Itä-Euroopan muslimialueella toimiva työntekijämme Anu kirjoittaa:
Olen juuri lähdössä uudelle työkaudelle. Tai toisin sanoen takaisin kotiin. Minulle koti ei ole Suomessa, vaan asuinmaassani Itä-Euroopassa. Siellä odottaa koti useammassakin merkityksessä. Rakkaaksi tullut maa ja ihmiset, oma arki ja ennen kaikkea se paikka, johon Jumala on kutsunut. Lisäksi siellä ihan fyysisesti odottaa koti.
Edellisen työkauden päättyessä keväällä luovuin asunnostani ja päätin etsiä uuden tulevaa työkautta varten. Huhtikuussa rukoilimme sopivan asuinalueen löytymistä minulle ja tiimikavereilleni. Jumala vastasi rukouksiin jo silloin ja varmistuimme alueesta, jossa meidän olisi hyvä asua. Erityisesti yhdellä kadulla rukouskävelyllä koin ihmeellistä Jumalan läsnäoloa, että tässä olisi hyvä asua. Katsoimme netistä asuntoja eikä tuolla kadulla ollut yhtään asuntoa tarjolla. Myöhemmin tiimikavereilleni löytyi koti samalta asuinalueelta jonkin matkan päästä tuosta kadusta.
Olin päätynyt tekemään itselleni listan asioita, joista unelmoin liittyen tulevaan kotiini – siksikin, että edellisessä asunnossa oli melko paljon ongelmia. Haavelistaltani löytyivät muun muassa kuuma vesi, parveke ja ruokapöytä, jonka ympärille voisi kutsua vieraita yhteiselle aterialle. Osa haaveistani oli vähän hassujakin, kuten että haluaisin verhot ikkunoihin, koska edellisessä asunnossa ei ollut verhotankoja tai kiskoja lainkaan ja ikkunat olivat melko pienet. Jätin listani rukouksessa Jumalalle ja pyysin, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi, ei minun.
Alkukesästä katselin netistä, olisiko mitään asuntoja tarjolla asuinalueella, jonka olimme valinneet tiimillemme. Silmiini osui asunto, joka vaikutti juuri sopivalta minulle. Olin vähän harmissani, että asunto oli jo kesän alussa netissä, koska joku varmasti vuokraisi sen heti eikä se olisi enää vapaana, kun lokakuussa palaisin kotimaanjaksolta Suomesta. Kului kuitenkin useampi kuukausi ja asunto pysyi nettisivuilla. Asuinmaassani on hyvin normaalia, että asuntoilmoitukset jäävät roikkumaan nettiin, vaikka ne on jo vuokrattu. Syyskuun lopulla tiimikaverini soitti asunnon välittäjälle ja sai kuulla, että asunto oli edelleen vapaa. Olin pyytänyt jo aiemmin lähettäjiäni rukoilemaan ja nyt pyysin vielä erikseen rukousryhmääni Suomessa rukoilemaan, että selviäisi, onko tuo asunto tarkoitettu minulle.
Tiimikaverini meni katsomaan asuntoa. Paikan päällä oli välittäjän lisäksi myös vuokranantaja. Selvisi, että asunto oli ollut pitkään vuokraamatta, koska sopivaa vuokralaista ei vain ollut ilmaantunut. Vuokranantaja oli nyt valmis jopa laskemaan hiukan vuokraa. Lisäksi hän kertoi, että voisin halutessani tulla ensin pariksi päiväksi kokeilemaan asuntoa ja vasta sitten päättää, haluanko asunnon. Hän oli myös valmis asennuttamaan ilmastointilaitteen sekä poistamaan asunnon seiniä koristaneet Koraanin jakeet. Vuokranantaja vaikutti kaikin puolin erittäin mukavalta.
Katsoin tiimikaverini lähettämää videota asunnosta ja ihmettelin, kun hiljalleen jokainen haavelistallani ollut asia näytti toteutuvan. Asunnossa on parveke, kuuden hengen ruokapöytä sekä isot ikkunat, joiden yläpuolella oli verhotangot ja niistä riippumassa valkeat kauniit verhot. Asunto on siisti, ja vedenpaine on normaali, eli lämmintä vettäkin saisi hanasta, jos kaasua riittää. Tuli hyvin selväksi, että tämän kodin Jumala oli tarkoittanut minulle.
Ja missä tämä koti sijaitsee? Maan pääkaupungissa, juuri sillä asuinalueella, josta olimme keväällä tiimini kanssa varmistuneet. Mutta ei siinä vielä kaikki. Kotini sijaitsee juuri sillä kadulla, jonka koin Jumalan keväällä laskevan sydämelleni.
Kaikki tämä on ollut minulle valtava Jumalan huolenpidon osoitus. Hän on halunnut antaa juuri tämän tietyn asunnon minulle kodiksi. Olisin toki voinut tyytyä vähempäänkin, mutta Jumala antoi paljon parempaa kuin osasin edes pyytää tai kuvitella. Jeesus on niin hyvä! Vaikka en ole vielä asunut päivääkään uudessa kodissa, tuntuu, ettei kyseessä ole vain jokin asunto vaan ihan oikeasti koti.
Jos Jumala kykenee tässä maallisessa ajassa antamaan näin valtavasti ja yli sen, mitä edes osasin pyytää, niin kuinka valtavan ihana onkaan Taivaallinen Koti, johon saamme olla matkalla. Me lähetystyöntekijät joudumme usein vaihtamaan kotia ja välillä asuinmaatakin. Toisinaan se on todella uuvuttavaa. Mutta saamme kaikki olla matkalla kohti pysyvää ja täydellistä Kotia. Ja mikä parasta, saamme olla kutsumassa myös muita tuohon Kotiin, ei vain kylään vaan asukkaiksi.
Teksti ja kuva:
Anu
Kirjoittaja toimii Itä-Euroopan muslimialueella