Pastori © Gerson Mgayan saarna.
Pyhä Henki pitää yllä kirkkoa varustamalla uskovat armolahjoilla. Paavali kirjoittaa armolahjoista kolmessa eri kirjeessään: 1. Kor. 12:8–11, ja osittain samalla tavalla Room. 12:6–8 ja Ef. 4:11–12. Paavali tekee selväksi, että nämä armolahjat on annettu kirkon koko yhteisölle ja ”yhteiseksi hyväksi” (1. Kor. 12:7).
Paavali sanoo, että armolahjat ovat ”moninaiset” (12:4). Kun Jumala kutsuu yksilöitä uskovien yhteisöön, hän varustaa heidät työhönsä omalla voimallaan. Tämä nostattaa kuitenkin kahdenlaista ristiriitaa. Yksi on armolahjojen, työn ja spontaaniuden välinen suhde.
Efesolaiskirjeen 4:11 mukaan Pyhän Hengen lahjoilla varustetaan erityisesti apostolit, profeetat, evankelistat sekä pastorit ja opettajat. Toisin sanoen kaikki työssä tarvittavat perusviranhaltijat olivat mukana, jos jätämme sivuun ristiriitaisen yhteyden profetoimisen ja opettamisen välillä. Meidän ei pitäisi hämmästyä siitä, että Pyhä Henki varustaa papit tai vanhimmat pitämään yllä järjestystä kirkossa. Olihan niin, että jo ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Pyhä Henki sai aikaan järjestyksen maailmassa. Jotkut ihmiset on nostettu ylläpitämään järjestystä seurakunnassa, eikä vähiten varmistamaan, että opetus on tervettä ja hallintoa pyöritetään oikein.
Mutta emme saa unohtaa, että Pyhä Henki tekee työtään myös sellaisten asioiden parissa, joita pidämme aivan tavallisina töinä. Jos luet esimerkiksi 2. Moos. 36, huomaat, että Jumala antaa jopa puusepälle viisautta ja tarvittavia taitoja. Tämä tarkoittaa, että Jumala toivoo, että hänen tulee olla mukana kaikessa työssä, mitä ihminen tekee, jos se on yhteisössä hyväksyttyä ja yhteisöä rakentavaa. Autonkuljettajien pitäisi nähdä Jumala mukana omassa työssään; samoin hänen täytyy saada olla mukana taidetyössä, keittiötyössä ja niin edelleen. Pyhä Henki tahtoo siis olla mukana kaikessa, mitä teemme!
On tärkeää, että opimme rukoilemaan kaikkien tekemistemme puolesta, pidämmepä niitä tavallisina askareina tai pyhinä! Eihän ensimmäinen tehtävä, jonka Jumala antoi ihmiselle Raamatun mukaan, olekaan saarnaaminen ja Raamatun opettaminen. Se on puutarhasta huolehtiminen. Luen seuraavat sanat: ”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä” (1. Moos. 2:15). Alkukielellä, heprean kielellä, siinä sanotaan ”viljelemään (sivistämään) ja pitämään sitä yllä”.
Nykyään pidämme puutarhatyötä tai pellolla työskentelyä tavallisina töinä. Sen vuoksi emme näe mitään tarvetta pyytää Jumalaa siihen mukaan, ja jotkut erehtyvät pitämään työntekoa rangaistuksena. Se ei mitenkään ole totta! Se on pyhää työtä!
Jumala on nähtävä siinäkin, kun pesemme vaatteitamme! Kun uimme, kun opetamme, kun piirrämme, laulamme tai kun rakennamme taloja ja niin edelleen. Jumala on tullut elämään kanssamme. Jumala tahtoo olla kanssamme kaikessa, mitä teemme. Pyhä Henki on aina kanssamme, Jumalan valtakunta on keskellämme.
Opetus jatkuu mainoksen jälkeen.
