Pastori, lähetystyöntekijä Gerson Mgayan © raamattuopetus vuodelta 2020.
Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
Jeesus sanoi heille:
”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”
Matt. 19: 27–30
******************
Tämä evankeliumiteksti, vaikka se kertookin siitä, mitä opetuslapset tekivät, haastaa myös meitä johonkin, mikä saattaa ärsyttää meitä. Pitäisikö meidän luopua siitä, mitä meillä on, saadaksemme jotain muuta? Opetuslapset sanoivat: “Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?” Se mitä Jeesus vastasi heille, antoi heille ilon, ja jollakin tavalla se oli hyvä uutinen heille. Se vapautti heitä. Ja se vapauttaa meitäkin. Mutta mikä sai heidät sanomaan noin? Tämä kysymys saa meidät tutkimaan koko lukua.
Matteus 19 sisältää monia eri kertomuksia, mutta niillä kaikilla on jotain yhteistä: luopua omastaan saadakseen tilalle jotain muuta. Aivan ensimmäiseksi luku kertoo, että meidän on luovuttava vanhemmistamme, jotta voimme olla yhdessä puolisomme kanssa. Tämä koskee heitä, jotka haluavat mennä naimisiin. Jeesus haastaa niitä, jotka olivat eronneet, ja kertoo heille: “Jos kerran luovuit vanhemmistasi, ollaksesi puolisosi kanssa, tuo puoliso on tarkoitettu sinulle koko eliniäksesi. Älä siis suunnittele hylkääväsi puolisoasi!”
Seuraavaksi tulee kertomus vanhemmista, jotka lähtivät kodeistaan ja toivat lapsensa Jeesuksen luokse. Opetuslapset näkivät, että heidän opettajansa tarvitsisi omaa aikaa ja tilaa ilman noita lapsia. Niinpä he yrittivät estää lapsia pääsemästä Jeesuksen luo. Jeesus moitti heitä sanoen, että heidän pitäisi antaa heidän tulla hänen luokseen, sillä taivasten valtakunta on heidän kaltaistensa. Muodollisesti ajatellen, jos heidät oli tuotu siihen paikkaan, heille pitäisi antaa se, minkä vuoksi he olivat tulleet. Jeesus otti heidät vastaan ja siunasi heitä.
Kolmas kertomus on nuoresta miehestä, joka huomattuaan Jeesuksen olevan mukava mies kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän. Heidän keskustelunsa johti siihen, että Jeesus käski hänen mennä ja myydä kaikki, mitä hänellä oli, ja antaa rahat köyhille ja seurata sitten Jeesusta. Kuultuaan tämän nuori mies tuli murheelliseksi, koska hän omisti paljon. Jeesus totesi, että sen, joka omistaa paljon, ei ole helppoa periä Jumalan valtakuntaa.
Kun opetuslapset kuulivat tämän, jokin sai Pietarin sanomaan: Hei, me olemme luopuneet kaikesta; mitä me siitä saamme? Ennen kuin katsomme Jeesuksen vastausta, selvitämme yhden asian tämän nuoren miehen ajattelutavasta. Nuori mies ajatteli, että iankaikkisen elämän voisi ansaita. Mitä minun pitäisi tehdä saadakseni sen? Jeesus puhuu hänen kanssaan Jumalan tahdosta, joka tulee ilmi käskyissä. Mies sanoo, kyllä, minä tunnen käskyt ja olen noudattanut niitä nuoruudesta lähtien. Mutta nuori mies ei tiennyt, että Jeesus tietää myös ne asiat, joita emme ole kertoneet hänelle. Jeesus näki, mihin tämä nuori mies oli pannut toivonsa. Se oli hänen omaisuudessaan. Jeesus kehottaa häntä luopumaan siitä, niin että hän voi jättäytyä yksin Jumalan varaan. Ongelmana ei ollut, että hän omisti paljon, vaan se, että hän luotti ja turvasi omaisuuteensa. Ihminen voi olla yhtä rikas kuin Job tai kuningas Daavid ja silti luottaa Jumalaan kaikessa.
Opetuslapset julistivat, että he olivat luopuneet kaikesta. Jeesus kertoo heille, mitä he saavat. Tekstissä on jotain, mikä koskee heitä: he saavat istua valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Se rooli on varattu heitä varten, ei minua tai sinua varten! Se on kahtatoista apostolia varten. Mutta sitten on jotakin, joka koskee jokaista, joka on luopunut kaikesta Jeesuksen tähden. Jeesus sanoo, että tuo henkilö saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän.
