Kuin aika tiivistyisi. Kun muistelen kalenteriani taaksepäin, olo on kuin olisin joutunut tapahtumien ketjukolariin. Aika ennen vuodenvaihdetta on jo hämärän peitossa. Tammikuusta on vielä muistijälki vanhasta normaalista.
Kokoonnuimme yhteen kahden kirkon ja kahden lähetysjärjestön voimin. Halusimme rakentaa Globaalit Megatrendit ja Jumalan lähetys -tapahtumasta foorumin, jossa rakentaisimme uusia yhteyksiä ja loisimme tapahtuman sisällön pitkälti tapahtuman aikana toisiltamme oppien. Etiopian Mekane Yesus -kirkon, Inkerin kirkon, Wycliffe Raamatunkääntäjien ja Kansanlähetyksen kesken kohtasimme Ryttylän lähetyskeskuksessa tavalla, jota emme ole ennen kokeneet.
Aloitimme ”riisumalla natsat”. Kirkkojen ja lähetysjärjestöjen johtajina emme puhuneet työstämme emmekä hankkeistamme. Tutustuimme toisiimme. Kerroimme kukin omat tarinamme, miten minusta tuli minä ja Jeesuksen Kristuksen seuraaja. Mentiin syvälle. Molemmat kirkot olivat käyneet läpi vainojen ajan. Ne olivat ja jäävät luottamuksellisiksi keskusteluiksi. Tämä tapahtui ennen kuin toteutimme varsinaisen foorumin, johon osallistui satakunta lähetystyön toimijaa. Tunsimme kyllä entuudestaan tosiamme, mutta ystävyyteen tuli laskos lisää. Uskalsimme tapahtumaan, jonka sisältö rakentui ystävyyden siltoja rakentaen. Halusimme esitellä ystävät toisillemme ja nähdä mitä siitä syntyy.
Syntyi monta pientä alkua, miten löytää toisemme Jumalan lähetyksen toimijoina. Oppia toisiltamme ja pelata samaan maaliin. Kasvoi ymmärrys, että yhdessä olemme enemmän. Näemme toisemme kumppanina, jonka menestys on myös meidän menestyksemme.
Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä. (Room.12:3-5)
Helmikuussa ehdin vielä Etiopiaan ja maaliskuussa Etu-Aasiaan. Sitten menivät valtakuntien rajat kiinni. Etiopiassa tammikuun ajatukset alkoivat saada hahmon ja hankkeiden muodon.
Ennen toistaiseksi viimeistä matkaani työhuoneeni rempattiin. Siirryin paperittomaan toimistoon. Pari viikkoa, eikä yhtään paperia pöydällä! Uutta aikaa aavistamatta harjoittelimme ulkomaanosastomme kanssa kokousta, jossa kukin oli työhuoneessaan. Annoin ohjeen, että osaston kokoukseen voi jatkossa aina osallistua etänä. Sitten lähdin Etu-Aasiaan, enkä ole sen koommin käynyt toimistolla.
Hyvin tämä käy näinkin. Päivät ovat tiiviitä ja täynnä. Kalenterikin pakkautuu ja aika tiivistyy. Kaipaan kahvitaukoja, tyhjiä hetkiä, jotka tuovat päivään ilmavuutta. Ei työelämä ole pelkkä Teams-kokous.
Ystävät Suomessa, Venäjällä, Etiopiassa ja Etu-Aasiassa! Ikävöin sitä, mikä meitä syvimmin yhdistää:
”Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. — yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin.”(Room.2:42-47)
Teijon päivänä 29.4.2020
Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja
Samalla kun liityt Teijon lähettäjätiimiin tai lahjoitat hänen työnsä tukemiseksi, voit kuunnella tästä linkistä hänen ja muiden Kansanlähetyksen työntekijöiden toivon ajatuksia korona-ajan keskellä. Haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran 28.3.2020 Radio Deissä.