Kaiken lähetystyön taustalla vaikuttaa aina jonkinlainen teologia. Kansanlähetyksen Lähetysteologisessa foorumissa 8. kesäkuuta paneuduttiin lähetysteologiseen ajatteluun, josta järjestön lähetystyö nousee.
”Tämä on tarpeellista, koska aikanamme lähetysteologiassa puhaltavat monenlaiset tuulet. On välttämätöntä tarkastella, miten lähetysteologia liittyy uskon perusteisiin”, tapahtuman järjestäjät Teijo Peltola ja Leif Nummela kommentoivat.
Kansanlähetyksen liittohallitus on vastikään hyväksynyt liikkeen uuden lähetysstrategian. Se koostuu lähetysteologisesta asiakirjasta sekä lähetystyön suuntaviivoista, painopisteistä ja strategisista tavoitteista.
Verkkofoorumin tavoitteena oli herättää aktiivista missiologista keskustelua lähetysjärjestön strategisoperatiivisen johtamisen tueksi.
”Käytännön johtamisen tulee olla läheisessä yhteydessä teologian tekemiseen. Ilman tätä yhteyttä moni keskeinen teologinen kysymys voi jäädä kysymättä tai vastaamatta”, apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola täsmensi tapahtuman merkitystä.
Lähetystyöntekijöitä lähettäen
Päätoimittaja Leif Nummela avasi alustuksessaan sitä, miten Kansanlähetyksessä Kolmiyhteisen Jumalan lähetys ymmärretään. Hän määritteli Lähetysteologisen dokumentin kaksi pääajatusta. Sen mukaan järjestö sitoutuu kokonaisvaltaiseen työnäkyyn pitämällä lähetystyössä ensisijaisena Jeesusta Kristusta ja hänen evankeliumiaan. Sen lisäksi Kansanlähetys on järjestö, joka tekee lähetystyötä pääasiassa lähettämällä lähetystyöntekijöitä.
Nummelan puheenvuoroa kommentoi Kirkon lähetystyön keskuksen asiantuntija Jukka Kääriäinen. Hän muistutti, että julkisessa keskustelussa on hyvä huomioida teesien sisällön lisäksi kuulijoita: kenen kanssa ja miten keskustellaan. Hän piti hyvänä sitä, että Kansanlähetyksellä on rohkea vakaumus ja selkeys. Hänen kysymyksensä, voidaanko jämäkkyys kokea ylimielisyytenä tai lempeys vakaumuksen puutteena, herätti runsasta keskustelua. Kääriäinen tarkasteli myös sitä, mikä tekee lähetystyöntekijästä kristillisen lähetystyöntekijän, kuinka lähetystyössä tulee huomioida toimintaympäristö, sekä lähetyskäskyn kaikenkattavuutta.
”Lähetystyö kuuluu kaikille kristityille ja sitä on tehtävä kaikkialla maailmassa. Maantieteelliset kulttuuri- ja kielirajat ylittävässä lähetystyössä kristityt voivat toimia lähettäjinä ja lähtijöinä”, Kääriäinen summasi.
Sinne missä Kristusta ei tunneta
Apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola totesi omassa alustuksessaan, että Kansanlähetys toimii omilla vahvuusalueillaan ja yhteistyökirkkojen haasteita kuunnellen.
”Yhteistyötä ja työn uusia avauksia ohjaa tavoite kirkkojen missionaarisuuden tukemisesta ja vahvistamisesta. Työtä tehdään siellä, missä Kristusta ei vielä tai ei enää tunneta.”
Kristityt, seurakunnat ja yhteistyökirkot kutsutaan mukaan lähetystehtävään. Pitkäaikainen kumppanuus ei Peltolan mukaan välttämättä lopu siinä vaiheessa, kun yhteistyökirkko on vahvistunut vastaamaan omasta toiminnastaan.
”Kansanlähetys haluaa pysyä kumppaniensa rinnalla myös tilanteessa, jolloin nämä puolestaan suuntaavat voimavaransa lähetystyön tekemiseen.”
Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Elina Hellqvist nosti kommenttipuheenvuorossaan esille kirkkojen missionaarisuuden. Hän sanoi, että lähetystyö on kirkon omaa työtä, joka määrittelee sitä, mikä kirkko on.
”Nostit, Teijo, esiin Mika Tuoviseen viitaten esiin periaatteen, että strategian pitää olla puettavissa sellaiseen muotoon, että sen pystyy juostessa lukemaan ja helposti muistamaan. Tätä periaatetta noudattaen kirkon ja lähetyksen suhde on sanoitettavissa näin: ”Kirkolla ei ole lähetystä, vaan lähetyksellä on kirkko”, Hellqvist kommentoi.
Hellqvistin puheessaan nostama kysymys siitä, mitä voimme oppia vähemmistöasemassa eläviltä ja globaalin etelän kristityiltä, nousi pohdintaan iltapäivän Teams-ryhmäkeskusteluissa. Lähetystyöntekijät olivat miettineet, että monesti myös he tuntevat olevansa pienellä paikalla. Aiheesta käydyissä ryhmäkeskustelussa käsiteltiin muun muassa sitä, mikä on toisilta oppimisen merkitys. Hellqvist täsmensi, että lähetystyön kaikkialta kaikkialle -periaatteen mukaan globaalin seurakunnan äänet voivat rikastuttaa seurakuntien elämää Suomessa.
Nöyrästi ja ystävällisesti
Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Daniel Nummela iloitsi Lähetysteologisen foorumin syvällisestä ajatustenvaihdosta. Hän pitää tärkeänä sitä, että Kansanlähetyksen vahva teologinen pohja ei jää elämään vain asiakirjana vaan se elää strategiassa ja työssä.
”Ajattelen, että tänään emme ole keskustelleet kuivan teologisesti joistain oikeaan elämään liittymättömistä asioista vaan hyvin vahvasti työtämme ja työnäkyämme halkovista, aidosti elämäämme liittyvistä asioista.”
Lähetysjohtaja arvosti myös keskusteluissa esiin noussutta myönteistä asennetta.
”Toivon, että tavoittelisimme aina nöyryyttä kommunikoida ystävällisesti ei vain suhteessa toisiimme vaan myös suhteessa meidän kanssamme eri tavalla ajatteleviin lähimmäisiin.”
Teksti: Anne Lepikko
Kuva: Harri Turunen
Artikkelikuvassa vasemmmalta Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola, Kirkon lähetystyön keskuksen asiantuntija Jukka Kääriäinen ja Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Elina Hellqvist sekä Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Daniel Nummela.