Armo on monien mielestä sumea, jopa alentava sana. Raamattu avaa tästä sanasta kuitenkin valtavan näköalan. Siinä syntisestä tulee puhdas, Jumalalle kelpaava, täysin riittävä ja rakastettu persoona.
Mitä sana armo tarkoittaa? Monille se on pelkkä uskonnollinen termi, jolla ei ole mitään tekemistä tavallisten ihmisten elämässä. Armo tulee yleensä esille päinvastaisessa merkityksessä, kuin mitä Raamattu tarkoittaa. Presidentti saattaa armahtaa elinkautisvangin ja ihmiset miettivät, ansaitsiko tuo vanki tulla armahdetuksi. Mutta eihän armoa voi ansaita. Kaikki, mikä ansaitaan, on aina palkkiota jostakin.
ARMO ON itse asiassa tuomioista suurin. Se mitätöi kokonaan omat kykymme. Se tarkoittaa, ettei meistä tullutkaan Jumalan kaltaista. Emme pysty erottamaan hyvää ja pahaa toisistaan. Emme selviä yksin elämästä ja kuolemasta.
Lopulta armo on se, jota eniten inhoamme. Emme halua olla avun tarpeessa.
Armokielteisyytemme paljastuu viimeistään vanhuuden pelkona. Emme tahdo olla sellaisia, jotka eivät pärjää itse.
Mutta armo ei perustu surkeuteemme.
UUDESSA testamentissa armosta puhuu eniten Paavali. Hän ilmoittautuu apostolien sarjassa kurjuuskisan voittajaksi: ”Olenhan apostoleista vähäisin, enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.”
Paavali ei jää kuitenkaan kurjuutensa vangiksi. Tuon toteamuksen jälkeen tulee painava mutta: ”Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen.”
(1. Kor. 15:9–10) Olemassaolomme on Jumalan armoa.
Jo ennen maailman luomista Jumala näki meidät. Hänen tiedossaan on jo ennen syntymäämme, millaisia tulemme olemaan. Hän antoi meille elämän lahjan, vaikka tiesi, ettemme käytä lahjaa oikein. Emme myöskään pysty maksamaan itse syntivelkaamme. Paavalikin joutui sanomaan. ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” (Room.7:19)
Ihminen toimii tietoisesti oman etunsa vastaisesti. Osaamme tuhota elämämme mahdollisuudet ihan itse. Olemme luonnostamme sielunvihollisen vallassa, josta Raamattu sanoo: Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.
MITEN JUMALA tähän suhtautuu? Katsokaa Paavalia, joka huudahtaa kauhistuneena: ”Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista.” (Room. 7:24) Sanat ’kuoleman ruumis’ viittaavat vertaus-kuvallisesti tuon aikaiseen rangaistustapaan, jossa tappaja sidottiin kiinni ihmiseen, jonka hän oli surmannut. Näin meille kaikille on käynyt. Olemme surmanneet puhtauteen tarkoitetun persoonamme tekemällä syntiä ja joudumme sen vuoksi olemaan kiinni omassa mätänevässä ’kuoleman ruumiissamme’.
Mutta Paavali jatkaa: ”Mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room.8:1)
Jumalan armo antaa kaiken anteeksi. Jeesus Kristus maksoi ristillä koko syntivelkamme. Olemme Kristuksen kanssa ristiinnaulittuja. Siinä menivät kaikki velkamme, mitään ei jäänyt maksettavaksi.
MITÄ MERKITSEE, että velkamme on maksettu? ”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja MINÄ ELÄN!” vastaa Paavali. (Gal. 2:19–20) ”Jumalan armosta minä olen se mikä olen… Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.” (1. Kor. 15: 9–10)
Armahduksen vastaanottaminen vapauttaa voimavaramme. Velallinen alkaa tuottaa uutta kasvua. Armo vapauttaa meidät myös tekojemme ja tekemättä jättämistemme aiheuttamasta syyllisyydestä ja omaan olemukseemme kohdistuvasta häpeästä.
Kun katsot Jeesusta, armahtajaasi, vapaudut elämään. Kun katsot itseesi, kompastut omiin jalkoihisi. Katso siis sinne, mihin olet matkalla.
MIHIN ARMO perustuu? Missään tapauksessa se ei perustu kykyymme tehdä parannusta tai surkeuteemme. Armo perustuu yksin siihen, että Jumala rakastaa meitä. (Joh. 3:16) Jumalan rakkaudessa on kaksi puolta, armo ja laupeus. Tämä tarkoittaa turvaa ja tarkoitusta. Meitä rakastetaan, olemme siis turvassa. Se on armoa. Joku myös tarvitsee rakkauttamme, elämällämme on tarkoitus. Se on laupeutta.
Turva syntyy armosta ja totuudesta. Jeesus on täynnä näitä molempia. Sen, minkä totuuden valo paljastaa, sen armon veri puhdistaa! Vasta sitten, kun tiedämme toisen tietävän meistä kaiken, voimme uskoa, että hän hyväksyy meidät eikä jätä meitä. Tämän koki samarialainen nainen. ”Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt. Oliko hän messias,” nainen sanoi.
Nuo sanat välittivät viestin, ’tietää minusta kaiken’, mutta hänen olemuksensa puhui paljon väkevämpää kieltä. Hän tietää minusta kaiken ja hyväksyy minut! Tämä on armoa!
ARMON lisäksi saamme laupeuden. ”Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?” (Room. 8:32) Moni ajattelee, että koska en voi itse ansaita armoa, en halua ottaa sitä vastaan. Näin kiellämme itseltämme Jeesuksen ristin työn merkityksen. Mutta Jumala haluaa antaa ilmaisen armonsa lainrikkojille ja kapinallisille. Hän tarjoaa laupeuttaan hädässä oleville. ”Tulkoon osaksemme armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, totuudessa ja rakkaudessa.” (2. Joh. 1:3)
On tärkeää tietää, että se, mitä olet, riittää. Se riittää paljon enempään kuin uskallat unelmoida! Olkaa valmiit ottamaan vastaan, sillä Jumala on puolestaan valmis antamaan meille enemmän, kuin anomme tai ymmärrämme.
Teksti: Arto Valkeapään raamattutunnin pohjalta Heli Hyvönen
Kuva: Heidi T.
Tämä opetus on julkaistu aiemmin Vie Sanoma -lehdessä elokuussa 2012.