Slava Ostaninille menneisyyden painajaisesta tuli tulevaisuuden työ

23.10.2020

¤ Vjatsheslav (Slava) Ostanin on hyvä esimerkki vankilatyön tuloksellisuudesta Venäjällä. Hän tuli uskoon vankilassa, kouluttautui vapautumisensa jälkeen diakoniksi ja otti vastuulleen Inkerin kirkon vankilatyön Novosibirskin alueella.

Venäjällä on valtava määrä vankeja, joilla ei ole mitään yhteyttä ulkomaailmaan. Diakoni Vjatsheslav Ostanin ei ole voinut katsoa tämän asian ohi. Hän pitää jatkuvasti yhteyttä eritasoisilla vankileireillä viruviin miehiin. Ostanin auttaa vankeja monissa pikku asioissa, mutta hänen tärkein tehtävänsä on kertoa vangeille Jeesuksesta, jonka tuntemisessa avautuu uusi elämä.

Ostanin valottaa venäläistä vankeinhoitojärjestelmää, joka poikkeaa läntisestä käytännöstä.
”Täällä vangitut joutuvat odottamaan tuomioistuinten päätöksiä tutkintavankiloiden selleissä, joista ei ole ulospääsyä. Tutkinta-ajat saattavat kestää muutamasta kuukaudesta vuosiin.”
”Näihin vankiloihin ei päästetä ulkopuolisia. Olen kuitenkin voinut tavata joitakin vankeja vierailutiloissa erikseen haettujen tuomioistuimen päätösten nojalla”, Ostanin kertoo.

TUOMION saatuaan vangit siirretään vankileireille, joita on viittä eri tasoa. Ensimmäisellä tasolla ovat kasvatusleirit, joihin joutuvat 14−18-vuotiaat rikoksen tekijät.
”Kahdeksan vuotta sitten Nosibirskin kasvatusleirillä oli 4 500 nuorta. Nyt heitä on vain 350. Uusia nuoria ei enää vangita yhtä kevyin perustein kuin ennen,” Ostanin sanoo.
”Aikaisemmin vankiloissa virui esimerkiksi alkoholistivanhempien lapsia, jotka olivat näpistäneet jotain syötävää nälkäänsä. Nyt kriminaalipolitiikka on muuttunut ja yhteiskunta on ruvennut huolehtimaan paremmin vähäosaisista. Nuoria halutaan myös suojella vankileirien kaveripiiriltä, jossa he oppivat tekemään todellisia rikoksia.”

YLEISEN kurin vankileirit on tarkoitettu ensi kertaa rikoksen tehneille aikuisille. Näitä leirejä on Nosibirskin läheisyydessä useita. Seuraava luokka on kovan kurin leirit, jonne joutuvat rikoksen uusijat. Ne sijaitsevat vaikeiden teiden takana syrjäisillä seuduilla.
Neljäs leirikategoria ovat erityisleirit, joiden eristysselleissä istuvat elinkautisvangit ja kuolemaan tuomitut. Nämä leirit sijaitsevat pääosin Venäjän Euroopan puoleisessa osassa hyvin eristetyissä paikoissa, kuten esimerkiksi pohjoisen saarilla.
”Mikään näistä rangaistuslaitoksista ei valitettavasti opeta kenellekään mitään hyvää. Ne vain vieroittavat rikolliset tavallisesta elämästä ja tekevät heistä entistä paatuneempia,” Ostanin sanoo.

OSTANIN on nähnyt, miten suuri tarve monilla vangeilla on toisen ihmisen todelliseen kohtaamiseen ja elämänsä muuttumiseen. Työ heidän kanssaan ei ole silti helppoa. Vankien luottamus voidaan voittaa vain pitkäaikaisella sitoutumisella. He vaistoavat heti, ollaanko heistä aidosti kiinnostuneita.
”Jos pelkäät vankeja tai et luota heihin, et voi saavuttaa heidän luottamustaan. Jos et suostu syömään tai juomaan keuhkotautisten tai aids-sairaiden kanssa, he eivät sinua kaipaa,” Slava Ostanin toteaa.
Aids-potilaita on jokaisella vankileirillä, mutta kaikki tuberkuloosia sairastavat kerätään omalle leirilleen. Siellä ovat yhdessä nuoret, ensikertalaiset ja rikoksen uusijat. Ostanin käy omaan piiriinsä kuuluvalla tuberkuloosileirillä viikoittain. Nyt siellä on yhteensä 1 800 vankia. Parilla sadalla heistä on sekä aids että tubi.

MYÖS MONET kaukana olevat vangit ottavat yhteyttä Ostaniniin. Sana hänestä kiirii leiriltä toiselle vankien siirtojen myötä.
”Käyn pitkien matkojen päässä olevien vankien kanssa kirjeenvaihtoa ja keskustelen heidän kanssaan puhelimitse. Usein lähetän kirjeissä jotain hyödyllistä, esimerkiksi hammasharjoja ja -tahnaa, lämpimiä vaatteita, sukkia, kenkiä, vitamiineja ja lääkkeitä. Perustavaraa ovat myös kynät, vihkot ja hengellinen kirjallisuus,” Ostanin sanoo.

Venäjällä vankiloihin ei voi mennä noin vain evankelioimaan. Työ on tarkasti säädeltyä ja sitä tehdään verkostoituen vankiloiden johdon ja viranomaisten kanssa.
”Luvan työlle antaa paikallinen vankeinhoidon hallitus. Olemme Novosibirskissa rekisteröineet vankilatyötä tekevän järjestömme nimellä ICTYS. Vankiloissa meidät tunnetaan ja meillä on viranomaisten kanssa hyvät välit.”

OSTANIN kokee olevansa kutsumustyössään, jota hän haluaa tehdä niin kauan kuin Herra voimaa antaa.
”Ajattelen vankeja myötätunnolla, olenhan itsekin ollut yksi heistä. Lapsuuden perheeni oli hyvin rikkinäinen ja ajauduin jo nuorena rikollisjengiin. Vankilassa sain sitten tuberkuloosin ja olin kuolla. Se oli niin kamalaa, etten haluaisi kenellekään sellaista kohtaloa.”

Tshitan vankilassa teki työtä muuan karismaattinen ryhmä, jonka kautta Ostanin oppi tunteman Jeesuksen ja tuli uskoon. Hän muistaa saaneensa kirjalähetyksen myös Suomesta, Reijo Pitkäseltä.
”Eräs vanki sai luterilaista kirjallisuutta ja hän löysi sen kautta luterilaisen kirkon. Vapauduin pian hänen jälkeensä vuonna 1999. Tuo kaveri otti minuun yhteyttä ja kutsui minut Novosibirskiin pappisseminaariin. Se oli hyvä aloitus siviilielämälle. Opiskelin seminaarissa kolme vuotta.”
”Vuonna 2002 avioiduin Olgan kanssa. Meillä on nyt seitsemänvuotias poika, Jaroslav.”

VAPAUTUNEET vangit saavat apua Ostaninilta ja ICTYS -järjestöltä, joka lahjoittaa heille vaatteita, auttaa passin ja muden asiapapereiden hankinnassa sekä työn etsimisessä. Ostanin kokee kuitenkin, että tukitoimet eivät ole tarpeeksi tehokkaita.
”Laitoksesta vapautuneet vangit tarvitsevat aikaa sopeutuakseen takaisin yhteiskuntaan. On suuri riski, että he luisuvat takaisin päihteiden ja rikollisuuden pariin. He tarvitsisivat aluksi ympärivuorokautista tukea myös uskonelämänsä vuoksi.”
”Oma ongelmansa on sairaat vangit. Siviilissä he unohtavat lääkkeet, sairaus pahenee ja he kuolevat. Kymmenestä viime vuonna vapautuneesta HIV-positiivisesta vangista on tällä hetkellä elossa enää yksi.”

Slava Ostaninin haaveena onkin perustaa Novosibirskin läheisyyteen kuntoutuskeskus vapautuneille vangeille.
”On valtavan suuri asia, kun vanki pelastuu. Kun hän alkaa käydä seurakunnassa, menee naimisiin, perustaa perheen ja saa työtä – pääsee jaloilleen. Ihan erityisen hienoa on, kun vanki vapautuu sisäisesti, avautuu ja muuttuu. Kun hän ei enää valehtele itselleen tai muille ja alkaa elää totuudessa. Tällaiseen päämäärään kannattaa ihmistä auttaa kaikin keinoin,” Ostanin sanoo. ¤

Teksti: Heli Hyvönen
Kuva: Juha Saari

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Vie Sanoma -lehdessä tammikuussa 2012.

Etsimme tukijoita!

Suomen Ev.lut.Kansanlähetys on mukana Venäjän vankilatyössä. Lähetystyöntekijämme, pastori Juha Saari hankkii ja kanavoi tukea vangeille, heidän lapsilleen ja perheilleen ulkomailta.
Työ on tuloksellista. Tuhansien vankien kanssa on jo syntynyt vuoropuhelua ja kymmeniä on tullut uskoon.
Pyydämme tukeasi tähän työhön. Pienikin summa mahdollistaa toivon viemisen jollekin vangille ja hänen perheelleen. Tilinumeromme on:FI14 5043 1920 0034 52. Vankilatyön viitenumero on 72164.
”Muistakaa vankeja niin kuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina.” (Hebr. 13:3)

Ota yhteyttä

Repo Jukka

kotimaantyön johtaja SEKL. Aluekoordinaattorivastuu: Venäjä, Viro. Työalueiden henkilöstöasiat verotus- ja sosiaaliturva-asiat

jukka.repo@sekl.fi

044 447 7906

Tue Slava Ostaninin diakoniatyötä Siperiassa

Voit lahjoittaa haluamasi summan oheisen painikkeen kautta tai tilisiirrolla Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen tilille FI14 5043 1920 0034 52 viitenumerolla 72164. Kiitos lahjastasi! Jumalan siunausta sinulle.

Lahjoita

Share This