Jouko Jääskeläinen on monille tuttu kasvo työstään seurakunnassa sekä eduskunnassa. Harvemmat tietävät, millaisista lähtökohdista mies on ponnistanut yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi.
− Olen syntyjäni Anjalasta, joka on nykyistä Kouvolaa. Lapsuudenkodissa vallitsivat kristilliset arvot. Äiti työskenteli kotitalousteknikkona ja isä pikkukauppiaana ja isännöitsijänä. Olin perheeni ainoa lapsi.
Jääskeläinen kertoo, että Kouvolan seudulla oli 1960-luvulla monia hyviä uskonnonopettajia ja alkavaa nuorisoherätystä. Nyt jo edesmennyt pastori Rafael Repo teki hyvää työtä myös Kuusankosken yhteiskoulussa. Perheen muutettua Kouvolaan tuli paikallinen nuorisoliike tutuksi myös Joukolle. Hänen lukioaikanaan herätys alkoi tyttölyseosta, mutta sekä Kansanlähetyksen että varsinkin pastori Pentti Smedsin kautta liike laajeni myös poikalyseon puolelle.
− Minulle tuo aika oli monin tavoin haasteellista. Olin ikään kuin ristiaallokossa. Oma kunnostautumisen halu ja jonkinlainen täydellisyyden tavoittelu johtivat lainalaisuuteen ja jopa epäuskoon. Kouvolaankin rantautunut poliittinen nuorisoradikalismi kärvensi sielun toista laitaa, Jääskeläinen kertoo.
Hän muistelee, kuinka ahdistavalta monenlaisten arvojen ristiveto tuntui. Ajatukset selkenivät, kun hän kohtasi aikuisen, jonka kanssa pystyi keskustelemaan kysymyksistään. Ylioppilasvuonna Jääskeläinen tapasi Helsingissä kristillisen työväenyhdistyksen tiloissa keskisuomalaisen julistajan, Veera Oinosen. Tämä osasi varsin suorasanaisesti neuvoa ja jopa nuhdella nuorukaista, vaikka he eivät koskaan ennen olleet edes tavanneet toisiaan.
− Oinonen sanoi, että ei kristitty voi olla siellä, missä Kristus laitetaan syrjään – nuo ja monet muutkin hänen sanansa minulle henkilökohtaisesti olivat todella vaikuttavia. Olinhan juuri silloin horjumassa ja jopa vaarassa luisua tuon 60–70-luvun radikalismin vaikutuksen piiriin. Tämän aatesuunnan kohtasin sitten toden teolla Tampereen yliopistossa, mutta onneksi minulle oli annettu ”rokotus” tuota kaikkea vasaan.
Rukousten vaikutuksesta
Vuonna 1971 Jääskeläisen usko oli jo löytänyt vahvan pohjan, kun hän pääsi kirjallisiin pääsykokeisiin joutuneiden kärkijoukoissa Tampereen yliopistoon tiedotusoppia lukemaan. 1980-luvulla hän löysi puolisonsa, kouvolalaisen Ritvan Helsingistä. Nuori pari asettui asumaan Vantaalle, ja muutaman vuoden sisällä heille syntyi kolme lasta.
Vuonna 1982 Jääskeläinen valittiin yhden äänen enemmistöllä unelmiensa ammattiin, puoluesihteeriksi, ja sittemmin 1991 eduskuntaan. 2000-luvulla hän teki väitöskirjatyötä ja väitteli tohtoriksi yleisen valtio-opin tieteenhaarasta vuonna 2008. Väitöskirjan aiheena oli Yhteisöllisyys juutalaisessa kansallisuusajattelussa ja Israelin valtion itsenäisyysjulistuksessa.
− Haasteet ja ahdingot ovat vuorotelleet, mutta aina sittenkin on jotenkin alhoksi kokemastani nostettu. Ikävimmältä on tuntunut, kun olen kokenut, että tehtäväkseni osoitettu asia on jäänyt jotenkin kesken. Silloinkin se uusi tie on silti löytynyt. Lahjaa on sekin, että taivaan Isän antama puoliso on tukenut ja käytännössä auttanut monissa elämän tilanteissa.
Jouko Jääskeläinen arvelee, että hänen kiinnostuksensa Israelia kohtaan kumpuaa hänen edesmenneen kummitätinsä rukousten vaikutuksesta.
