Tämä on toinen saarna rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevästä raamatunopetussarjasta messiaanisessa etiopialaisten juutalaisten seurakunnassa Jerusalemissa syksyllä 2017.
Aiheemme kannalta kysymys, kuka on Jeesuksen opetuslapsi, on olennainen. Jos kysyt tämän kysymyksen kotipaikkakuntasi eri kristillisten seurakuntien pastoreilta, saatat saada erilaisia vastauksia. Siksi on tärkeää, että pysyttelemme Raamatun selkeällä perustalla.
Tämän luvun tavoitteena on auttaa meitä ymmärtämään, kuinka ihminen tulee Jeesuksen opetuslapseksi ja mitä se merkitsee hänen elämässään. Toisin sanoen mikä käytännön vaikutus on sillä, kun ihminen vastaa myönteisesti Jeesuksen kutsuun.
Korostan sanoja ”käytännön vaikutus”, koska usko Jeesukseen vaikuttaa ihmisen jokapäiväiseen elämään ja ratkaisuihin, myönsimmepä sen tai emme. Uskon käytännön seurausten tunnustaminen on tärkeää siksi, että usein usko halutaan tehdä ihmisen yksityisasiaksi, jolla on vaikutusta vain hänen ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Aiheemme avaamiseksi otan esille viisi näkökulmaa.
Opetuslapsi ja Jeesuksen kutsu
Uuden testamentin mukaan opetuslapsi on henkilö, joka vastaa myönteisesti Jeesuksen kutsuun. Kun Jeesus liikkui maan päällä ihmisenä ihmisten keskellä, hän esitti puheissaan sekä yleisen kutsun kaikille kuulijoilleen että myös henkilökohtaisen kutsun useille henkilöille.
Miksi Jeesus lähestyi henkilökohtaisella kutsulla juuri näitä henkilöitä, emme tarkalleen tiedä, mutta voimme arvella heidän tarvinneen erityistä, henkilökohtaista kutsua. Toisille ihmisille riittää yleinen kutsu, joka koskee kaikkia.
Otan kaksi esimerkkiä Uudesta testamentista. Ensimmäinen kertoo meille, kuinka Jeesus kutsui opetuslapsekseen Matteuksen. Matt. 9:9: ”Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: Seuraa minua, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.”
Todennäköisesti Matteus oli jo aikaisemmin kuullut jotakin Jeesuksesta ja saanut tutustua häneen. Nyt tuli kuitenkin se hetki hänen elämässään, jolloin Jeesus lähestyi häntä henkilökohtaisesti ja kutsui seuraajakseen. Matteuksella oli vain kaksi vaihtoehtoa: ottaa kutsu vastaan tai torjua se. Matteus nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta. Jeesus ei vetänyt Matteusta väkisin tullin tuolilta seuraansa, vaan Matteus joutui käyttämään Jumalan hänelle antamaa kykyä ajatella, tahtoa ja tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Matteus käski jalkojensa toimia, nousta tuolilta ja seurata Jeesusta.
Toinen esimerkki on Luukkaan evankeliumin luvusta 19 jakeista 1–6. Näissä jakeissa tapaamme toisen tullimiehen, jonka nimi oli Sakkeus. Sakkeus asui Jerikon kaupungissa ja harjoitti siellä tullimiehen ammattiaan suurella menestyksellä. Hän oli kooltaan lyhyt, mutta toimissaan tehokas. Hän oli rikas mutta todennäköisesti kaikkien halveksima, sillä tullimiehen ammattia pidettiin tuolloin maanpetturuutena ja toisten rosvoamisena.
Hänkin oli jo kuullut Jeesuksesta aikaisemmin ja päätti nyt katsella vähän lähempää, millainen opettaja Jeesus oikein oli. Sakkeus oli pienikokoisuudestaan huolimatta oppinut selviämään elämässä kekseliäisyytensä ansiosta, ja niinpä hän nytkin löysi ratkaisun ongelmaansa kiipeämällä metsäviikunapuuhun. Sakkeus ei tiennyt puuhun kiivetessään, että Jeesus pysähtyisi juuri hänen puunsa alle ja esittäisi hänelle henkilökohtaisen kutsun: ”Sakkeus, tule kiireesti alas.” Mistä Jeesus tiesi hänen nimensä? Tämä ei ollut sattumaa, vaan Jeesus kutsui Sakkeusta nimeltä tarkoituksella. Sakkeus päätti totella Jeesusta ja tulla alas puusta ottaakseen Jeesuksen vastaan kotiinsa.
