Hanukka (hepr. חנוכה) on juhla, jota juutalaiset viettävät marras–tammikuussa, vuodesta riippuen. Tänä vuonna hanukka on alkanut illalla 28. marraskuuta ja se päättyy joulukuun 6. päivän iltaan. Jokaisen näiden kahdeksan päivän iltana sytytetään kynttilöitä yhdeksänhaaraiseen kynttelikköön eli hanukiaan. Näin iloitaan temppelin uudelleenvihkimi-sestä ja valosta.
Juhlan juuret ovat noin vuodessa 165 eKr., jolloin vieraan vallan alla olleen Jerusalemin häpäisty temppeli puhdistettiin ja vihittiin uudelleen käyttöön. Sana hanukka tarkoittaa siis pyhittämistä ja vihkimistä. Se muistuttaa meitä edelleen jatkuvasta hyvän ja pahan taistelusta, joka usein alkaa huomaamatta.
Hanukkaa ei mainita niiden juhlien joukossa, jotka jo kauan ennen sen syntyä kirjoitettu 3. Mooseksen kirja luettelee luvussa 23. Se on kuitenkin edelleen Israelissa suosittu juhla, etenkin lasten keskuudessa. Uudessa testamentissa juhla on ohimennen mainittu: ”Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi” (Joh. 10:22).
Juutalaisten temppeli ja sen alttari kalusteineen oli häpäisty, kun maan valloittajat alkoivat uhrata siellä epäjumalille. Antiokhos IV halusi aikoinaan tuhota Aleksanteri Suuren valloittamien kansojen omat uskonnot ja vaati, että kaikkien piti omaksua kreikkalainen elämäntapa. Juutalaisetkin olivat sorrettuina antautuneet pikkuhiljaa uudelle filosofialle, ehkä aluksi aivan huomaamatta. Pahan vallan kasvaessa täyteen mittaansa he kuitenkin lopulta ryhtyivät kapinaan. Pieni mutta rohkea juutalainen makkabealaisarmeija sai pyhäkön takaisin, ja rakas temppeli vihittiin uudelleen käyttöön Jumalan kunniaksi.
Perimätiedon mukaan tuon uudelleenvihkimisen aikana tapahtui öljyihme. Puhdistetun temppelin alttarin kynttelikköön piti saada liekki, mutta öljyä oli kriistilanteen takia hyvin vähän, vain pieni tilkka. Kansan rukoillessa apua koettiin pieni ihme: öljy riittikin kahdeksaksi päiväksi.
Edelleen hanukka-juhlan ensimmäisenä iltana kodeissa sytytetään tuli hanukka-kynttelikköön yksi kynttilä kerrallaan. Juutalaiskotien juhlaperinteisiin kuuluvat kynttelikkövalojen lisäksi pienet lahjat ja yhteisleikit sekä öljyssä paistettujen juhlaruokien syöminen.
Vaikka moni ajattelee tuon öljyihmeen olevan vain legenda, juhlan historialla on edelleen sanottavaa. Monenlaisten ”temppelien” pyhittäminen on taas ajankohtaista. Hyvän ja pahan taistelu ei rajoitu vain kaukaisille sota-alueille, vaan se vaikuttaa ja näkyy kaikkialla, niin yhteiskunnassamme kuin meissä itsessämmekin. Vieraaseen ajatteluperinteeseen ja oppialaan tottuu nimittäin huomaamatta.
Tänä syksynä kirjakaupoissamme oli tarjolla lapsille muun muassa Noidan käsikirja . Se oli marraskuussa kymmenen myydyimmän kirjan joukossa. Siinä kuvataan erilaisia demoneja ja henkivaltoja, muttei suinkaan Raamatun valossa. Lasten osastolla on joululahjaksi tarjolla Jeesuksen, hyvän paimenen, sijasta esimerkiksi yksisarvisen elämänfilosofiaa, voodoo-nukkeja ja erilaisia tarinallisia loitsukirjoja ja -oppaita.
Kirjakaupoista joutuu etsimällä etsimään kristillisiä julkaisuja tai edes Raamattuja. Hengellinen hyllykkö kutistuu joka vuosi. Aikuisillekin on tarjolla hyllymetreittäin toisenlaista elämänfilosofiaa, kuten tarot-kortteja, joogaoppaita, meditaatiokirjoja, käsikirjoja ennustamiseen ja niin edelleen. Kristilliset joulukortitkin ovat jääneet tonttujen ja eläinten jalkoihin.
Kristillisen kulttuuriperinteen alttarilla palaa vieras tuli. Salonkikelpoiset epäjumalat ovat livahtaneet koteihin huomaamatta – samalla tavalla kuin hellenismi muinoin juutalaiseen kulttuuriin. Ensimmäisiä aluevaltauksia ei edes tajuta, niitä pidetään usein harmittomina, jopa hauskoina. Pikkuhiljaa voi tajuta, että valta vaihtuu eikä Raamatun sanan liekki saa enää loistaa niin vapaasti kuin ennen.
Suomessakin riittää siis paljon puhdistettavaa ja uudelleen arvioitavaa. Se voi alkaa jo omista ajatuksistamme; olemmehan Paavalinkin mukaan Jumalan temppeli. Kotiin askarreltavien tonttuovien tilalla voisivatkin kodeissamme avautua enemmän Raamatun lupaukset, joista löytyy todellinen ilo.
Makkabealaisten muinainen taisteluinto puolustaa uskoaan voi saada aikaan pahennusta tai pilkkaakin. Mutta se on hieno esimerkki siitä, kuinka hyvien asioiden esilläpito palauttaa valoa pimeyteen.
Ei totuta pimeyden tarjontaan vaan sytytellään valoja!
Valoisaa joulunaikaa!
Heidi Tohmola
Artikkeli on julkaistu aiemmin vuonna 2018 ja päivitetty 3.12.2021.