Helmikuisena iltapäivänä olen kahden maahanmuuttajan kanssa katsomassa heille vuokra-asuntoa pääkaupunkiseudulla. Asunto näyttää heille sopivalta, ja lähdemme täyttämään vuokrasopimusta. Edellinen asukas vielä pakkailee tavaroitaan asunnossa, joten siirrymme talon ala-aulaan odottelemaan.
Aula on tilava ja siellä on jopa tuolikin. Asunnon omistaja alkaa täyttää lomakkeita. Muutama talon asukas kulkee ohitsemme. Sitten käy hissin ovi ja sieltä juoksee ulos vanha nainen. Hän huutaa: ”Nuoko tänne muuttavat asumaan? Noilleko sinä vuokraat asunnon?”
Hämmennymme tilanteesta, emmekä ensin osaa sanoa mitään. Sitten asunnon omistaja suuttuu ja sanoo: ”Minä olen omistaja ja minulla on oikeus vuokrata se kenelle haluan.” ”Miksi sinä et vuokraa sitä suomalaisille, vaan noille?” huutaa nainen takaisin ja viittaa vieressä hiljaisina seisoviin maahanmuuttajiin. ”Koska minä en ole suomalainen, vaikka olenkin asunut jo 40 vuotta Suomessa”, omistaja vastaa.
Vanha nainen lähtee pois. Vuokranantaja ja minä pyytelemme anteeksi ja koetamme selittää asiaa jotenkin. Vuokrasopimus oli jo tehty vuodeksi, mutta tuon episodin takia siihen tehtiin lisäehto. Sen mukaan vuokralaiset voivat purkaa sopimuksen aiemmin, jos naapureiden kanssa tulee ylipääsemättömiä vaikeuksia.
Tapahtuma sai minut hyvin surulliseksi. Mietin, kuinka kaksi vakituisessa työssä käyvää luterilaisen kirkkomme jäsentä ovat jonkun suomalaisen mielestä huonoja naapureita vain sen takia, että he ovat syntyneet jossain muualla. Millaisia ennakkoluuloja meillä on sydämessämme? Ajattelin Jeesuksen kertomaa tarinaa laupiaasta samarialaisesta. Eikö vertauksesta käy hyvin selville, että lähimmäisemme ovat kaikki ihmiset – ei vain oman perheen, suvun tai kansan jäsenet? Mietin sitäkin, että kerran kirkkaudessa on koolla ihmisiä kaikista kansoista, heimoista ja kielistä (Ilm. 7:9). Siellä ei ole erityistä osastoa, jossa lukee ”Vain suomalaisille”. Olisikohan aika, että me jo täällä maan päällä oppisimme elämään muiden kanssa?
Jumala, armahda meitä, ja anna meille sinun mielenlaatusi, että voisimme katsoa kaikkia ihmisiä sinun silmilläsi ja kohdella muita niin kuin haluaisimme heidän kohtelevan meitä.
Tarja, SEKLin pakolaistyöntekijä