On mahtavaa lukea Raamatusta, kuinka Jumala jo Vanhan testamentin aikana kutsui Israelin kansaa ja sen yksityisiä jäseniä nimeltä yhteyteensä. Tästä meille kertoo esimerkiksi Jesajan kirjan 43. luvun jae 1: ”Ja nyt – näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: – Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”
Vaikka sinun nimesi ei olisikaan Jaakob tai Israel, on Jumala silti kutsunut jokaisen meistä seuraajakseen nimeltä. Kuinka valtavaa onkaan ajatella, että koko maailman Luoja on kutsunut minut ja sinut nimeltä opetuslapsekseen.
Koko elämämme syvin tarkoitus on se, että vastaamme myönteisesti Jumalan kutsuun. Jumala esittää tämän kutsun meille Jeesuksen muodossa, kuten Matteukselle ja Sakkeuksellekin. Kun Jeesus kutsuu meitä, meillä on vain kaksi mahdollisuutta vastata: joko myönteisesti tai kielteisesti. Vastaamatta jättäminen tai lisäajan pyytäminen merkitsevät käytännössä kielteistä vastausta.
Jos Sakkeus olisi pyytänyt Jeesusta odottamaan, jotta hän ehtii tehdä päätöksensä, olisi koko tilanne mennyt ohi, sillä Jeesus oli matkalla eteenpäin kohti Jerusalemia. Samoin olisi tapahtunut, jos Sakkeus olisi ilmoittanut suhtautuvansa kyllä myönteisesti Jeesuksen asiaan, mutta päättäneensä silti pysyä vielä puussa.
Näin on yleensä Jumalan kutsun saadessamme. Kun Jumala kutsuu meitä henkilökohtaisesti, on hetki tehdä oma päätöksemme. Tässä yhteydessä on aiheemme kannalta olennaista se, että Jeesuksen opetuslapsi on henkilö, joka vastaa Jeesuksen kutsuun myöntävästi. Matteus nousi tulliasemaltaan, Sakkeus tuli alas puusta. Mitä se ihmiseltä vaatineekaan, jotakin tapahtuu hänen elämässään silloin kun hän päättää vastata myönteisesti Jeesuksen kutsuun.
Opetuslapseus elämäntienä
Seuraavaksi on syytä korostaa sitä, että Jeesuksen kutsuun myönteisesti vastaaminen ja hänen opetuslapsekseen tuleminen ei ole pelkästään yhden päivän tai yhden hetken juttu. Me nykymaailman ihmiset olemme tottuneet erilaisiin tapahtumiin ja esityksiin. Ne ovat vain yhden kerran juttuja ja kun ne ovat loppuneet, asia on meidän kannaltamme ohi. Näin ei ole Jeesuksen opetuslapseuden suhteen. Se ei ole pelkästään yhden tapahtuman tai kerran juttu. On kysymys koko elämän kestävästä prosessista – matkasta, jolle lähdemme, tiestä, jota kuljemme.
Johanneksen evankeliumin 14. luvussa Jeesus ei sattumalta opeta, että hän on tie, totuus ja elämä. (Joh. 14:6) Jeesus on tie, jota häntä seuraavan opetuslapsen on tarkoitus kulkea koko elämänsä ajan. Ja tällä tiellä Jeesus itse lupaa kulkea opetuslastensa kanssa. Hän kulkee edellä ja johdattaa eteenpäin. Hän kulkee vierellä ja neuvoo. Hän kulkee myös takana ja rohkaisee väsynyttä opetuslasta jaksamaan eteenpäin.
Jeesus-tien kulkemisessa apostoli Paavali on meille hyvänä esimerkkinä. Paavali kirjoittaa Filippin seurakunnan opetuslapsille seuraavasti (Fil. 3:12): ”En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.”
Opetuslapsi on riippuvainen yksin Jumalan armosta ja voimasta.
Uudelleen ja uudelleen meidän on hyvä havaita Raamatusta, kuinka kristillinen usko ja opetuslapseus perustuvat kokonaan Jumalan armoon eivätkä ihmisen omaan suoritukseen. Meillä on Jeesuksen opetuslapsinakin kiusaus alkaa luottaa omiin tekoihimme ja ansioomme, ikään kuin usko riippuisi meistä. Näin ei kuitenkaan Raamatun mukaan ole asian laita.
