Teen juuri kuvallisia tehtäväsivuja lasten ja nuorten kasvua tukevan Sarigim-järjestön toimintaan. Uusien Parantavat lehdet -sivujen toivotaan antavan konkreettisia mutta kevyitä keinoja käsitellä ihmismielen raskaitakin asioita. Satuttavat sanat -sivut avaavat myös kuvan kautta anteeksiantamisen vaikeutta ja sen tärkeyttä omakuvan rakentumisessa.
Suunnitelutyö on avannut sanojen maailmaa niin hengellisesti kuin tieteellisestikin. Sanoilla on tutkitusti valtava merkitys jopa aivojen toimintaan. Neurotieteilijät Andrew Newberg ja Mark Robert Waldmen kirjoittavat Words can change your brain (Sanat voivat muuttaa aivojasi) -julkaisussaan muun muassa siitä, miten yksikin sana vaikuttaa aivojen toimintaan. Paha sana saa aikaan täysin päinvastaista aivotoimintaa kuin rohkaiseva sana. Sanojalla on vastuu, mutta myös kuulijalla on vastuu siitä, ottaako ikävät sanat vastaan. Ei tarvitse!
Toisen tutkimuksen mukaan ihmisen valehdellessa hänen aivojaan kuluttaa normaalia rasittavampi sähkötoiminta. Aivot tarvitsevat rakkaudellista totuutta. Sillä on merkitystä, mitä suustamme päästämme ulos.
”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.”
Sananl. 25:1
Sanaisten arkkujemme inventaario -idea lähti talvella, kun vierailin eräässä koulukodissa. Siellä oli nuoria, joilla on hyvin vaikean tausta. Heistä vain harva oli kuullut lapsuudessaan kannustavia tai rakastavia sanoja. Kasvavien sydämet olivat täynnä pelkoa ja katkeruutta.
Eräs askartelutehtävä avasi nuorten sydämiä yhteen maailman vaikeimpaan asiaan – anteeksiantamiseen. Toimintatuokio oli onnistunut, joten saimme siitä idean valmistaa graafista lisämateriaalia. Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Joskus tarvitsemme kättä pidempää, jotta osaamme tarttua kipeisiinkin asioihin.
Ihminen saattaa lyödä toista sanoilla, ja haavat voivat olla syviä. Nyt valmisteilla olevien sivujen avulla avataan sitä, miten kannamme sydämessämme usein ikäviä ja vääriä lohkaisuja ja arviointeja itsestämme ja miten niistä voisi päästä irti.
Käännän nyt paraikaa Satuttavat sanat -sivujen osuutta suomeksi, ja sitten testaamme, toimiiko teema Pohjolassa. Huomasin nimittäin tekstiä kääntäessäni, miten eri tavalla eri kulttuureissa asioihin voidaan suhtautua.
Esimerkiksi Latinalaisesta Amerikasta tulevilla juutalaisilla harvoin on itsetunnossaan sellaista vajausta kuin meillä suomalaisilla. Keskustelin erään Perusta kotoisin olevan uskovan kanssa häpeästä. Hän ei lainkaan saanut kiinni, mitä tarkoitin, kun puhuin tästä meille niin tutusta tunteesta. Heidän luonnostaan sosiaalisessa ja kannustavassa kulttuurissaan itsetunto on useimmiten hyvä, ja ihmisillä saattaa olla jopa liian hieno kuva omista lahjoistaan. Ongelmat löytyvät aivan toisesta suunnasta, sillä jokaisessa kulttuurissa on omat kompastuskohtansa.
Venäjänjuutalaisilla on paljon enemmän tarttumapintaa itsetunto-haasteiden ymmärtämiseen, vaikka toisaalta häpeä avautuu heille eri tavalla. Israel on siis monenlaisten kulttuurien verkosto ja kohtauspaikka. Monikulttuurisuus pienessä maassa on rikkaus mutta tuo omia haasteita muun muassa koulumaailmaan.
Kun tein kuvaa sydämestä ja kirjoitin siihen meille tarpeellisia sanoja, mietin samalla muita kulttuureja. Kaikilla ihmisillä on sydän, joka voi haavoittua. Jumalan antama eheytys on tarjolla jokaiselle, vaikka tavat ja välineet vaihtelevat.
Kun jonain päivänä käännän tätä ehkäpä arabiaksi tai kreikaksi, on aika tutustua siinä kulttuurissa ominaisiin kipupisteisiin. Jumala on rikas antaja ja sydämen uudeksi luoja kaikilla kielillä.
”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.”
Hepr. 4:12
Heidi Tohmola
Kirjoittaja on graafinen suunnittelija ja toimii Sarigim-järjestön työyhteydessä.