Kuvassa new age -festivaalit Israelissa.
Tänä syksynä Lähi-idän taivasta valaisi eräänä yönä harvinainen sininen superkuu. Kävelin tuona iltana ulkona ja huomasin, kuinka puistot olivat täynnä joogamattoja ja new age -uskonnon harjoittajia. Kirkkaiden taivaankappaleiden alla etsittiin ehyempää elämää ja rauhaa sydämeen.
Tämä ei kuitenkaan ole uutta juutalaisten keskuudessa. Jo 2 650 vuotta sitten Juudan kuninkaan Josian aikana israelilaiset palvoivat taivaankappaleita. Tätä jatkui siihen asti, kunnes he joutuivat pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan vuonna 586 eKr.
Raamatusta voimme lukea, kuinka Jumala on synnyttänyt yhden miehen, Abrahamin, kautta kansan, jonka tehtävänä on todistaa jo pelkällä omalla olemassaolollaan Kaikkivaltiaasta (Jes. 43:10–12). Jumala on ollut ja on edelleen uskollinen juutalaisia kohtaan. Hän ei peruuta kutsuaan tai lupauksiaan tälle kansalle. Jumalan rakkaus tätä kansaa kohtaan on osoitus Jumalan suunnattomasta laupeudesta.
Rauhaa etsitään monin tavoin
Uushengellisyyden erilaiset ilmiöt ovat kuitenkin voimissaan tämän päivän Israelissa. Yksi niistä on bahai-uskonto. Sen keskus toimii maan pohjoisosassa ja Karmel-vuori on sen uskonnonharjoittajille pyhä paikka. Lieneekö vain sattumaa, että profeetta Elia mittelöi Baalin pappien kanssa juuri samaisella Karmel-vuorella?
Vaikka bahai-uskonnon juuret löytyvät islamista, niin käytännössä se on synkretistinen uususkonnollinen ilmiö. Liike pyrkii ihmiskunnan yhtenäisyyteen ja maailmanrauhaan – samoin kuin siis new age -liike.
Juutalaista mystiikkaa eli kabbalaa on puolestaan ollut olemassa jo parin tuhannen vuoden ajan, mutta myös se on saanut uususkonnollisia piirteitä. Esimerkiksi yksi kabbalan suuntaus korostaa puhtaan veden parantavaa voimaa.
Moderni juutalainen voi siis olla yhtä kaukana Jumalasta kuin jälkikristillinen maallistunut eurooppalainen. Uususkonnollisuus liitettynä maallistuneeseen ja liberaaliin arvomaailmaan on monen tämän päivän juutalaisen elämäntapa. Ajat eivät siis ole muuttuneet entisten kuninkaiden ja profeettojen ajoilta.
Rauhaa sisimpään etsitään edelleen kuun valossa tähtien alla, tai joissain tapauksissa myös juutalaisesta mystiikasta tai tiukasta uskonnollisuudesta. On tavallista, että juutalaisuuden tärkeimpänä päivänä, suurena sovituspäivänä, maallistunutkin juutalainen saattaa paastota. Mutta samaan aikaan arjessa joogamatto rullataan auki.
Kuinka suhtautua juutalaisiin?
Jumalan kutsu ja valinta eivät ole muuttuneet. Siksi on edelleen tärkeä siunata Jumalan omaisuuskansaa.
Usein Jumalan omaisuuskansaan suhtautumisessa on kaksi vastakkaista näkökulmaa. Toinen ääripää on se, että Jumala on hylännyt juutalaiset, ja kristityt ovat korvanneet Israelin Jumalan valittuina. Tälle ei kuitenkaan löydy perusteita Raamatusta. Toisessa ääripäässä tämän päivän juutalaisuus romantisoidaan, ja juutalaisten pään päälle laitetaan sädekehä. Tällekään ei löydy perusteita pelkästään jo arkikokemuksen perusteella.
Kun Jumala kutsui Aabrahamin, Jumala antoi myös lupauksen. Ne, jotka Abrahamia siunaavat, heitä Jumala puolestaan siunaa. Lupauksessa oli kuitenkin myös toinen osa. Ne, jotka kiroavat Abrahamin, saavat osakseen kirouksen.
Sillä on siis väliä, miten suhtaudumme Israeliin. Vaikka kaikkea modernin Israelin valtion toimia ei tarvitse hyväksyä, sillä on merkitystä, miten suhtaudumme Jumalan omaisuuskansaan. Raamatun valossa ei voi olla puolueeton heitä kohtaan. Se, miten itse suhtaudumme heihin, lopulta vaikuttaa myös meihin itseemme – saamme joko siunauksen tai kirouksen.
Kristityille voi toisinaan olla hankala ymmärtää, mitä juutalaisten siunaaminen tarkoittaa. Parasta, mitä heille voi antaa, on Messias Jeesus. Kun juutalainen löytää Jeesuksen, hän ei niinkään luovu juutalaisuudestaan, vaan hänen juutalainen identiteettinsä ikään kuin täydentyy. Kaikkein juutalaisinta, mitä juutalainen voi tehdä, on siis uskoa Jeesuksen olevan juutalaisten Messias – Vanhassa testamentissa ennustettu kansan kuningas ja vapauttaja.
Vain turvautumalla Jeesukseen sekä juutalaiset että pakanakansat saavat rauhan sydämeen ja iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä. Ei ole muuta tietä Jumalan luokse.
Artikkeli on julkaistu Kansanlähetyksen Suuressa mukana -lehdessä 1.12.2023.
Teksti: Suuressa mukana -lehden toimitus
Kuva: SEKL:n arkisto