Hyvin usein unohdamme ja sanomme: ”Mutta mehän olemme vain ihmisiä.” Se on totta. Me olemme ihmisiä, me olemme heikkoja. Siksi Jumala on tullut auttamaan meitä. Sen johdosta, että Henki on meissä, Henki puhuu normaalien kanavien kautta, esimerkiksi järkiperäisen mietiskelyn yhteydessä. Hän on työssä myös saarnoja valmisteltaessa, jopa viikkoa ennen niiden pitämistä. Ihmisjärki ja Pyhä Henki eivät ole kilpailijoita keskenään, vaan ne liittyvät toisiinsa lähteenä ja keinoina. Voimme katsoa myös muita ihmisiä historiasta. Jos otamme esimerkiksi Paavalin, hän ei millään tavalla säästellyt itseään, hän ajatteli ja väitteli. Ainoa asia, mikä meidän tässä tulee tietää, on asettaa raja. Me emme saa luottaa ainoastaan omaan järkeemme.
Kuinka armolahjoja tulee vertailla? Ovatko ne saman arvoisia? Vai ovatko jotkin tärkeämpiä kuin muut lahjat? Kahdessa kirjassani, Armolahjat seurakunnassa ja Ensimmäinen kirje korinttilaisille, olen käsitellyt yksityiskohtaisesti kunkin 1. Kor. 12:8–10 mainitsemani ”lahjan” yrittäen välttää puhumasta ”toisen luokan lahjoista”. Pyhä Henki toimii seurakunnassa erilaisten ja eri rooleissa olevien uskovien kautta. Uskollisesti tehtävänsä toimittava suntio on siis yhtä tärkeä kuin velvollisuutensa hoitava piispa. Kukaan ei saa pitää toista heistä vähemmän tärkeänä. Lääkärinä sairaalassa työssä olevan ei pitäisi vähätellä itseään ja ajatella, että Henki ei olisi mukana hänen työssään. Henki toimii ihmisten kanssa sellaisessakin työssä, jota pidämme tavallisena työnä.
Tärkeys ei ole siinä, mitä näemme, vaan tärkeys on tavoitteessa ja lahjan lähteessä. Tavoite on rakentaa Kristuksen ruumista, ja hän, joka sen tekee, on Pyhä Henki. Miten hän sen tekee? Niiden armolahjojen kautta, jotka hän on antanut ihmisille. Ne ovat erilaisia, eivät samoja jokaiselle. Käytä siis sitä lahjaa, joka sinulla on! Älä himoitse sitä, mikä toisella on! Muuten päädyt vain unohtamaan, minkä lahjan Jumala on sinuun laittanut.
Pyhä Henki ylläpitää meitä antamalla meille aidon yhteyden toinen toiseemme sekä myös Jumalaan. Paavali huomasi, että ihmisinä ”me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomilla huokauksilla (Room. 8:26–27). Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.” Toisin sanoen Pyhä henki synnyttää meissä rukouksen; rukous tulee, kun vietämme aikaa Kristusta miettien. Ihanteellisesti rukous kohdistetaan Jumalalle, Isälle, niin kuin Herran rukouksessa. Rukouksessa Isä, Poika ja Pyhä Henki tekevät työtä yhdessä. Siis meidän tulee puhua enemmän Pyhästä Hengestä ja siitä, mitä hän tekee.
Henki perusti kirkon ja seurakunnan. Pyhä Henki kutsuu ihmisiä ja auttaa heitä tuntemaan, kuka Jeesus on. Sillä tavalla hän auttaa heitä ymmärtämään Jumalan työn heidän omassa elämässään. Mitä enemmän puhumme Pyhästä Hengestä ja siitä, mitä hän tekee ja kuinka hän toimii meidän kauttamme ja keskellämme, sitä uskossaan vahvempia uskovia meillä tulee olemaan. Muista, että ilman Henkeä kirkkomme tyhjenevät kokonaan.
– Saarnamme kuivuvat.
– Rukouksemme eivät kanna mihinkään.
– Jumalanpalveluksiimme aletaan kokoontua vain seuran vuoksi.
– Roolimme kirkkona muuttuu yhtä maallistuneeksi kuin yhteiskuntamme muutkin järjestöt.
– Lakkaamme olemasta maan suola ja valo maailmalle.
Jos kirkon on oltava sellainen, jollaiseksi Kristus sen tarkoitti, silloin meidän on annettava Pyhälle Hengelle hänen paikkansa.
Gerson Mgaya
Pohjois-Karjalan Ev.lut. Kansanlähetyksen toimivapaalla oleva piirijohtaja
lähetystyöntekijä
Artikkelikuva: Kirsti Malmin arkisto