Tämä on kolmas saarna rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevästä raamatunopetussarjasta messiaanisessa etiopialaisten juutalaisten seurakunnassa Jerusalemissa syksyllä 2017.
Kun puhutaan Jeesuksen seuraamisesta käytännössä, mieleemme nousee ensimmäiseksi kuva toisen henkilön perässä kulkemisesta tiellä. Jos sitten edellä kulkija kävelee nopeammin kuin me, on toisen seuraaminen työlästä. Siksi onkin olennaista tajuta, että tärkein seikka kristillisessä uskossa ei ole se mitä teemme, vaan se mikä on suhteemme Jeesukseen. Tästä johtuen Jeesuksen seuraaminen liittyy uskossa kasvamiseen.
Jumala on antanut meille ainakin neljä välinettä, joiden avulla voimme kasvaa uskonsuhteessamme Jeesukseen. Ne ovat: Jumalan sana, rukous, seurakunta ja Jeesuksesta todistaminen. Kaikkia näitä osa-alueita käsitellään erikseen seuraavassa.
Jeesuksessa pysyminen on pääasia
Kuten jo mainitsin edellä, tärkein asia uskossa on suhteemme Jeesukseen. Siksi myös Jeesuksessa pysyminen muodostuu äärimmäisen tärkeäksi opetuslapsen elämässä. Itse asiassa Jeesuksen jättäminen on opetuslapsen suurin kiusaus ja vaara.
Tämä tulee esille Johanneksen evankeliumin kuudennen luvun jakeiden 66–69 kuvaamassa tilanteessa, jossa monet Jeesuksen opetuslapsista vetäytyivät hänen seurastaan ja Jeesus joutui kysymään myös lähimmiltä opetuslapsiltaan: ”Aiotteko tekin lähteä?”
Samaisen Johanneksen evankeliumin viidennentoista luvun alussa Jeesus kuvaa suhdettaan opetuslapsiinsa käyttäen kuvaa viiniköynnöksestä: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:4–5) Pysyäkseen Jeesuksessa opetuslapsen tulee käyttää hyväkseen niitä välineitä, joita Jumala on meille antanut uskossa pysymiseksi ja kasvamiseksi.
Jumalan sana hengellisenä ravintona
Pysyäkseen elossa kehomme tarvitsee päivittäin ravintoa. Samoin usko tarvitsee ravintoa pysyäkseen hengissä. Jokainen opetuslapsi tarvitsee hengellistä ravintoa pysyäkseen uskossa ja kasvaakseen siinä, ja tämä hengellinen ravinto on Jumalan sana.
Matteuksen evankeliumin neljännen luvun mukaan Jeesus sanoo: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” (Matt. 4:4) Jumalan sanaa ”syömällä” me kasvamme uskossa. Apostoli Pietari opettaa kirjeessään opetuslapsia: ”Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.” (1. Piet. 2:2)
Opetuslapsen on myös tärkeää ymmärtää, mitä Jeesuksen rakastaminen merkitsee käytännössä. Jeesus itse opettaa, että hänen rakastamisensa merkitsee hänen sanojensa rakastamista ja noudattamista.
Jumalan sanan rakastaminen toteutuu parhaiten silloin, kun tutkimme ja opiskelemme sitä ahkerasti ja päivittäin. Joh. 14:23–24: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani; mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.”
Jumalan sanan lukemisen suhteen pätee sama neuvo kuin kysymyksen, kuinka voi syödä elefantin. Oikea vastaus on: pieninä palasina. Jumalan sanaa voi ja tulee lukea ja opiskella pieninä annoksina, rukoillen ja mietiskellen. Samalla voi kysyä: ”Mitä tämä lukemani teksti merkitsee minun elämässäni?”
Rukous on opetuslapsen hengittämistä
Toinen väline uskossa kasvamiseksi Jumalan sanan lukemisen lisäksi on rukous. Kirjassaan Rukouksen maailmasta Ole Hallesby määrittelee rukouksen sattuvasti: ”Rukous on sydämen avaamista Jeesukselle.” Tämä ajatus on ilmaistu Raamatussa seuraavasti: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20)
Aterioiminen viittaa läheiseen yhteyteen kahden persoonan välillä. Se voi viitata myös Jumalan sanan lukemiseen, joka on hengellisen ravinnon syömistä. Raamatun lukeminen ja rukous kuuluvat yhteen. Joku viisas on sanonut: ”Jos sinua ei huvita rukoilla, lue Raamattua, ja jos sinua ei huvita lukea Raamattua, rukoile.” Nyt jo edesmennyt raamatunopettaja Risto Santala on sanonut: ”Rukous avaa silmät näkemään, missä Jeesus kulkee.” Tämä pätee sekä Raamatun lukemiseen että opetuslapsen elämään yleensäkin.
Raamattu opettaa, että opetuslapsen rukouselämän tulee olla jatkuvaa. ”Rukoilkaa lakkaamatta.” (1. Tess. 5:17) Rukous tuo esille läheisen suhteemme Jeesukseen ja riippuvuutemme hänestä. Tämä on Jumalan selvä tahto. Taivaan Isä haluaa kuulla, kun hänen lapsensa keskustelevat päivittäin hänen kanssaan. Siksi hän kehottaa meitä Sanassaan: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6–7) Huomaa viimeinen lause: ”niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” Rukous auttaa opetuslasta pysymään Jeesuksessa.
Lopuksi rukouksesta puhuessamme on hyvä muistaa, että rukous ja sen kuuleminen taivaassa perustuvat Jumalan omiin lupauksiin. Esimerkkinä näistä Jumalan lupauksista otan esille tutun ”Jumalan hätäpuhelinnumeron”, joka löytyy psalmista 50 jakeesta 15: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” Jumala tahtoo, että muinakin kuin hädän päivinä hänen lapsensa kääntyvät rukouksessa hänen puoleensa. Rukous on Jumalan lahja, jonka voima perustuu hänen lupauksiinsa.
Seurakunta on opetuslapsen hengellinen perhe
Vanha sanonta pitää paikkansa myös hengellisessä elämässä: yksinäinen puu ei kauan pala. Jumala on luonut ihmisen elämään paitsi yhteydessä häneen, myös yhteydessä toisiin ihmisiin.
Luotuaan Adamin, ensimmäisen ihmisen, Jumala sanoi: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään.” (1. Moos. 2:18) Tämä raamatunjae liitetään yleensä avioliittoon, mutta se koskee kaikkea ihmisen elämää. Jumala on tarkoittanut meidät elämään yhteydessä, ei yksin. Psalmin 133 jae 1 näkee ihmisten sopuisassa yhteiselämässä Jumalan luomaa kauneutta: ”Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!” Apostoli Paavali kuvaa hengellisen yhteyden luonnetta vertaamalla seurakuntaa ruumiiseen: ”Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” (Ef. 1:22–23)
Mikä olisikaan parempi kuva yhteydestä kuin ihmisen ruumis, joka on yksi keho, mutta sisältää monia erilaisia jäseniä. Kristus on seurakunnan pää, opetuslapset ovat saman ruumiin jäseniä. Jäsenen tulee pysyä ruumiin yhteydessä, muuten se muuttuu kuolleeksi ja merkityksettömäksi kokonaisuuden kannalta.
