Pääsiäisen ajan teksteissä Raamatussa esiintyy kaksi hahmoa, jotka kantavat Kristusta. Ensinnäkin Neitsyt Maria, joka on meille uskon ja uskollisuuden esikuva. Hän tyytyi Jumalan tahtoon kohdallaan nöyränä ja ilomielin, kuten tunnettu Marian kiitosvirsi Luukkaan evankeliumissa kauniisti ilmaisee. Kun Johannes Kastajan äiti Elisabet tapasi Jeesusta kohdussaan kantavan Marian, hän täyttyi Pyhällä Hengellä ja lausui: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!”
Tämä siunaus ei ollut aineellinen hyvän elämän siunaus. Kyseessä oli siunaus, joka tulisi kaikille maailman kansoille pelastukseksi pääsiäisen tapahtumien kautta. Maria oli siunattu osana pelastushistoriaa, tavallisena oman aikansa nuorena tyttönä. Hän sai ainutlaatuisen tehtävän kantaa Jeesusta, Jumalan Sanaa kohdussaan.
Toinen Kristusta kantava hahmo on aasi, jonka selässä Jeesus saapui Jerusalemiin. Aasin tunnemme tyhmyydestä ja itsepäisyydestä, toisaalta vaatimattomuudesta ja kestävyydestä työjuhtana. Kansa osoitti suosiota messiaalle, joka saapui kaupunkiin arkisen hyötyeläimen selässä. Aasi vei Kristuksen ihmisten luo ja täyttämään sovitustehtävänsä ristiinnaulittuna ja ylösnousseena vapahtajana.
Myös Kristuksen kirkko kantaa Jeesusta. Nimittäin siinä mielessä, että sille on uskottu tehtävä kantaa ja julistaa Jumalan Sanaa Marian uskollisuudella. Samoin kirkko vie Jeesuksen ihmisten luo kuten aasi palmusunnuntaina. Ei maallisena Messiaana, vaan ristiinnaulittuna ja ylösnousseena Kristuksena. Tätä tehtävää toteutamme kaikki yhdessä seurakuntina, lähetysjärjestöinä ja kristittyinä.
Teksti: Ilolan perheen pääsiäiskirje
Kuvituskuva: Jo Justino, Pixabay
