Keväällä, kun COVID-19-pandemia alkoi levitä ympäri maailmaa, monin paikoin toiminta hiljeni ja joidenkin työt loppuivat kokonaan. Kristillisen satelliittitelevision SAT-7:n studioilla ja toimistoilla työmäärä sen sijaan vain kasvoi sitä enemmän, mitä pitempään ihmiset joutuivat olemaan kotona ja siten televisioruutujen ja sosiaalisen median äärellä. Samaan aikaan, kun monet kirkot jouduttiin sulkemaan virusvaaran takia, alkoi vaikuttaa melkein siltä, kuin SAT-7 olisi olemassa nimenomaan tällaisia aikoja varten.
SAT-7 sopeutti ohjelmiaan pikavauhtia
Kun ulkonaliikkumiskieltoja alettiin asettaa useampiin Lähi-idän maihin ja lapset joutuivat jäämään pois koulusta, SAT-7:n studiolla alkoivat kiireet. Suorien lähetysten aiheita muokattiin nopealla aikataululla aikaan sopiviksi. Katsojille tarjottiin oikeaa tietoa pandemiasta ja sen ehkäisystä, raamatullista opetusta siitä, miten tällaisena aikana tulee toimia, rukousta yleisesti ja erikseen yksittäisten katsojien puolesta sekä keskusteluyhteyttä puhelimitse ja sosiaalisen median kautta sitä kaipaaville.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Kun kirkkoja ei voitu avata edes pääsiäiseksi, useamman Lähi-idän kirkon piispa lähetti terveiset seurakuntalaisilleen SAT-7:n kanavien kautta.
Myös lapsille järjestettiin erityistä ohjelmaa, ja television lisäksi juontajat pitivät Facebookissa live-tilaisuuksia, joissa lapset saattoivat olla heihin yhteydessä reaaliajassa. SAT-7:llä on jo vuosia pyörinyt Minun kouluni -niminen ohjelma, jossa opetetaan matematiikkaa, äidinkieltä eli arabiaa, sekä englantia ja ranskaa. Viimeisimpien kausien myötä on mukaan tullut myös tiede- ja taideaineiden oppitunteja. Ohjelmat auttoivat aiemmin eniten niitä lapsia, jotka eivät pakolaisuuden tai muun syyn takia päässeet lainkaan kouluun, mutta nyt kaikki lapset olivat yhtä lailla kotona ja voivat seurata opetusta television välityksellä.
Virus vaikutti jonkin verran myös SAT-7:n tuotantoon, vaikka pahimmilta vaikutuksilta on tähän asti vältytty. Studioilla Kyproksella, Egyptissä, Libanonissa, Turkissa ja Englannissa otettiin käyttöön turvallisuustoimia ja henkilökuntaa käytettiin kuvauksissa minimimäärä. Tällä hetkellä riskiryhmässä olevat tekevät töitä kotoa käsin, mutta suurin osa on normaalisti toimistoilla.
Ennätysmäärä yhteydenottoja katsojilta
Monissa Lähi-idän maissa on ihmisillä edelleen hyvin vaikeaa. Iranissa virustilanne oli yksi maailman pahimmista, ja monissa alueen maissa terveyspalvelut eivät olleet riittäviä edes ennen koronaa. Moni kaipaa turvaa ja etsii Jumalaa näinä erikoisina aikoina. Katsojayhteydenotot ovat lisääntyneet kaikilla kanavilla, ja erityisesti sosiaaliseen mediaan liittyvät tunnusluvut näyttivät hurjia kasvulukuja. Kokonaisuudessaan kaikkien kanavien henkilökohtaisten katsojayhteydenottojen määrä kasvoi yhteensä 31 prosenttia tammi-toukokuun välillä edellisvuoteen verrattuna. Moni katsoja on viestinyt kiitollisuuttaan rukouksista ja rohkaisusta, joita SAT-7:n kanavilla on tarjottu.
Koronarukousvastauksia
Saimme todistaa aivan erityistä rukousvastausta. Eräs egyptiläinen lääkäri soitti Jeesuksen perhe -nimiseen ohjelmaan pyytäen rukousta, koska hän työskenteli karanteenisairaalassa. Hänen puolestaan rukoiltiin suorassa lähetyksessä. Muutaman päivän kuluttua lääkäri soitti uudelleen ja kertoi, mitä puhelun jälkeen oli tapahtunut:
”Sen jälkeen, kun rukoilitte puolestamme lauantaina, saimme sairaalassa kokea valtavan vastauksen rukouksiinne. Maanantaina 14 potilasta parani ja voitiin lähettää kotiin. Tiistaina 9 potilasta parani. Keskiviikkona parani 12 potilasta. Herra käänsi sairaalan tunnelman masennuksesta iloon ja onneen! Kaikki tämä tapahtui vain muutaman päivän sisällä rukouksenne jälkeen. Samalla olin pyytänyt lisäksi rukoilemaan varjelusta sairaalan henkilökunnalle, sillä meidän piti työskennellä 15 vuorokautta yhteen menoon poistumatta sairaalasta. Vuoromme viimeisenä päivänä kaikki työntekijät – 85 henkilöä minä mukaan lukien – testattiin, eikä kenelläkään meistä ollut virusta.”
Enkeleitä toimistolla?
Meillä Kyproksella SAT-7:n päätoimiston kehitystiimissä pandemia aiheutti ylimääräistä työtä, kun yritimme tavanomaisten töiden lisäksi pysytellä perässä jatkuvasti muuttuvien tuotantosuunnitelmien kanssa ja kirjoittelimme päivityksiä ja muutosehdotuksia projektikumppaneille. Lisäksi pari isoa erillistä projektia pitivät huolen siitä, etteivät työtunnit olleet riittää kaikkeen, mitä piti saada aikaan. Miltään päivältä ei oikein voinut siirtää tehtäviä eteenpäin, koska seuraavina päivinä olivat jo uudet haasteet odottamassa pikaista valmiiksi saattamista.
Yhtenä päivänä, jonka olin varannut tiettyä rahoitushakemusta varten, tuli eteen kaikenlaisia tiedusteluja ja yllättäviä palavereja. Niiden takia aikomani kirjoitustyön aloittaminen jäi pitkälle iltapäivään. Koska seuraavana päivänä oli tulossa vielä tärkeämpi tehtävä, tiesin että tarvittavat viisi sivua oli saatava täyteen samana päivänä. Huokailin jo etukäteen sitä, että joutuisin jäämään toimistolle pitkälle iltaan hakemusta kirjoittamaan.
Kun sitten lopulta pääsin kirjautumaan järjestelmään, hämmästykseni oli suuri. Tyhjän lomakkeen sijaan löysinkin pitkiä pätkiä sopivan tyyppistä tekstiä erilaisista aiemmista raporteista, ja minun tarvitsi vain hiukan editoida tekstiä siten, että se vastasi paremmin juuri tämän yhteistyökumppanin odotuksia. Sain muokattua monen sivun tekstin valmiiksi vain tunnissa, ja helpotuksekseni pääsin viettämään kaivattua vapaailtaa ajoissa.
Yritin kysellä työkavereilta, oliko joku käynyt aloittamassa hakemusta, mutta kukaan ei muistanut käyneensä. Voihan kyse toki olla huonosta muistista. Sinä päivänä kuitenkin pidin sitä ihan oikeana ihmeenä. Ehkäpä se olikin enkeli?
Sanna Suutari
kirjoittaja toimii kristillisen SAT-7 -satelliittitelevisioaseman hankehallinnollisissa tehtävissä