Tämä pätee sekä uskon tien alkuvaiheessa että myös sen jokaisella askeleella aina perille, taivaaseen saakka. Tämä seikka korostuu kirkkaasti Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun jakeessa 12, joka puhuu meille siitä, kuinka ihmisestä tulee Jumalan lapsi ja Jeesuksen opetuslapsi. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” Kreikankielisen alkutekstin mukaan sana ”oikeus” (exousia) voidaan kääntää myös sanalla ”voima”, kuten joissakin englanninkielisissä raamatunkäännöksissä on tehty. Jeesus antaa paitsi oikeuden myös voiman tulla Jumalan lapseksi ja hänen opetuslapsekseen. Kaikki asiat opetuslapsen uskossa ja elämässä riippuvat Jeesuksen armosta ja voimasta.
Opetuslapsella on uusi isäntä
Jeesuksen opetuslapseksi tuleminen merkitsee vallan vaihtumista ihmisen elämässä. Se merkitsee ihmisen siirtymistä uuteen valtakuntaan ja uuden isännän alaisuuteen.
Jokaisen ihmisen elämää hallitsee jokin valta, tunnustipa ihminen sitä tai ei. Moni ihminen haluaa itse määrätä elämänsä suunnasta ja asioista. Hän kuvittelee olevansa itsenäinen ja oman onnensa seppä. Tästä huolimatta ympäröivä maailma pyrkii vaikuttamaan jokaisen meidän elämäämme. Samoin synti vaikuttaa ihmisen elämään, vaikkei hän itse sitä myöntäisikään. On myös ihmisiä, joiden elämästä paistaa julki, että itse saatana hallitsee heitä. He ovat tavalla tai toisella pahan orjia ja sen kahleissa. Mutta kun ihminen vastaa myöntävästi Jeesuksen kutsuun, saa hän elämäänsä uuden Herran, jonka nimi on Jeesus Kristus. Samalla hän siirtyy pimeyden valtakunnasta Jumalan kuningaskunnan jäseneksi.
Markuksen evankeliumin ensimmäinen luku (Mark. 1:14–18) kuvaa hyvin, kuinka Jeesus Jumalan valtakunnan Herrana kutsuu ihmisiä sen osallisuuteen ja seuraajikseen. Ne, jotka vastaavat myönteisesti Jeesuksen kutsuun, siirtyvät hänen valtansa alaisuuteen. He eivät enää ole omien mielihalujensa, maailman, synnin, tai saatanan orjia eikä heidän enää tarvitse totella näitä isäntiä. Jeesus on heidän voitollinen Herransa, joka on vapauttanut heidät kaikista tämän maailman muista herruuksista palvelemaan elävää Jumalaa.
Jeesus sanoo: ”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh. 8:36) On vapauttavaa ajatella ja uskoa, että Jeesuksen voitto ristillä merkitsee sitä, että en enää ole tämän maailman voimien orja eikä minun enää tarvitse totella niiden houkutuksia.
Opetuslapsella on uusi identiteetti
Kysymys siitä, kuka minä olen, on jokaiselle ihmiselle tärkeä asia. Identiteetti määrää käytännössä paljon elämämme suuntaa ja niitä ratkaisuja, joita arkielämässä teemme.
Samalla, kun Jeesuksen opetuslapsen elämässä vaihtuu isäntä, hän myös saa aivan uuden identiteetin. Seuraavassa mainitsen lyhyesti joitakin niistä seikoista, jotka liittyvät tähän uuteen identiteettiin.
– Hän on Jumalan lapsi Jeesuksen tähden, 1. Joh. 3:1
– Kaikki hänen syntinsä on anteeksiannettu, koska Jeesus on kuollut hänen puolestaan ristillä, Jes. 53:5
– Hän on täydellisesti ja iankaikkisesti pelastettu Jumalan armosta, se on Jumalan lahja Jeesuksessa, Ef. 2:8
– Hänellä on uusi perhe, Jeesuksen toiset opetuslapset, Ef. 2:19
– Hänellä on uusi elämä, koska hän on syntynyt uudesti Jumalan Hengen vaikutuksesta, Joh. 3: 3, 16 ja 1. Piet. 1:23
Nykymaailmassa, jossa elämme pakolaisuuden, siirtolaisuuden ja globalisaation keskellä, identiteetti on ihmiselle entistäkin tärkeämpi asia. Jokainen ihminen haluaa kuulua johonkin ja kokea olevansa tärkeä osa jotakin suurempaa kokonaisuutta.
Maailma muuttuu kovaa vauhtia ja sen mukana ihmisten identiteetti. Tämän muutoksen keskellä on virkistävää todeta, että kristityn perusidentiteetti on pysynyt kautta historian ja yhä pysyy samana: kristitty on Jeesuksen opetuslapsi. Tämä identiteetti yhdistää kristittyjä yli kansallisuus- ja muiden rajojen, joita ympärillämme oleva maailma meille asettaa. Jeesuksen opetuslapsen identiteettiin sisältyy myös valtavia mahdollisuuksia ja valtava voimavara, joita ei globaalisti ole vielä osattu käyttää täysin hyväksi. Kristityn identiteetti on ankkuroitu Jeesukseen, ei ympäröivään muuttuvaan maailmaan.
Sovellus
Voitko sanoa tarkan hetken elämässäsi, jolloin sinusta tuli Jeesuksen opetuslapsi? Toiset uskovat voivat kertoa tarkan hetken, toiset eivät. Joskus sellaiset kristityt, jotka eivät pysty kertomaan tarkkaa hetkeä elämässään, jolloin heistä tuli Jeesuksen opetuslapsia, kokevat itsensä jotenkin huonommiksi kuin ne, jotka sen hetken tietävät.
Alemmuuden tunteisiin ei kuitenkaan ole mitään syytä. Tärkeintä ei ole se, milloin ja miten sinusta tuli Jeesuksen opetuslapsi, vaan tärkeintä on lopputulos. Tärkeintä on se, että nyt olet Jeesuksen opetuslapsi ja että pysyt hänen opetuslapsenaan maallisen elämäsi loppuun asti.
Toinen käytännön kysymys: miten paljon ja ankarasti opetuslapsen pitää yrittää muuttaa jokapäiväistä elämäänsä, jotta hän olisi tarpeeksi hyvä Jeesuksen opetuslapsi? Tähän kysymykseen liittyy ansa, johon moni vilpitön uskova on sortunut. Aloitetaan Jeesus-tie uskossa ja armon varassa, mutta jatketaan sitä lain alla. Uskon painopiste siirtyy hiljalleen Jeesuksesta ihmiseen itseensä. Enää ei olekaan tärkeää se, mitä Jeesus on tehnyt ja tekee vaan se, mitä ihminen itse tekee tai ei tee.
Siksi on tärkeää aina muistaa, mikä oli Jeesuksen ensimmäisten kahdentoista opetuslapsen ensimmäinen tehtävä sen jälkeen, kun Jeesus kutsui heidät opetuslapsekseen. Heidän tärkein tehtävänsä oli olla Jeesuksen kanssa. Näin myös tärkein asia opetuslapsen uskossa alusta loppuun saakka on Jeesus. Opetuslapsen tehtävä on seurata Mestariaan. Hänen katseensa tulee olla kiinnitetty Jeesuksen, ei häneen itseensä, jotta hän pysyisi oikealla tiellä loppuun asti.
Kotitehtävä
Mieti, kuinka monta kertaa elämän aikana ihmisen tulee vastata myöntävästi Jeesuksen kutsuun. Riittääkö yksi kerta?
Pääasia ei ole myönteisten vastausten määrä, vaan niiden lopputulos, siis se, että olemme Jeesuksen opetuslapsia ja pysymme sellaisina. Tässäkin tapauksessa saamme luottaa Jumalan sanan lupaukseen, ei omiin tunteisiin ja tekoihin. Jeesus lupaa: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh. 6:37)
Kun otamme Jeesuksen kutsun vastaan, olemme pelastettuja Jumalan lapsia. Tähän riittää yksikin kerta. Oman syntisen luontomme tähden joudumme kuitenkin joka päivä muistuttamaan itseämme siitä, että olemme Jeesuksen opetuslapsia, ja tarvittaessa voimme tehdä sen vastaamalla yhä uudelleen ja uudelleen myöntävästi Jeesuksen kutsuun.
Esko Siljanen
kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä