Jeesuksen aikana juutalaispoikien opetus alkoi noin kaksivuotiaana ja kesti 13-vuotiaaksi saakka. Voimme hyvällä syyllä olettaa, että Jeesus juutalaisperheen poikana sai samanlaisen koulutuksen kuin juutalaispojat yleensä. Tästä todistavat myös hänen puheissaan esiin tulleet seikat.
Uusi testamentti antaa meille useita välähdyksiä juutalaislasten koulutuksesta. Muun muassa Paavalin sanat, joilla hän yritti saavuttaa vihaisen väkijoukon luottamuksen, valaisevat asiaa: ”Gamalielin oppilaana minut on kasvatettu isiemme lain kaikkien vaatimusten mukaan”, hän sanoi. Myöhemmin Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset.” Koska Timoteuksen isä ei ollut juutalainen, voimme olettaa, että hänen äitinsä ja isoäitinsä, jotka olivat vilpittömiä uskovia, joko opettivat Raamattua Timoteukselle itse tai palkkasivat jonkun tähän tehtävään.
JEESUKSEN koulutuksesta tiedämme tarkalleen vain vähän. Raamattu kertoo, että hän luki pyhiä kirjoituksia ja ilmeisesti myös kirjoitti, vaikka kirjoittaminen ei kuulunutkaan normaaliin koulutusohjelmaan. Tiedämme kuitenkin sen verran Jeesuksen ajan juutalaisesta koulutuksesta, että voimme kuvitella melko kattavasti, millaista opetusta hän on saanut.
Juutalaisessa perheessä isä oli vastuussa muodollisen koulutuksen ensimmäisistä askelista. Heti kun lapsi oppi puhumaan, hänelle alettiin opettaa raamatunlauseita. Hepreankielisten aakkosten opettelu alkoi noin kolmen vuoden iässä. Aakkoset piti opetella etu- ja takaperin.
KOSKA kirjallista materiaalia oli vähän ja vain muutamien ulottuvilla, oli tärkeämpää ensin harjaannuttaa muistia kuin opettaa lukemaan. Siksi alussa keskityttiinkin ulkoa opetteluun. Ihanneoppilasta verrattiin vesisäiliöön, joka ei hukkaa pisaraakaan. Sen, joka unohti oppimansa, sanottiin tuhlaavan oman elämänsä. Oppilaan piti toistaa opettajalta kuulemaansa sanasta sanaan. Tältä pohjalta ymmärrämme, miksi Jeesus joskus siteerasi vain pienen pätkän Raamatun tekstiä. Hän tiesi kuulijoidensa pystyvän täydentämään koko tekstin mielessään ulkomuistista.
Viisivuotiaina lapset alkoivat opetella kirjaimia voidakseen tutkia Tooraa. On mahdollista, että myös tytöt saivat vähäistä oppia Raamatusta. Tyttöjen ei kuitenkaan katsottu voivan jatkaa Raamatun opiskelua, sillä heidän velvollisuutensa olivat toisenlaiset. Ajateltiin myös, että opiskelu voisi saattaa tytöt liikaa ja sopimattomalla tavalla tekemisiin poikien kanssa. Monet uskoivat, ettei naisten mieli edes sovellu opiskeluun.
ENNEN TOISEN temppelin tuhoa Gamalielin poika Joosua loi säännöt juutalaisia kouluja varten. Luultavasti hän muotoili sääntönsä jo voimassa olleiden käytäntöjen pohjalta. Säännöstön mukaan poikien tuli mennä synagogan yhteydessä pidettävään kouluun kuuden–seitsemän vuoden iässä. Opettajana toimi yleensä seurakunnan kanttori. Hän opetti lukutaitoa kirjoittamalla kirjaimia taululle. Kun Jeesus puhui kirjoitusten pienimmästä piirrosta, hän selvästi tarkoitti uutta, entistä kulmikkaampaa kirjoitustyyliä, jossa kirjaimiin oli lisätty pieniä kärkiä.
Lukuharjoittelu aloitettiin kolmannesta Mooseksen kirjasta, joka sisälsi päivittäisen elämän kannalta keskeisiä sääntöjä. Opintojen aikana käytiin läpi kaikki Mooseksen kirjat ja profeetalliset kirjat, jopa Amnonin ja Tamarin kertomukset, joita ei julkisesti tulkittu arameaksi synagogassa. Luonnollisesti Raamatun opetuksen sekaan ripoteltiin juutalaista perinnettä. Lapset oppivat toistamaan uskontunnustuksen sekä lausumaan ruoka- ja muut perinteiset rukoukset. Ne kaikki opeteltiin ääneen lausumalla.
OPETTAJAN vastuulla oli myös opettaa käytöstapoja ja arvoja. Lapsia neuvottiin välttämään väkivaltaisten ihmisten seuraa ja hillitsemään katkeruuden tunteensa. Ketään ei saanut suosia toisten kustannuksella.
Kaikesta vääryydestä rangaistiin. Opettaja ei saanut kuitenkaan korostaa teon rangaistavuutta, vaan hänen tuli ensisijaisesti välittää viesti synnin vastenmielisyydestä. Myös fyysinen rangaistus oli käytössä, mutta se ei saanut olla liian ankaraa. Välineenä sai käyttää hihnaa; kepin käyttö sen sijaan oli kielletty.
Isän vastuulla oli huolehtia, että poika sai tarvittavaa koulutusta 13-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen poika ei enää mennyt kouluun, vaan hän oli velvollinen opiskelemaan itsenäisesti muiden aikuisten kanssa.
Isä opetti pojalleen myös ammatin, useimmiten saman, jota itsekin harjoitti. Jeesuksen kerrotaan olleen rakentaja ja hän todennäköisesti oppi tuon ammatin kasvatti-isältään Joosefilta.
TEKSTI: RAY PRITZ / HH
Teksti pohjautuu Jerusalemissa toimivan Caspari-keskuksen uutiskirjeeseen.
KUVA: Heidi Tohmola. Kuvassa muinaisen toorarullan jäljennös
Artikkeli on julkaistu vuonna 2012 Vie Sanoma -lehdessä