Jos katsot, mistä luovumme, ja vertaat sitä siihen, mitä Jeesus lupaa meidän saavan, näitä kahta asiaa ei voi edes verrata keskenään! Meidät kutsutaan luopumaan asioista, ja vaikka emme luopuisi niistä vapaaehtoisesti, niin halusimme tai emme, tulee aika, jolloin meidän on jätettävä ne.
Opetuslapsilla oli työnsä, sukulaisensa ja ehkä kaikilla oli myös perheensä. Se oli heidän maailmansa. Se merkitsi heille paljon. Mutta kun Jeesus kutsui heitä seuraamaan häntä, he jättivät kaiken aivan heti! Oli kuin he olisivat heti ymmärtäneet, että Jeesus tarjosi heille jotain arvokkaampaa kuin mitä heillä oli.
Ajatellaanpa nyt niitä, jotka tällä hetkellä pitävät tiukasti kiinni omaisuudestaan. Kun kuolema tulee, seuraako tuo omaisuus heitä? Ei ollenkaan! Se, mistä he pitivät tiukasti kiinni, ei siis seuraa heitä, vaan se kaikki menee maailmalle, he eivät saa siitä mitään! Ihmiset jäävät kiinni siihen, millä ei oikeasti ole mitään väliä ja työntävät sivuun sen, mikä on merkityksellistä.
Viikon teemana on ansaitsematon armo. Jos vain vilkaisemme tekstiä nopeasti, emme löydä mitään yhteyttä tekstin ja teeman välillä. Mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että yhteys löytyy, kun vertaamme kahta asiaa keskenään: se mistä luovumme seurataksemme Jeesusta ja se mitä saamme tilalle, eivät ole saman luokan asioita. Mitä saamme, on niin paljon arvokkaampaa, ettemme voi kerskailla sanomalla, että me teimme tämän tai tuon ansaitaksemme iankaikkisen elämän. Sen hinta on liian kallis, meillä ei ole mitenkään varaa ostaa sitä. Siksi se on saatavilla vain yksin armosta.
Me elämme bisnesmaailmassa. Me ostamme ja myymme! Ostaessamme meille vakuutetaan, että tuote, johon rahamme käytämme, on arvokas. Käytämme rahaamme saadaksemme, mitä haluamme. Nuori mies halusi iankaikkisen elämän. Kun hänelle sitten kerrottiin, että hän saisi sen, jos myisi, mitä omisti, ja antaisi rahat köyhille ja sitten seuraisi Jeesusta, se ei ollut helppoa hänelle. Hänen ei ollut helppo päästää irti siitä, mitä omisti. Hän oli vakuuttunut, että se, mitä hän omisti, oli tärkeämpää kuin se, minkä vuoksi hänen pitäisi jättää se. Emme tiedä varmuudella, mitä hän meni tekemään lähtiessään pettyneenä pois. Mutta rivien välistä voimme lukea, että hän piti omaisuuttaan tärkeämpänä kuin sitä, mitä hän toivoi saavansa. Se mitä hänellä oli hallussaan, vetosi häneen enemmän kuin iankaikkinen elämä.
Kun kysymys on muista, on joskus helppoa tietää, mitä kannattaa tehdä. Mutta mitä meihin itseemme tulee, jopa sellainen, minkä ajattelimme olevan helppo nakki, onkin meille mahdoton tehtävä. Otetaanpa yksi esimerkki. Uskon, että meillä kaikilla on asioita, joita rakastamme. Ne voivat vaihdella henkilöstä toiseen. Mutta tämän päivän maailmassa suuri osa ihmisiä näyttää uskovan, että monikaan asia ei hoidu ilman kännykkää. Useimmat meistä pitävät kännykällä yhteyttä maailmaan, ystäviimme, perheeseemme, eli kuten näemme, kännykät ovat elämämme. Mitä tapahtuu, kun olemme viikon ilman puhelimia? Käykö niin koskaan? Tällä hetkellä näyttää, että kun kadotamme kännykkämme, olemme kuin maailmasta eristettyjä, koska puhelin edustaa yhteyttä maailmaan… ja maailma on meidän elämämme.
Tiedän, että joillekin meistä se ei ole puhelin, vaan se on auto. Ja toisille se ei ole kumpikaan näistä, vaan se on heidän rahansa. Elämämme ovat kuin piilossa näiden pienten maailman asioiden ’kääreen’ alla. Niistä on tietysti apua meille jokapäiväisessä elämässämme. Mutta jos emme ole varuillamme, nämä asiat voivat tukkia meiltä tien Jumalan valtakuntaan. Tällä hetkellä ne ovat meidän elämämme, koska ne yhdistävät meidät erilaisiin ihmisiin, joita tarvitsemme elämässämme. Mutta ajattelepa nyt opetuslapsia ja aseta itsesi heidän asemaansa!