Samoin Jeesuksen opetuslapsen uskon kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että hän pysyy seurakuntaruumiin yhteydessä. Jumalan sana jopa varoittaa meitä jättämästä oman seurakuntamme kokouksia. ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.” (Hepr. 10:25) Herran päivällä Paavali tarkoittaa joko sitä päivää, jolloin seurakunta yleensä kokoontuu (sapatti tai sunnuntai), tai Jeesuksen toisen tulemisen päivää, tai sitten molempia. Joka tapauksessa, seurakuntayhteys on opetuslapsen hengellisen kasvun kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Jeesuksesta todistaminen vahvistaa opetuslapsen uskoa
Monille Jeesukseen uskoville hänestä todistaminen ja uskosta puhuminen on vaikea, jopa ylitsepääsemätön asia. Tuntuu vaikealta puhua Jeesuksesta sellaisille ihmisille, joiden tietää olevan kaukana hänestä. Tuntuu myös siltä, että minä en osaa enkä uskalla tehdä sellaista. Saatamme ajatella, että uskomme on liian heikko sellaiseen tehtävään ja jos se vielä kohtaa vastustusta, se voi siitä heiketä lisää. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan tosiasiassa opetuslapsen usko vahvistuu siitä, että hän todistaa Jeesuksesta toisille ihmisille.
Kun opetuslapsi kertoo Jeesuksesta toisille, hän samalla tunnustaa uskovansa häneen Herrana ja Vapahtajana. Näin tapahtuu, vaikka oma puheenvuoromme tuntuisi kuinka kömpelöltä tahansa.
Esimerkkinä tästä on se toinen ristin ryöväri, joka ristiinnaulittiin yhdessä Jeesuksen kanssa mutta joka elämänsä viime hetkillä pyysi apua Jeesukselta. Hänen todistuksensa oli lyhyt ja kömpelö pyyntö, mutta se riitti hänen pelastuksekseen ja se on myös säilynyt Raamatussa todistukseksi Jeesuksen voimasta ja ryövärin uskosta. ”Ja hän sanoi: Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi! Jeesus vastasi: Totisesti, jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:42–43) Itse asiassa raamatuntutkijat ovat todenneetkin, että ensimmäisten kristittyjen uskontunnustus oli hyvin lyhyt. Se löytyy Filippiläiskirjeen toisesta luvusta: ”ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:11)
Jeesuksesta todistamisen uskoa vahvistava voima sisältyy siihen, että kun todistamme Jeesuksesta toisille, saamme samalla itse elävän kokemuksen siitä, kuinka Pyhä Henki toimii meissä ja meidän kauttamme. Ihminen voi tunnustaa Jeesuksen Herrakseen vain Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Tästä esimerkkinä on Pietarin todistus Jeesuksesta, Matt. 16:13–17: ”Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat? He vastasivat: Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista. Entä te, kysyi Jeesus. Kuka minä teidän mielestänne olen? Simon Pietari vastasi: Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika. Jeesus sanoi hänelle: Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.”
Mikä uskon kasvamisen välineistä on tärkein?
Joku saattaa mielessään pohtia, mikä edellä mainituista neljästä uskoa vahvistavasta asiasta on kaikkein tärkein: Jumalan sana, rukous, seurakuntayhteys vai Jeesuksesta todistaminen. Kaikkia toki tarvitaan, mutta kaikkia ei voi toteuttaa päivittäin, etenkin jos on ansiotyössä tai sairasvuoteella. Seurakuntayhteys ja Jeesuksesta todistaminen ovat tällaisia asioita, joita ei välttämättä voi toteuttaa päivittäin. Jumalan sanan lukeminen ja rukous sen sijaan ovat sellaisia uskossa kasvamisen välineitä, joita voi käyttää päivittäin, ainakin jossakin määrin.
Lisäksi Raamattu on kasteen ja ehtoollisen ohella sellainen Jumalan antama erityinen armon väline, jota Pyhä Henki käyttää synnyttäessään pelastavan uskon ihmisen sydämessä. Ilman Raamattua emme tietäisi Jeesuksesta mitään. Tässä mielessä Raamattu on luovuttamaton ja elintärkeä osa opetuslapsen uskossa kasvamista ja Jeesuksen seuraamista käytännössä. Tulkoon Raamattu sen tähden rakkaaksi jokaisen Jeesuksen opetuslapsen elämässä.
Esko Siljanen
kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä