Viime vuosina Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on pelottavasti lisääntynyt kristittyjen vaino sekä valtionhallinnon että kristityille vihamielisten ryhmien taholta. Kuvittele, miltä tuntuisi, jos jopa oma perheesi hylkäisi sinut ja lähettäisi sinut pois kotimaastasi vain siksi, että uskot Kristukseen! Näin kävi Mirnalle (nimi muutettu), 24-vuotiaalle libanonilaiselle naiselle. Hän tarvitsee kipeästi esirukouksiamme ja Pyhän Hengen apua. Erään SAT-7:ssä töissä olevan

Sakari Heinonen työskentelee lähetysteknikkona SAT-7 Parsin studioilla Kyproksella. Hän on osa tiimiä, jonka voimin syntyy kaksi lapsille suunnattua farsinkielistä livelähetystä viikossa. Lähetykset kuvataan perjantaisin, ja alkuviikko vietetään kuvauksia suunnitellen ja valmistellen sekä kuvaten ja leikaten valmiiksi osioita, joita näytetään videolta lähetyksen sisällä. Sakarin tehtävänä on varmistaa, että kuva kulkee lähetyksen aikana netin kautta yritykseen, joka

 Kristel   Minu Lasnamäe -palstan viimeinen haastattelu on korkeatasoisin! Tapasin Mustakiven lähiön yhdeksänkerroksisen talon kymmenennessä kerroksessa joukon tuoreita lasnamäkeläisiä.   Tämä kodikas kattokerroksen huone, jonka ikkunoista avautuu kahteen suuntaan huikea näköala yli Lasnamäen itäpäädyn, on kymmenen asiakkaan ja kolmen tukihenkilön yhteinen ”päämaja”. Olemme valtion omistaman hoitokotiyhtiön AS Hoolekandeteenusedin ylläpitämässä Lasnamäen Kodissa. Se on tarkoitettu lievästi kehitysvammaisille

Itsevaltainen. Sortava. Näin tilanne Iranissa usein koetaan. Kristittynä on haastavaa olla, jollei ole syntynyt kristittyyn perheeseen. Kuitenkin maanalainen ja usein vainottu kirkko kukoistaa – satelliittitelevisio SAT-7:n avulla. Iranissa etniseltä taustaltaan assyrialaiset ja armenialaiset kristityt voivat vapaasti harjoittaa uskoaan, mutta jumalanpalveluksia ei saa järjestää farsiksi, joka on Iranin eniten puhuttu kieli. Maanalaisten seurakuntien verkostot ovat ainoita paikkoja,

Mediatyön aluekoordinaattori Anne Tuovinen kertoo vierailustaan kristillisen satelliittitelevisioyhtiön SAT-7:n vuosikonferenssissa Libanonissa. Joka vuosi maalis-huhtikuussa kristillinen satelliittitelevisioyhtiö SAT-7 kokoaa yhteistyökumppaninsa vuosikonferenssiin nimeltä Network, verkosto. Nimen osuvuuden huomaan itsekin, kun osallistun aamiaispöydässä vilkkaaseen keskusteluun amerikkalaisten, ranskalaisten, ruotsalaisten, tanskalaisten ja norjalaisten kesken. Networkissa on noin 200 osallistujaa 25 eri maasta, järjestöjen ja kirkkojen edustajia ja yksittäisiä suursponsoreita. Muiden

Kristillinen satelliittitelevisioyhtiö SAT-7 on tuonut Jumalan rakkautta näkyviin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan asukkaille jo yli 20 vuoden ajan. SAT-7 haluaa tukea vaikeissa olosuhteissa eläviä kristittyjä ja tarjota kaikille alueen ihmisille mahdollisuuden kuulla evankeliumi.       Joillakin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan seuduilla jopa puolet aikuisväestöstäkin on lukutaidotonta. Siksi televisio on tärkein informaation ja viihteen lähde hyvin monille pakolaisleirejä

Sanna Suutari valmistautuu lähtemään ensimmäiselle työkaudelleen medialähetystyöhön syyskuussa 2017. Kohteena on kristillinen SAT-7-satelliittitelevisioasema, jonka kansainvälinen pääkonttori sijaitsee Kyproksen saarella itäisellä Välimerellä. Se lähettää sekä evankelioivia että sosiaalisia ohjelmia Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan kolmella eri kielellä. Mutta miten maalaistalon tyttö kiinnostui mediatyöstä? ”Minulla on kaupallinen ja hallinnollinen koulutus, ja lähetyskurssin alkupuolella aloimme etsiä työalaa, jolla voisin käyttää ammatillisia

Piret Viime viikolla tutustuimme Martinin Lasnamäkeen. Nyt on vuorossa samassa teepöydässä istuneen Piretin, Martinin vaimon, tarina. Minusta tuli lasnamäkeläinen vasta opiskeluajan jälkeen. Vanhempani tapasivat toisensa Tartossa maanviljelysakatemiassa, ja sittemmin maisema-arkkitehdin ammatti vei perhettä ympäri maata. Kymmenvuotiaasta asti kotini oli Pärnussa, josta omat yliopisto-opinnot toivat minut aikanaan Tallinnaan. Valmistuin teknillisestä yliopistosta vuonna 1986. Edessä oli kolme

Pyysin maanantaina Lasnamäen seurakunnan vapaaehtoisen Aiven mukaani etsimään haastateltavia tätä palstaa varten. Aive oli toiminut venäjänkielen tulkkina myös kelloseppä Igoria haastatellessani. Tapasimme sovittuun aikaan ortodoksikirkon parkkipaikalla, ja lähdimme siitä jalan kohti uutta Loopealsen lähiötä kirkon vieressä. Oli keskipäivä ja mereltä puhalsi kylmä tuuli. Aive lähestyi rohkeasti ensimmäistä vastaantulijaa. Hän oli nuori äiti Ani, joka yritti

Tällä kertaa minulla on ilo esitellä 94-vuotias Salme. Lasnamäkeläisen sosiaalitalon kotihoidon työntekijä ohjasi meidät Aiven kanssa toissapäiväisellä haastattelun-metsästysretkellämme hänen ovelleen. Kirkassilmäinen Salme avasi oven rohkeasti, kutsui meidät peremmälle ja oli valmis kertomaan oman tarinansa suomalaisillekin. Reippaan olemuksen perusteella luulimme häntä parikymmentä vuotta nuoremmaksi, mutta pakko oli lopulta uskoa, että hänestä oli tullut jo 1990-luvulla vanhustentalon