Lähetystyöntekijä Anna Vähäkangas kertoo viimeisimmässä kirjeessään työstä etiopialaisen alen kielen parissa. Kielen äännejärjestelmän tutkiminen palvelee muun muassa Raamatun kääntämistä.
Tänä korona-aikana monet ovat joutuneet työskentelemään kotoa käsin, enkä varmasti ole ainoa, joka on todennut, että monia asioita voi tehdä puhelimen ja internetin välityksellä mutta etäyhteydet eivät täysin korvaa ihmisten kohtaamista kasvokkain. Olin aikaisemmin pitänyt Suomesta käsin tehtävää kielitieteellistä tutkimusta täysin mahdottomana ajatuksena. Silti sain kuin sainkin tutkimusta eteenpäin, vaikka monesti toivoinkin olevani samassa huoneessa alen kielen puhujien kanssa – edes turvavälein.
Ennen viime kevättä alen kielellä ei ollut yleisesti hyväksyttyä oikeinkirjoitusta. Keväällä sellainen otettiin käyttöön, ja minun tehtäväni oli nyt tutkia äännejärjestelmää siltä kannalta, olivatko oikeinkirjoituksen ratkaisut toimivia. Pohdintaa oli herättänyt esimerkiksi se, tarvitseeko kirjoituksessa tehdä eroa t:n ja d:n tai k:n ja g:n välillä.
Minä en tietenkään päätä, miten alet kieltään kirjoittavat. Toivottavasti tutkimukseni kuitenkin auttaa heitä ymmärtämään paremmin kielensä äännejärjestelmää ja sitä, miten se eroaa amharasta, jota monet heistä osaavat kirjoittaa. En ehtinyt saada tyhjentäviä vastauksia kaikkeen mahdolliseen, mutta esiin nousi kysymyksiä, joihin on hyvä palata jatkotutkimuksissa. Oikeinkirjoitus ei tule valmiiksi kerralla, vaan sen kehittäminen on pitkällinen prosessi.
Tutkimustyössäni hyödynsin Etiopiassa vuonna 2016 keräämiäni muistiinpanoja ja äänityksiä. Etiopiasta sain puhelimeeni lisäaineistoa sekä alen raamatunkäännösprojektin neuvonantajan Lumin kautta että suoraan yhdeltä kääntäjältä, Solomonilta. Jouduin siis kaivamaan amharan kielen esiin muistini syövereistä. Saksassa asuva kielitieteilijä Andreas ohjasi työtäni videopuheluiden välityksellä. Esimies Rob taas oli Kanadassa. Aikavyöhykkeiden kanssa sai siis olla tarkkana, että oli oikeaan aikaan tietokoneen tai puhelimen ääressä!
Ale, ʕale vai qale?
Kertoessani työstäni olen joutunut pohtimaan tutkimani kielen nimeä – tarkemmin sanottuna sen kirjoitusasua. Ongelma on se, että nimi alkaa soinnillisella faryngaalifrikatiivilla, siis sellaisella erikoisella kurkkuäänteellä, jota ei löydy sen enempää suomesta kuin suomalaisten yleisesti osaamista kielistä. Siksi meidän on vaikea edes kuulla kyseistä äännettä, saatikka lausua sitä oikein.
Kun aloitin tutkimustyöni, kielen nimessä käytettiin äänteen foneettista symbolia ʕ. Se on toki selkeä ja yksiselitteinen merkki, mutta sitä ei ole helppo kirjoittaa tietokoneella ja puhelimella. Sen voi myös sekoittaa amharan tavumerkkiin ና, joka äännetään ”na”. Niinpä viime keväänä käyttöön otetussa oikeinkirjoituksessa äänne kirjoitetaan q:lla. Se on helppo kirjoittaa ja kielenpuhujat kyllä tietävät, mistä äänteestä on kyse. Suomalainen kuitenkin ääntäisi nimen kale tai gale. Lähempänä oikeaa ääntämystä olisi jättää äänne yksinkertaisesti lausumatta; niinpä olen päätynyt kirjoitusmuotoon ale, mikä onkin kielen virallinen, kansainvälisissä yhteyksissä käytetty nimi.
Anna Vähäkangas
kirjoittaja työskentelee Etiopian Mekane Yesus -kirkon raamatunkäännös- ja kielenkehitystyössä
Kuva: Philippe Gueissaz