Sanat ovat tärkeitä Raamatun kääntämisessä. Jos kielellä, jolle käännetään, ei ole julkaistua sanakirjaa, se pitää tehdä itse.
Rakastaa on keskeinen sana Raamatussa. Jumala rakasti maailmaa niin, että antoi ainoan poikansa, ettei kukaan, joka häneen uskoo, hukkuisi. Rakkaus on mainittu Raamatussa 170 jakeessa ja rakastaa 274 jakeessa. Kun pohditaan hyvää tapaa kääntää sana rakastaa, on tärkeätä tietää tarkkaan, mitä eri vaihtoehdot tarkoittavat ja miten ne eroavat toisistaan. Kielessä, jolle me käännämme Raamattua, on muun muassa sanat: kamase, pakamojaq, mengkamojaq, kamaliq, kaboroq ja kadoang. Jotkin niistä kuvaavat äidinrakkautta, jotkin tarkoittavat sääliä. Jotkin sopivat tilanteeseen, jossa ylemmällä tasolla oleva tuntee jotakin alemmalla tasolla olevaa kohtaan, mutta alemmalla tasolla oleva ei voi tuntea samaa ylemmällä tasolla olevaa kohtaan.
Eri murteet aiheuttavat myös päänvaivaa. Aikoinaan asuimme maan eteläosassa, jossa puhutaan toisenlaista murretta kuin pohjoisessa, josta käännöstiimin jäsenet ovat. Yksi ero on se, päättyykö sana kirjaimeen h vai ei. Pohjoisessa h on kadonnut joistakin sanoista. On tilanteita, joissa lisättäessä sanoihin kausatiiviliite -an, tämä h voi muuttua kirjaimeksi r, s tai t riippuen sanasta ja murteesta. Esimerkiksi kaatua on polloh. Kun siitä tehdään kaataa lisäämällä -an, siitä voi tulla polloran tai pollosan.
Kielioppi on aina olemassa
Kieliopin tutkiminen on tärkeätä samasta syystä kuin sanakirjan tekeminen. Koska sellaista ei ole, meidän pitää tehdä se itse. Jotkut ajattelevat, että koska heidän kielestään ei ole painettua kielioppia, sellaista ei ole olemassa. Eli siis heidän kielellään ei olisi kielioppisääntöjä. Sen vuoksi he pitävät kieltään toisen luokan kielenä.
Totuushan on, että jokaisella kielellä on kielioppi. Vaikka sitä ei olisi kirjoitettu, se on olemassa puhujan päässä. Uusi sukupolvi oppii äidinkielensä kieliopin oppiessaan puhumaan. Tästä johtuu myös kielen muuttuminen. Lapset oppivat vähän erilaista kieltä kuin aikaisempi sukupolvi.
Virallinen kieli vs äidinkieli
Vähemmistökieliä ei useinkaan käytetä maiden virastoissa eikä koululaitoksessa. Niiden puhuminen saattaa olla jopa kiellettyä. Kun käännöstiimin jäsenet ovat saaneet koulutuksensa maan virallisella kielellä, heidän mielestään se on oikeakielisyyden perusta. Jos heidän äidinkielensä kielioppi toimii toisin, pahimmillaan he voivat ajatella, että heidän äidinkielensä on väärässä.
Uuden testamentin käännöstyössä aloitimme Markuksen evankeliumista. Maan virallisen kielen sanajärjestys on subjekti – verbi – objekti. Kääntämämme kielen sanajärjestys on verbi – subjekti – objekti. Markuksen evankeliumi oli käännetty aiemmin käyttäen kieliopin kannalta väärää sanajärjestystä. Siksi oli tärkeätä, että olimme tutkineet kielioppia ja keränneet tarinoita, jotka oli kerrottu sillä kielellä. Näistä tarinoista poimimillamme esimerkeillä pystyimme osoittamaan, mikä kieliopin mukainen sanajärjestys on.
Syy-seuraussuhteiden ilmaisu
Suomeksi ja maan pääkielellä voimme sanoa sekä: Menin kauppaan, koska maito oli lopussa, että: Koska maito oli lopussa, menin kauppaan. Mutta kääntämämme kielen kieliopin mukaan vain ensimmäinen vaihtoehto on mahdollinen. Kun käytetään sanaa koska seuraus mainitaan ensin ja vasta sitten syy.
Käännöstiimimme käyttää alkutekstinään käännöstä, jossa molemmat järjestykset ovat mahdollisia. Siksi pitää muistaa muuttaa järjestys syy – seuraus järjestykseksi seuraus – syy.
Kari ja Susanne Valkama
Kirjoittajat kääntävät Vanhaa testamenttia kaakkoisaasialaiselle vähemmistökielelle.
Kuuntele Valkamien haastattelu: >>lähetysavaimet 23. 5.
