Jeesus Nasaretilainen, Jumala ja ihminen

7.8.2020

Noin kaksituhatta vuotta sitten Lähi-idässä eli mies, joka on vaikuttanut kaikkein eniten maailman historiaan. Ja hän vaikuttaa edelleen. Hän on niin merkittävä henkilö, että vieläkin puhumme ajasta ennen hänen syntymäänsä ja ajasta hänen syntymänsä jälkeen. Tosin nykyään tiedämme, että ajanlaskussamme on muutaman vuoden heitto. Hän syntyi ehkä viitisen vuotta aikaisemmin.

Hänet tunnettiin nimellä Jeesus Nasaretilainen, koska hän eli suurimman osan elämästään pienessä Nasaret-nimisessä kylässä. Jeesus eli vähän yli kolmekymmentä vuotta. Hän toimi julkisuudessa vain vajaat kolme vuotta.

Sitten hänet tapettiin tuon ajan julmimmalla kidutusmenetelmällä: hänet naulittiin ristiin. Kuolemantuomion syy oli jumalanpilkka.

Katsotaan ensiksi, millaisia asioita Jeesus teki julkisen toimintansa aikana. Ja erityisesti sitä, mikä sai ihmiset pitämään häntä Jumalan pilkkaajana.

Ensinnäkin Jeesus teki ihmeitä. Kun lukee evankeliumien kuvauksia Jeesuksen tekemistä ihmeistä, kiinnittää väkisinkin huomion siihen miten vaivattomasti, vain muutamalla sanalla tai yhdellä kosketuksella, hän paransi sairaita, tyynnytti myrskyn, ruokki valtavan väkijoukon.

Yksi erikoinen piirre Jeesuksen parantamistoiminnassa oli se, että hän kosketti sellaisia ihmisiä, joita juutalainen ei saanut koskettaa. Esimerkiksi lepraan sairastunutta ei saanut missään nimessä koskettaa. Mutta Jeesus kosketti. Hän ei pelännyt saastumista. Jeesus ikään kuin osoitti, että epäpuhtaus ei tartu häneen, mutta hänen kosketuksestaan hänen puhtautensa tarttuu tuohon toiseen ihmiseen.

Jeesus toimi kiertävänä opettajana kolme vuotta. Hän opetti tavalla, joka hämmästytti ihmisiä. Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti heitä niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. (Mark. 1:22)

Vanhan testamentin profeetat käyttivät usein ilmaisua ”näin sanoo Herra”. Jeesuksen ajan opettajat sanoivat usein: näin sanoo se ja se profeetta tai näin on sanonut se ja se opettaja. Mutta Jeesus opetti: Te olette kuulleet sanottavan, mutta minä sanon teille. Jeesus ei tehnyt mitään eroa omien sanojensa ja Jumalan sanojen välillä. Itse asiassa hän väitti, että hänen sanansa ovat Jumalan sanoja.

Yksi erikoinen piirre Jeesuksen toiminnassa oli myös se, että Jeesus antoi ihmisille syntejä anteeksi. Evankeliumeissa kerrotaan tapaus, kun Jeesuksen luo kannettiin halvaantunut mies. Jeesus sanoi hänelle: Sinun syntisi annetaan anteeksi. Paikalla olleet Raamatun opettajat loukkaantuivat ja miettivät mielessään: Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?  Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ”Sinun syntisi annetaan anteeksi'” vai sanoa: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele”? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”  Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.” (Mark. 2:12)

Juutalaiset olivat oppineet, että vain temppelin uhrien kautta ihminen voi saada Jumalalta anteeksi. Jeesus ei ohjannut ihmistä temppeliin. Kerran    toisensa jälkeen hän julisti ihmisille syntejä anteeksi niin kuin hän olisi temppeli ja Jumala, joka antaa syntejä anteeksi.

Jeesus sanoi myös, että kaikki muut ihmiset ovat tästä maailmasta, mutta hän on tullut taivaasta. Hän väitti, että hän on aina ollut olemassa. Hän sanoi, että hän tulee tuomitsemaan aikojen lopussa kaikki kansat. Hän väitti, että häneen uskova saa ikuisen elämän. Toisin sanoen hän väitti, että hän on Jumala, Jumalan Poika.

Meidän on tärkeä huomata, millainen väite tämä oli juutalaisessa yhteiskunnassa. Juutalaiset olivat kansa, joka ei suostunut palvomaan ketään muuta kuin yhtä, ainoaa, oikeaa Jumalaa. Jopa Rooman valtakunta oli joutunut antamaan heille erivapauden siinä, että heidän ei tarvinnut palvoa keisaria tai muita Rooman jumalia.

Juutalaisille Jumala tarkoitti henkilöä, joka oli luonut kaiken näkyvän ja näkymättömän. Jumala hallitsi kaikkea luomakuntaa. Jumala oli täysin erilainen kuin mikään muu. Ei ihme, että se, mitä Jeesus väitti itsestään, järkytti. Heidän keskuudessaan elävä tavallisen näköinen juutalainen mies sanoi olevansa ikuinen Jumala, jota he palvoivat.

Yksikään muslimi ei pysty kuvittelemaan, että Muhammed väittäisi olevansa Allah, eikä yksikään juutalainen pysty kuvittelemaan, että Mooses väittäisi olevansa Jahve, Jumala.

C.S. Lewis on kirjoittanut: Jos joku, joka on pelkkä ihminen, puhuu sellaista kuin Jeesus, hän ei ole mikään suuri opettaja. Hän on joko yhtä hullu kuin mies, joka väittää olevansa paistettu muna, tai sitten hän on itse paholainen helvetistä. Sinun on tehtävä valintasi näistä vaihtoehdoista. Joko Jeesus oli – ja on – Jumalan Poika, tai sitten hän on hullu tai jotain sitäkin pahempaa.

Juutalaiset johtajat tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan Jumalan pilkasta. Hänet teloitettiin tuon ajan julmimmalla ja häpeällisimmällä tavalla.

Ennen kuolemaansa Jeesus kertoi opetuslapsilleen moneen otteeseen, että hänet tapetaan ristillä. Opetuslasten mielestä se oli käsittämätöntä puhetta. Se synnytti heissä pelkoa ja kauhua.

Kun Jeesus kuoli, heidän maailmansa romahti. He eivät voineet käsittää, miksi Jeesus varta vasten meni Jerusalemiin, miksi hän antoi vangita itsensä ja miksi hänet ristiinnaulittiin. Jeesuksen seuraajien ajatuksia kuvaa hyvin kahden opetuslapsen murheelliset sanat: Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. (Luuk. 24:2021)

Sitten tapahtui jotakin käsittämätöntä, joka muutti tilanteen: Jeesus nousi kuolleista.

Kun puhumme ylösnousemuksesta, meillä on varmasti hyvin erilaisia mielikuvia siitä, mitä se on. Jeesuksen opetuslapsillekin oli hyvin epäselvää, mitä Jeesus tarkoitti, kun hän jo ennen kuolemaansa sanoi useaan otteeseen, että hän nousee kolmantena päivänä kuolleista. Osa ehkä ajatteli, että Jeesus puhui sielun kuolemattomuudesta.

Monet juutalaiset uskoivat ylösnousemukseen Jumalan tuomion päivänä, aikojen lopussa. Ehkä osa opetuslapsista ajatteli, että Jeesuksen puhe kolmannesta päivästä oli jonkinlainen kuvaannollinen viittaus siihen tulevaan ylösnousemukseen.

Uuden testamentin kuvauksista näkyy, että se, mitä tapahtui, oli Jeesuksen seuraajille täydellinen yllätys. He tiesivät yhtä hyvin kuin mekin tiedämme, että kuollut pysyy kuolleena. Heidän suuret toiveensa Messiaan loisteliaasta valtakunnasta olivat romuttuneet.

Jeesus oli haudattu perjantaina illansuussa. Sunnuntaiaamuna joukko naisia meni tekemään viimeistä palvelusta rakkaalle opettajalle. Hautaus oli jouduttu tekemään kiireessä ja naiset lähtivät heti ensimmäisenä hetkenä, jolloin oli lupa, laittamaan ruumiin suojaksi lisää voiteita, ettei ruumis mätänisi niin nopeasti.

Mutta hauta oli tyhjä. Haudassa oli vain ruumiin ympärillä olleet käärinliinat. Ruumis oli poissa. Naisille ilmestyi enkeli, joka sanoi, että Jeesus on noussut kuolleista. Naiset veivät sanan myös miehille. Kaksi miehistäkin juoksi haudalle. Hekin näkivät tyhjät käärinliinat ja miettivät hämmästyneinä, mitä oli tapahtunut. Mutta sitten Jeesus ilmestyi, ensin joillekin naisille, sitten muutamalle miehelle. Ylösnousemuspäivän iltana hän ilmestyi koko lähimmälle opetuslapsijoukolle.

40 päivän aikana Jeesus ilmestyi seuraajilleen monissa erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. (Ap. t. 1:3)

Kuvauksista näkyy, että vaikka Jeesus ilmestyi ruumiillisesti, hänen ruumiinsa oli kuitenkin aivan jotakin uutta. Esimerkiksi Jeesus saattoi tulla sisään, vaikka ovet olivat lukitut. Hän saattoi siirtyä hetkessä paikasta toiseen. Jeesus eli jonkinlaisessa uudessa olomuodossa, uudessa ulottuvuudessa. Samalla hänellä oli ruumis, jota voitiin koskettaa. Hänen käsissään oli nähtävissä naulanjäljet. Hän söi opetuslasten nähden.

Kertomuksista näkyy opetuslasten hämmennys. Joissakin tilanteissa opetuslapset eivät heti edes tunnistaneet Jeesusta. Jeesus oli toisenlainen. Hänen ruumiinsa ei ollut elvytetty ruumis, vaan jotenkin uudella tavalla elävä. Ylösnousemus oli jotakin, joka oli heidän kokemuspiirinsä ulkopuolella. Mutta samalla se oli yhtä todellinen kuin oli ollut Jeesuksen kuolema ristillä.

Vain muutamia viikkoja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Jeesuksen opetuslapset julistivat riemuissaan kaikkialla Jerusalemissa, että Jeesus on noussut kuolleista. He siis julistivat tätä kaupungissa, jossa Jeesus oli naulittu ristille ja haudattu. Jos olisi voitu osoittaa, että kuollut ruumis oli edelleen jossakin, julistus olisi ollut mahdoton.

Vastustajat yrittivät kaikin tavoin estää heitä julistamasta, mutta eivät pystyneet osoittamaan heidän sanojaan vääräksi. Opetuslapset olivat niin vakuuttuneita asiasta, ettei edes kuolemantuomio saanut heitä vaikenemaan. Ja tuhannet ja taas tuhannet ihmiset lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Ellei Jeesuksen ylösnousemus olisi ollut todellinen tapahtuma, olisi hyvin vaikea keksiä selitys kristinuskon synnylle. Ylösnousemusta voisimme kutsua kristinuskon alkuräjähdykseksi.

Usein väitetään, että ylösnousemuskuvaukset sisältävät paljon legendanomaista ainesta. Mutta evankeliumien kuvauksista puuttuu täysin legendoille tyypillinen aines. Esimerkiksi kukaan kirjoittajista ei kuvaa, miten Jeesuksen ruumis muuttui kirkkauden ruumiiksi ja miten hän lähti haudasta. Näistä tapahtumista löytyy kyllä kuvauksia myöhemmin kirjoitetuissa legendoissa.

Jos evankeliumien kuvaukset olisivat legendaa tai teologiaa, kuten myös on esitetty, niissä tuskin olisi kerrottu, että joissakin tilanteissa ihmiset eivät heti tunnistaneet Jeesusta. Tuskin olisi kerrottu myöskään sitä, että ensimmäiset henkilöt, jotka näkivät tyhjän haudan, olivat naisia, ja että Jeesus ilmestyi ensin naisille. Meistä siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta tuohon aikaan naisen todistusta ei pidetty pätevänä. Jos olisi haluttu kirjoittaa vahva todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta, ensimmäisiksi todistajiksi ei olisi ikinä valittu naisia.

Nähdäkseni ainoa looginen syy siihen, että ensimmäisellä vuosisadalla kirjoitetuissa evankeliumeissa kerrotaan naisten ensimmäisinä nähneen tyhjän haudan ja kohdanneen ylösnousseen Jeesuksen, on se, että niin tapahtui. Ne olivat tosiasioita, jotka oli kerrottava sellaisina kuin ne olivat tapahtuneet vaikka kirjoittajat itsekin varmasti ihmettelivät, miksi Jeesus ilmestyi ensiksi juuri naisille.

Jos ylösnousemuskuvaukset olisivat olleet teologiaa tai legendaa, kirjoittajat eivät myöskään olisi jättäneet teksteihinsä niin paljon tulkinnanvaraisia kohtia. Juuri kertomusten monisärmäisyys osoittaa, että niissä ei ole pyritty yhdenmukaiseen uskonnolliseen oppiin vaan kuvaamaan silminnäkijöiden kokemia tapahtumia sellaisina kuin he ovat asiat kertoneet.

1. Kor. 15:1–11: Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, 2. ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. 3. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, 4. hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, 5. ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. 6. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. 7. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille.

Tämä teksti on kirjoitettu noin 55 jKr. eli vain noin 25 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Paavali ei mainitse luettelossaan naisia, koska heidän todistustaan ei pidetty oikeudellisesti pätevänä.

Paavali kertoo, että ylösnoussut ilmestyi Keefakselle eli Pietarille ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Paavali siis sanoo, että silloin kun hän kirjoitti tätä kirjettä korinttilaisille, monet silminnäkijät olivat vielä elossa. Heiltä voi tarkistaa, että se mitä hän kertoo, ei ole mielikuvituksen tuotetta. He pystyvät kertomaan, missä ja millaisessa tilanteessa he kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapsille alkoi vähitellen selvitä, miksi kaikki oli tapahtunut. He ymmärsivät, että Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta historiassa alkoi aivan uusi aikakausi. Jumala oli tullut ihmiseksi valmistaakseen ihmisille pääsyn pysyvään yhteyteen Jumalan kanssa, pääsyn elämään, joka jatkuu senkin jälkeen, kun tämä ajallinen ruumis kuolee.

Ennen kuolemaansa Jeesus korosti opetuslapsilleen sitä, että hän ei jätä heitä orvoiksi. En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. (Joh. 14:18–20)

Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. (Joh. 14:23) Jeesus siis lupasi, että Pyhässä Hengessä Isä ja Jeesus asuvat jokaisessa Jeesuksen omassa.

Tänäänkin eri puolilla maailmaa on miljoonia ihmisiä, jotka on kasteessa liitetty Jeesuksen omiksi ja jotka ovat oppineet tuntemaan Jeesuksen ja lähteneet seuraamaan häntä. Jeesuksen Henki tekee meissä työtään. Me olemme osallisia Jumalan elämästä.

Me odotamme myös sitä aikaa, jolloin Jeesus tulee näkyvällä tavalla takaisin tänne maan päälle. Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Fil. 3:20–21)

C. S.Lewis on kirjoittanut: Miksi Jumala tulee tähän vihollisen valtaamaan maailmaan valepuvussa ja perustaa jonkin salaseuran tapaisen kaivamaan maata paholaisen jalkojen alta? Miksei hän hyökkää väellä ja voimalla? Siksikö, ettei hän ole tarpeeksi vahva? Kristityt uskovat, että Jumala vielä kerran tuleekin väellä ja voimalla. Emme vain tiedä milloin. Mutta syyn hänen viivyttelyynsä voimme arvata. Hän tahtoo antaa meille mahdollisuuden liittyä hänen puolelleen vapaaehtoisesti…

Jumala valloittaa kyllä aikanaan maailman itselleen. Mutta ne, jotka vaativat häneltä avointa ja suoraa asioihin puuttumista, eivät taida oikein tajuta, mistä siinä on kysymys. Kun se tapahtuu, maailman loppu on tullut. Kun näytelmän kirjoittaja astuu näyttämölle, esitys on päättynyt.

Pirkko Valkama
Opetus on pidetty aiemmin Hämeenlinnan seurakunnan katekumenaatissa.

 

Pirkko ja Sakari Valkama ovat toimineet lähetystyössä Japanissa yhteensä noin kaksikymmentä vuotta vuosina 1975–2000. Pirkko Valkama on Kansanlähetyksen pitkäaikainen raamatunopettaja.

Tule mukaan Ihmiseltä ihmiselle -kampanjaan. Tue
Kansanlähetyksen koulutustyötä kotimaassa ja ulkomailla.

Ihmiseltä ihmiselle -keräykseen voit lahjoittaa tämän sivun kautta tai sivun alareunassa olevien tilien kautta viitteellä 70331.

Siunausta elämääsi!

Ota yhteyttä

Hildén Pauliina

aluekoordinaattori, SEKL: Hanketoiminnan koordinointi, aluekoordinaattorivastuu: Etiopia

pauliina.hilden@sekl.fi

044 447 7876

Peltola Teijo

apulaislähetysjohtaja, SEKL: Ulkomaantyön operatiivinen johtaminen, kansainväliset verkostot. Aluekoordinaattorivastuu: juutalaistyö, lähetysteologia, koulutusyhteistyö

teijo.peltola@sekl.fi

044 447 7895

Repo Jukka

kotimaantyön johtaja SEKL. Aluekoordinaattorivastuu: Venäjä, Viro. Työalueiden henkilöstöasiat verotus- ja sosiaaliturva-asiat

jukka.repo@sekl.fi

044 447 7906

Tuovinen Anne

aluekoordinaattori SEKL: Raamatunkäännöstyö (Venäjä, Papua-Uusi-Guinea, Itä-Aasia, Kaakkois-Aasia), PI-yhteistyö Wycliffe/SIL-yhteistyö, Japani, työalueiden taloushallinnon ohjaaminen.

anne.tuovinen@sekl.fi

044 447 7820

Lahjoita koulutustyölle

Lahjoita koulutustyölle Voit lahjoittaa joko oheisen painikkeen kautta tai tämän sivun alareunassa olevalle pankkitilille viitenumerolla 70331. Lämmin kiitos lahjastasi. Jumalan siunausta sinulle.

Lahjoita

Share This