Lähetystyöntekijä Asta Vuorinen kirjoittaa:
Japanissa uusi vuosi on perhejuhla, aivan samalla tavalla kuin joulu Suomessa. Uuteen vuoteen liittyy tiettyjä tapoja ja aivan erityiset ruoat. Kaupat ja pankit sulkevat ovensa usean päivän ajaksi. Se onkin vuoden ainoa hetki, jolloin koko maa pysähtyy hetkeksi. 1. tammikuuta monet kaupat avaavat ovensa vain myyydäkseen ”onnenkasseja”. Eli ostaja ei tiedä tarkkaan mitä kassi sisältää, mutta sen sisältö on arvokkaampi kuin siitä maksettu hinta. Näitä näkee uuden vuoden aikaan joka kaupassa.
Vuoden ensimmäisinä päivinä kuuluu käydä temppelissä. Mennessä sinne viedään vanhat onnenkalut, jotka poltetaan temppelin pihassa suuressa kokossa ja ostetaan uudet onnenkalut suojaamaan alkavaa vuotta.
Kristityillä on perinteenä kokoontua 1. tammikuuta yhteisen pöydän äärelle ensin ehtoolliselle ja sitten syömään makeaa papukeittoa zenzaita. Sen kanssa syödään tahmeaa riisijauhoista tehtyä mochia.
Loppuvuosi ja vuodenvaihde on aina juhlan täyteinen. Yksi oleellisen tärkeä asia kuitenkin puuttuu japanilaisesta joulusta. Hyvin harva japanilainen tietää, että Jeesus on joulun ydin, ei joulupukki.
Lähestystyölle on siis edelleen tarvetta täällä. Ulkoiset puitteet ovat täällä kohdallaan, mutta monet elävät todellisten pelkojen kanssa. Esimerkiksi luonnonkatastrofien uhka on aivan todellinen. Suuri maanjäristys voi iskeä milloin vain. Turvaa etsitään mistä tahansa, alkaen temppeleiden omamoreista, onnen amuleteista. Varmuuden vuoksi kannattaa kokeilla kaikkea.
Todellinen turva olisi kuitenkin tarjolla, sellainen turva, jota ei tarvitse joka vuosi päivittää.
Se on lahja, joka meille on annettu. Meidän tarvitsee vain ottaa lahja vastaan.
Enkelikin ilmestyi kedon ylle ja kertoi paimenille suuren ilouutisen.
Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille suuren ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”
Tuo sanoma koskee meitä yhä tänäänkin. Se koskee myös japanilaisia, kaikkia maan päällä eläviä kansoja.
Vapahtaja on syntynyt. Meidän ei tarvitse pelätä mitään. Jeesus syntyi ihmislapsena. Jokainen vauvaa pidellyt tietää, että vauvat on pieniä! He tuntuvat heiveröisiltä kääröiltä sylissä. Vauvoissa on kuitenkin uskomatonta sitkeyttä. Niin oli Jeesuksessakin. Eikä hän enää makaa seimessä, vaikka me sitä joka joulu muistelemmekin. Jeesus varttui aikuiseksi ja hän täytti tehtävän, joka oli hänelle annettu. Josta oli ennustuksia vuosisatoja tai tuhansia, ennen hänen syntymäänsä.
Jeesuksen syntymä olisi jäänyt merkityksettömäksi, jos hänen elämänsä ei olisi päättynyt ristille. Jeesus kuitenkin otti vastaan Isän hänelle antaman tehtävän. Jeesus kärsi meidän vuoksemme. Hän on sovittanut meidän pahat tekomme. Kaiken! Sen vuoksi tuo enkelin sanoma on totta. Jeesus on ilosanoma, jota meiltä ei voida ottaa pois. Hän on Kristus, Herra, Vapahtaja.
Tänä vuonna moni jouluperinne menee varmasti uusiksi. Ehkä niiden tilalle syntyy uusia, sellaisia jotka kääntävät meidän ajatuksemme yhä enemmän kohti joulun todellista sanomaa. Meidän Vapahtajamme syntymään. Keskitytään niihin lupauksiin, jotka Jeesus syntyessään, eläessään ja kuollessaan täytti.
Oletko sinä jo avannut tämän joululahjan?
メリークリスマス！あげましておめでとうございます。来年もよろしくお願いします。
Siunattua joulua!
Asta Vuorinen on asunut ja työskennellyt Japanissa yli kolmen vuoden ajan. Voit osallistua hänen kanssaan yhteiselle joulumatkalle ja tutustua HAT-Koben seurakuntaan alla olevan videon välityksellä. Videolla Asta kertoo työstään HAT-Koben seurakunnassa sekä siitä, miten Japanissa vietetään joulua.
Tutustu Astaan ja joulunviettoon Japanissa alla olevalla videomatkalla!