Pietari, Johannes, Jaakob ja Andreas olivat kalastamassa. Jeesus kutsui heitä, kun he olivat heittämässä verkkojaan. Välittömästi he jättivät verkkonsa ja seurasivat häntä. Tiedätkö, mitä se todella tarkoittaa? He jättivät oman maailmansa; he jättivät kaiken, mitä siihen kuului: työnsä, perheensä, ystävänsä, kotinsa… aivan kaiken. He luopuivat täysin omasta elämästään ja vaihtoivat sen kodittomaan elämään. Tuohon aikaan ei ollut puhelimia olemassakaan! He menettivät yhteyden perheisiinsä. He menettivät yhteyden ystäviinsä. He luopuivat yhteydestä kaikkiin muihin Jumalan tähden.
Olemmeko valmiita luopumaan kodeistamme Jumalan vuoksi? Olemmeko valmiita luopumaan omaisuudestamme Jumalan vuoksi? Olemmeko valmiita luopumaan elämästämme Jumalan hyväksi? Asia on niin, että luovummepa tai emme, tulee aika, jolloin meidän on jätettävä ne kaikki.
Mutta meille on hyötyä siitä, jos luovumme niistä Jumalan vuoksi. On ihmisiä, jotka ovat päättäneet antaa talonsa Jumalalle. Jotkut ovat päättäneet luovuttaa sen, mitä heillä on, Jumalan valtakunnan käyttöön. He kirjoittavat testamentteja, että kuolemani jälkeenkin tahtoni on, että Jumala käyttäisi sitä tai tätä omaa työtänsä varten. On olemassa myös niitä, jotka ovat luopuneet elämästään seuratakseen Jeesusta. Kaiken lopussa tulemme huomaamaan, että se mistä luovuimme ja mitä uhrasimme Jumalalle, ei ollut mitä itse ansaitsimme, vaan se oli, mitä Jumalalla oli meitä varten varastossaan nimeltä taivas. Se on jotain niin arvokasta, että voimme vain sanoa, että olemme saaneet sen yksin armosta. Vaikka antaisimme kaiken mitä omistamme, sen arvo ei ole sama. Jos annamme elämämme Jumalalle ja sitten odotamme jotain vastineeksi, elämämme on yhä syntistä. Kuitenkin Jumala kutsuu meitä luovuttamaan kaiken, mitä meillä on, ei ansaitaksemme mitä hän tarjoaa, vaan koska sitä, mitä hän tarjoaa, ei voida ottaa vastaan sellaisella asenteella eikä elämällä kuin meillä on. Kun tarjoamme hänelle, mitä meillä on, hän muovaa sen sopivaksi omaan tarkoitukseensa.
Vaikka emme ansaitse sitä, mitä Jeesus tarjoaa meille, meidän on silti tärkeää pohtia, mitä tapahtuu, kun luovutamme kaiken hänelle. Jeesus sanoo: ”Jokainen, joka jättää talonsa tai veljensä tai sisarensa tai isänsä tai äitinsä tai lapsensa tai peltonsa minun tähteni, on saava satakertaisesti takaisin ja hän on perivä iankaikkisen elämän.” Voitko kuvitella tuota? Sata kertaa enemmän ja vielä sitäkin enemmän, hän on perivä iankaikkisen elämän.
Vieläkö pidät kiinni siitä, minkä katsot olevan arvokasta tässä maailmassa? Rohkaisen sinua miettimään asiaa uudelleen. Jeesus on tullut kutsumaan meitä jättämään hänen tähtensä kaiken omistamamme. Jättäminen ei tarkoita, ettemme söisi, käyttäisi tai omistaisi mitään, vaan se tarkoittaa, että annamme hänen käyttää elämäämme hänen tarkoitustansa varten, annamme hänen käyttää omaisuuttamme hänen kunniakseen. Ystävä, oletko valmis siihen?
Gerson Mgaya
kirjoittaja toimii Tansanian evankelisluterilaisen kirkon eteläisen hiippakunnan palveluksessa opetus- ja koulutustehtävissä Kidugalan teologisessa Raamattukoulussa. Raamattukoulussa koulutetaan Tansanian evankelisluterilaisen kirkon evankelistoja ja pappeja.