Jekaterina Vilgelm asuu Keski-Venäjällä Mordvan tasavallan pääkaupungissa Saranskissa. Hän on isän puolelta saksalainen, mutta vanhempiensa erottua Jekaterinan ollessa pieni tyttö hän varttui äitinsä kanssa. Äiti on tataari, ja kansalaisuutensa perusteella muslimi. Perhe ei ollut kovin uskonnollinen, mutta suvun kanssa vietettiin yhdessä muslimien juhlapyhät.
”Olen aina etsinyt henkilökohtaista yhteyttä Jumalaan, mutta rukoukset kielellä, jota en ymmärrä, eivät auttaneet minua tuntemaan häntä”, Jekaterina kertoo.
Kesällä 2010 nuori nainen lähti käymään isänsä sukulaisten luona Saksassa. Matkan aikana hän vieraili monissa upeissa katedraaleissa, mutta tien Jeesuksen luo hän löysi mummonsa avulla.
”Eräänä päivänä palattuani myöhäiseltä kävelyltä päätin hiipiä hiljaa huoneeseeni häiritsemättä isoäitiäni. Hänen makuuhuoneensa ovi oli raollaan ja näin vahingossa hänen rukoilevan hartaasti polvillaan sänkynsä vieressä.”
Silloin Jekaterina ymmärsi, ettei rukoilemiseen tarvitakaan vieraskielisiä valmiita rukouksia vaan rukoilla voi omin sanoin. Pian sen matkan jälkeen hän astui ensimmäistä kertaa sisään kirkkoon.
”Kuukautta myöhemmin kävellessäni Saranskissa pysähdyin kauniin punavalkoisen rakennuksen eteen. Luin sisäänkäynnin kyltistä: Evankelis-luterilainen kristillinen seurakunta, Velmema. Tuo ersänkielinen sana tarkoittaa ylösnousemusta.”
Nuori nainen oli ymmällään. Hän olisi halunnut mennä sisään, mutta pelkäsi mitä vastata, jos pappi tulisi kysymään häneltä jotain.
”En ollut edes kastettu. Mietin, olisiko kirkkoon meneminen minun puoleltani jumalanpilkkaa. Silloin käännyin ensimmäistä kertaa Jeesuksen puoleen ja pyysin häntä tukemaan minua tällä polulla ja auttamaan selviytymään hämmennyksestäni. Herra auttoi minua. Avasin hiljaa oven ja menin sisälle. Kirkkosalissa ei ollut ketään: vain minä ja Vapahtajani. Istuin penkkiin ja käänsin katseeni puiseen ristiinnaulitun kuvaan.”
Muutaman sekunnin tai minuutin kuluttua ovi avautui ja nuori mies astui kirkkosaliin. Hän esittäytyi pastorin pojaksi, ja kutsui Jekaterinan mukaan nuorten kokoukseen. Siellä tämä tutustui seurakunnan kirkkoherraan Alekseihin ja seurakunnan nuoriin.
”Tutkimme yhdessä Jumalan sanaa, ja tajusin, että siten voisin oppia tuntemaan Kristuksen. He antoivat minulle Raamatun, ja muistin, että se ei ollut elämäni ensimmäinen. Monta vuotta aiemmin isäni oli antanut minulle isoäitini vaatimuksesta lasten Raamatun.”
Niin Jekaterina alkoi käydä Velmema-kirkossa. Joulukuussa hänet kastettiin, ja seuraavana kesänä hän kävi rippikoululeirin Keltossa.
”Siitä lähtien olen kiittänyt Herraa siitä, että hän loi minut, lunasti minut synnin ja kuoleman vallasta ja pysyy kanssani elämäni jokaisena päivänä. On suuri siunaus elää Herrassa! Tajusin, että vain hänessä ihminen voi olla todella onnellinen. Varsinkin kun lähellä on veljiä ja sisaria, joiden sydämessä Kristus elää! Toivon, että todistukseni kautta Jeesus vahvistaa ja tukee kaikkia, jotka lähtevät pelastuksen tielle.”
Nyt Jekaterina on 30-vuotias kahden lapsen äiti, tytär on kuusivuotias ja poika kolmen vuoden ikäinen. Koulutukseltaan Jekaterina on ekonomisti. Hän on käynyt Inkerin kirkon oman lapsi- ja nuorisotyön kurssin ja valmistui 26. maaliskuuta 2021 Kelton teologisen instituutin teologiselta peruskurssilta. Jekaterina pitää kirkossa käymisestä – siellä hän rauhoittuu ja saa vahvistusta Raamatun sanasta. Lapsetkin haluavat käydä kirkossa, koska siellä on hauskaa ja tosi mukava Aamen-setä.
Viime vuodet Jekaterina on toiminut aktiivisena vapaaehtoisena kotiseurakunnassaan. Hän on ollut nuoria kokoava voima, ja yhdessä heidän kanssaan seurakunnassa on järjestetty kaikenlaista kutsuvaa toimintaa. Nuorten joukko onkin viime aikoina kasvanut merkittävästi. Kutsuvassa toiminnassa ovat tärkeimpinä elementteinä erilaiset konsertit ja iltatilaisuudet, joiden kautta ei-luterilaisesta ympäristöstä tulevien ”tavallisten” ihmisten on ollut helppoa astua sisään luterilaiseen kirkkoon.
Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen
Tammikuussa Jekaterina siunattiin uuteen tehtävään – Uralin rovastikunnan nuorisotyön koordinaattoriksi. Nuorisotyön koordinaattori auttaa leirien järjestelyissä ja tukee seurakuntien nuorisotyön tekijöitä.
”Ihan aluksi haluaisin käydä kaikissa Uralin rovastikunnan seurakunnissa, jotta voisin ymmärtää, millaisia haasteita seurakunnilla on nuorille suunnatun evankelioinnin osalta”, Jekaterina toteaa.
Liliann Keskinen
Toim. Anne Lepikko