− Hän oli innokas Israelin ystävä jo varhaisilta vaiheiltaan. Nythän Israelin ystävyyttä on aika lailla pilattu poliittisten kiistelyiden tähden. Israelin syvin olemus kuitenkin on tuon kansan pyhissä kirjoituksissa. Ne luovat perustan sekä opetukselle ihmisen lankeemuksesta ja suorastaan kataluudesta että opetukselle Jumalasta, joka Pojassaan on sovittanut maailman synnin. Tämä on luettavissa lähinnä juutalaisten kirjoittajien tuottamasta Uudesta testamentista.
Toinen mielenkiintoinen ulottuvuus on Jääskeläisen mukaan koko se yhteiskunnallinen opetus, joka eri tavoin näkyy ja tihkuu läpi Israelin kansan pyhistä kirjoituksista.
− Me kutsumme niitä Vanhaksi testamentiksi, vaikkei se tokikaan ole vanhentunut. Mielenkiintoisena yksityiskohtana todettakoon, että jo Mooses kielsi koskemasta lepakkoihin. Tuo maininta on samassa listassa muun muassa petolintujen kanssa. Voi, jospa Kiinan eläintoreilla tätä olisi noudatettu, huomauttaa nyt korona-ajan suomalainen.
Jääskeläisellä on mielessään vielä yksi käytäntö, jota hän mielellään suosittelisi nykyajallekin, nimittäin riemuvuoden viettäminen.
− Riemuvuotta vietettiin joka 50. vuosi. Silloin työtä ja elantoa tuova maa jaettiin uudelleen sen alkuperäisille omistajasuvuille. Tuota olisi hyvä ollut marxilaisuuden perustajien lueskella, niin olisivat teoriansa muotoilleet toisella tavalla.
Lahjaksi evankeliumin sanaa pakolaisille
Nykyään Jouko Jääskeläinen on jo eläkkeellä, mutta se ei ole tahtia hiljentänyt. Luottamustehtävät seurakunnassa ja vapaaehtoistyö Kansanlähetyksessä pitävät miehen kiireisenä. Maaliskuun 18. päivä Jääskeläinen pysähtyy kiittämään menneistä vuosista täyttäessään 70 vuotta, vaikka erityistä tilaisuutta ei pidetäkään. Tulevaisuuteen hän suhtautuu uteliaan luottavaisesti.
− Jeesuksen paluu on joka päivä päivää lähempänä. Ajan merkit kertovat suurten valtojen liikehdinnöistä, luomakunnan muutoksista, Sanan hylkäämisestä ja paljosta, minkä jo Jeesus opetuksessaan liitti tulemuksensa merkkeihin. Ainahan sitä on ollut, mutta kaikkien meidän heti ja nyt kuultavalla tavalla erityisesti juuri tässä ajassa, jossa olemme yhtä maailmankylää eri tiedotusvälineittemme ansiosta.
Mahdolliset syntymäpäivämuistamiset Jääskeläinen toivoo kohdistettavan pakolaisten auttamiseen Kreikassa Vantaankosken seurakunnan kautta. Hänen kotiseurakunnallaan on nimikkolähetit pakolaistyössä sekä Kylväjän että Kansanlähetyksen kautta. Jääskeläinen valitsi tämän kohteen, koska pitää tärkeänä, että hädänalaisten ihmisen auttamisessa olisi mukana myös evankeliumin sana.
− Jokaisen maahanmuuttajan tai pyrkijän tai pakolaisen, miten haluammekin sanoa, pitäisi kuulla tärkein. Eli se, mille eurooppalainen ajatus ihmisarvosta ja hyvinvoinnista sittenkin alun perin pohjautuu. Kaikki tarvitsevat Jumalan rakkautta sanoina ja tekoina. Eihän tämä polo Eurooppa ole tällä kohdin likikään onnistunut. Ja on syytä muistaa iäisyysnäkökulma, jonka tulee olla mielessämme.
LAHJOITUSTIEDOT:
Sinulla mahdollisuus osallistua kiitokseen elämästä auttamalla kaikkein heikoimpia. Tällä kertaa lahjoitukset menevät seurakunnan kautta evankeliumin ja avun työhön pakolaisten parissa erityisesti Kreikassa Kansanlähetyksen ja Kylväjän kautta puoliksi.
Voit halutessasi lahjoittaa Vantaankosken seurakunnan tilille FI14 1596 3000 0377 56. Viestiksi JOUKO 70.
Suuri kiitos teille kaikille – on ollut ilo toimia yhdessä kanssanne monissa eri tilanteissa!
Jouko Jääskeläinen
Teksti: Anne Lepikko
Artikkelikuva: Suvi Ollilainen