Renqvist, puhdas oksa. Tämän sukunimen valitsi itselleen ilomantsilais-syntyinen Heikki Kukkonen merkiksi siitä, mitä hän halusi elämässään edustaa.
Heikki Kukkonen syntyi Ilomantsissa vuonna 1889. Nuorena hän luki englantilaisen puritaanisaarnaajan Arthur Dentin kirjan Totisen kääntymisen harjoitus. Kirja muutti Heikin elämän. Sen vaikutuksesta hänestä tuli Jumalan mies, ja jo silloin hän koki tehtäväkseen levittää herätyshenkisiä kirjoja suomalaisiin koteihin.
Opiskellessaan lukiossa Turussa Heikki käänsi ja julkaisi ensimmäiset kirjansa. Kun hän sitten kuuli ensimmäisen kerran puhuttavan maailmanlähetyksestä, asia ei jättänyt häntä rauhaan. Hän halusi, että lähetystyö tulisi tunnetuksi Suomen seurakunnissa. Itse hän tahtoi olla ”puhdas oksa totisessa viinipuussa” ja muuttikin nimensä Henrik Renqvistiksi (ren = puhdas, qvist = oksa).
Liikaa intoa
Renqvist opiskeli papiksi Turussa vuosina 1817–1819. Hänen ensimmäinen virkapaikkansa oli Liperissä, jonne hän sai virkanimityksen 1819. Ajatus lähetystyön etenemisestä eli hänessä niin voimakkaana, että innon lisäksi olisi tarvittu enemmän taitoa. Nuori pappi arvosteli esimiestään ja työtovereitaan ja sen vuoksi häntä myös vihattiin.
Ilomantsissa puhkesi kuitenkin voimakas herätys tavallisen kansan keskuudessa, ja Henrik Renqvistin maine herätyksen ja lähetyksen pappina alkoi kiiriä kauemmaksikin. Tilaisuuksia varten oli rakennettava oma seuratupa, joka sai nimekseen Liperin kallio. Ihmiset vaelsivat viikonlopuiksi Liperiin kuuntelemaan Renqvistiä. Todennäköisesti hän jo niissä seuroissa alkoi rukoilla lähetystyön puolesta ja keräsi ensimmäiset lähetyskolehdit, jotka Tukholman kautta toimitettiin ”pakanain hyviksi”.
Kirkollinen ja yhteiskunnallinen tilanne johti kuitenkin siihen, että innokas Renqvist erotettiin virasta. Häneen kohdistettiin viiden vuoden ajan kirkollisia ja yhteiskunnallisia oikeustoimia. Lopulta Renqvist tuomittiin Svartholman ulkosaareen ”herra-arestiin” perheensä kanssa. Siellä hänen uskottiin rauhoittuvan, mutta toisin kävi.
Kirjallisuuslähetys
Svartholman aika venähti kymmeneksi vuodeksi (1826–1836). Renqvist oli siellä noin sadan vangin sielunhoitaja ja monille heistä myös hengellinen isä. Aina kun saaresta vapautui joku herätykseen tullut vanki, hän alkoi levittää hengellistä kirjallisuutta omalla kotipaikkakunnallaan.
Svartholman hiljaisuudessa Renqvist myös käänsi ja toimitti suuren määrän hengellistä kirjallisuutta. Ystävät maissa huolehtivat, että kirjat tulivat painetuiksi. Vuosikymmenen aikana syntyikin laaja kirjallisuusevankelistojen joukko. Vaikka lähetyspappi oli sidottu saaren vangiksi, Jumalan työtä ei voitu sitoa.
Lähetyksen esitaistelija
Lopulta Renqvistille koitti vapaus vuonna 1836, ja hän sai kappalaisen viran Sortavalasta. Jälleen toistui sama kuin Liperissä; hänen puheitaan tultiin kuuntelemaan kaukaa. Aina kulkijat saivat mukaansa hengellistä kirjallisuutta vietäväksi kotipaikkakunnalleen ja myös kehotuksen: rukoilkaa pakanoiden puolesta ja kerätkää lähetyskolehteja. Tutkimukset ovat osoittaneet, että Renqvistin lähetystoiminta 1840- ja 1850 -luvuilla oli niin laaja, että hänellä oli käytössään yli 700 kirja- ja lähetysasiamiestä eri puolilla Suomea.
Renqvist astui lähetysasian kanssa julkisuuteen valtakunnallisessa Uusi Suometar -sanomalehdessä. Hän halusi, että Suomesta tulisi lähetystyön ystäväkansa. Venäläiset vallanpitäjät huolestuivat tästä. Pian voimaan astuikin sensuuri ja kielto kerätä rahaa pakanalähetykseen. Piispatkin taipuivat vallanpitäjien edessä.
Ristin tien siunaus
Tämä vaihe oli kuitenkin lyhytaikainen. Lähetysinnostus oli jo vallannut monen seurakuntalaisen sydämen. Tämän ymmärsivät lopulta vallanpitäjätkin. Kun vietettiin kristinuskon Suomeen tulon 700-vuotisjuhlavuotta, kirkossa kerättiin ensimmäinen valtakunnallinen kolehti lähetystyön hyväksi.
1850-luvun lopulta alkoi suomalaisen lähetystyön aika, jonka yksi merkittävimmistä pioneereista oli nuorena herätykseen tullut pietistipappi Henrik Renqvist. Hän kulki papin urallaan herätyksen ja lähetyksen esitaistelijana raskaan tien. Siitä välittämättä hän halusi pysyä loppuun saakka oksana totisessa viinipuussa.
Teksti Mauri Tervonen
Toimittanut Heli Hyvönen
Artikkeli on julkaistu aiemmin lähetysaikakauslehti Vie Sanomassa.
