ELÄMÄ KRISTITTYNÄ on kutsumusten kirjoa ja uskollisuutta niissä. Kasteessa Jumala kutsui minut lapsekseen. Sanassaan hän päivittäin kutsuu minut Kristuksen luo, kääntymykseen ja pyhään elämään. Lähetyskäskyssä hän kutsuu minut osallistumaan evankeliumin levittämiseen niille, jotka eivät tunne Kristusta.
Jumala on kutsunut minut lapseksi, sillä minulla on isä ja äiti. Hän on kutsunut minut mieheksi. Hän on kutsunut minut aviopuolisoksi, sillä olen naimisissa ja minulla on vaimo. Hän on kutsunut minut isäksi, koska minulla on kolme lasta. Hän on kutsunut minut tekemään työtä teologian saralla, sillä Suomen teologinen instituutti on palkannut minut teologiseksi asiantuntijaksi. Hän on kutsunut minut paimentamaan uskovia, sillä minut on vihitty pastoriksi palvelemaan Kristuksen kirkkoa. Muita kutsumuksiani ovat muun muassa seuraavat: raamatunopettaja, naapuri, sukulainen, vävy, kummisetä, kirjailija, esirukoilija.
KUTSUMUKSIA EI OTETA, vaan niihin nimenomaan kutsutaan. Hain uutta työpaikkaa, mutta en kuitenkaan olisi nyt tässä tehtävässä, jos STI:n hallitus ei olisi kutsunut minua tähän työhön. Hain opiskelemaan teologiaa, yliopisto hyväksyi opiskelijaksi. Saan kolkutella ovia, mutta toiset avaavat. Kaikkien kutsujen takana on Jumala, myös silloin kun ne vaihtuvat ja muuttuvat.
Jumala jakaa hyväänsä kutsumusten kautta. Hän käyttää välikäsiä. Lääkäri parantaa sairaan, äiti vaatettaa lapsensa, pastori jakaa armon sanaa syntisille, maanviljelijä kasvattaa viljan. Kun olemme uskollisia kutsumuksissamme, olemme Jumalan käytössä. Meidän ei siis tarvitse olla epätietoisia siitä, miten Jumala haluaa meidän käyttävän elämämme. Kutsumuksemme sen kertoo. Kaikki kutsut ovat Jumalalle yhtä arvokkaita. Ei ole eroa ”hengellisen” ja ”maallisen” työn välillä. Eikä kutsun aitoutta mitata kokemuksellamme kutsun sopivuudesta tai sopimattomuudesta. Minulta kysytään uskollisuutta kutsumuksen hoitamisessa parhaan taitoni mukaan lähimmäiseni parhaaksi.
PELASTUMME YKSIN ARMOSTA, Jeesuksen täydellisen työn tähden. Uskollamme palvelemme Jumalaa, teoillamme lähimmäistä. Jumala ei tarvitse tekojamme, mutta lähimmäinen tarvitsee. Olemme täällä toisia varten, heitä rakastamassa. Kun toiset kutsumuksissaan palvelevat meitä, otamme kiitoksella vastaan saamamme hyvän. Onhan sen perimmäinen antaja Jumala.
Myös elämän synkät puolet ovat Jumalan kutsuja ja saadaan ottaa vastaan sellaisina. Vakavassa sairaudessa Jumala kutsuu minut rooliin, jossa tehtäväni on ottaa vastaan toisten huolenpitoa, painia Jumalan kanssa ja antaa kasvot synnin seurauksille. Toiset hän kutsuu hoitamaan sairasta, kehittämään taitojaan kohdata kärsivä ihminen ja ehkä luopua vääristä luuloista voittoisasta uskosta. Kun kerran kohtaan kuoleman, Jumala kutsuu minut luopumaan elämästäni ja lähtemään Herrani iloon. Muita hän kutsuu opettelemaan suremista, myöntymään elämän rajallisuuteen, toivomaan jälleennäkemistä ja tähyilemään iankaikkista autuutta, johon Jumala on kutsunut omansa.
Teksti: Vesa Ollilainen
Kirjoittaja toimii teologisena asiantuntijana Suomen teologisessa instituutissa.
Artikkeli on julkaistu Kansanlähetyksen Suuressa mukana -lehdessä 1/2024.
Kuva: Envato