartelun avulla.
– Meillä lapset saavat päivittäin yhden lämpimän aterian ja kaksi kertaa välipalan. Ennen ruokailua rukoilemme yhdessä. Myös päiväunille mentäessä pidämme lasten kanssa yhteisen rukouksen. Meille on tärkeää, että lapset oppivat rukoilemaan omin sanoin.
Lakiopinnoista lasten pariin
Sisar Anna opiskeli alun perin yliopistossa lakia. Eräänä päivänä hän koki Jumalan kysyvän, haluaisiko hän kasvattaa lapsia. Tämä kysymys muutti sisar Annan elämän suunnan. Hän alkoi rukouksessa kysyä Jumalalta, miten se olisi mahdollista.
– Vuonna 1993 eräs mies seurakunnastani antoi minulle isoisäni isän rukouskirjan. Hän oli löytänyt sen siivotessaan vinttiään. Rukouskirjan välissä oli kortti, jonka kirkon opettajasisaret olivat kirjoittaneet isälleni kiitoksesi siitä, että tämä oli soittanut kirkonkelloja 25 vuotta.
Saatuaan rukouskirjan ja sen välistä löytyneen kortin sisar Anna kysyi papilta, keitä nuo opettajasisaret olivat olleet. Pappi kertoi Unkarin katolisen kirkon koulusisartoiminnasta. Kortti oli kirjoitettu huhtikuussa 1950, ja vain kaksi kuukautta myöhemmin kommunistit olivat lakkauttaneet opettajasisarten koulutuksen. Unkariin jäi vain yksi paikka, jossa heitä opetettiin. Miehille vastaavia paikkoja sallittiin kolme. Heti kommunismin romahdettua koulusisartoiminta aloitettiin uudestaan.
– Koin, että tässä oli vastaus kyselyyni Jumalle siitä, mikä olisi se tie, jota minun pitäisi kulkea. Minäkin halusin valmistua koulusisareksi. Pääsin koulutukseen vuonna 1994 ja valmistuin kahdeksan vuoden kuluttua. Niin minusta tuli nunna, sisar Anna kertoo.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Sandi kertoi sisar Annalle, että hänkin oli pienenä tyttönä unelmoinut, että hänestä tulisi nunna. Sandillä oli ollut kolmannella luokalla opettajana katolinen sisar Clark, jota hän rakasti. (Minun onnekseni Sandistä ei tullut nunnaa, Esko hymyilee.) Keskustellessamme sisar Annan kanssa koimme voimakkaasti sen, miten paljon hän rakasti Jeesusta ja niitä lapsia, joita hän opetti.
Ajatellessani kylvötyötä, jota olemme voineet Unkarissa tehdä, mieleeni tulevat Jeesuksen sanat: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
Haluamme sydämestämme kiittää teitä jokaista kaikesta tuesta.
T: Esko ja Sandi
Kuvat: Mäki-Soinien arkisto
