Tänä vuonna tulee viisikymmentä vuotta siitä, kun Kansanlähetys aloitti ulkomaisen työn lähettämällä ensimmäiset lähetystyöntekijänsä maailmalle. Julkaisemme vuoden aikana kertomuksia järjestön historiasta.
Keväällä 1974 oli juuri vietetty äitienpäivää, kun kaverukset Pekka ja Antti tapasivat Savonlinnassa. Siellä ollessaan Pekka sai tiedon, että hän oli saanut insinööriopinnot suoritettua hyväksytysti. Nuoret miehet ajoivat kaupungille ja päättivät juhlia opintojen päättymistä täytekakkukahveilla. Alennushyllyltä valmistujaispöytään päätyi kakku, jonka päällä luki ”Onnea Äidille”.
Pekan Savonlinnan-vierailun syy ei ollut kuitenkaan äitienpäivä eikä liioin hänen valmistumisensa. Vuosina 1971–1973 Pekka oli matkustanut silloisen itäblokin alueella, muun muassa Romaniassa, Tšekkoslovakiassa ja Puolassa. Näillä matkoilla hän oli vienyt vainotuille kristityille Raamattuja ja hengellistä kirjallisuutta. Jumala oli laskenut hänen sydämelleen ajatuksen, että hänen pitäisi hankkia tätä salaista kirjallisuustyötä varten auto.
Jonkin ajan kuluttua Pekka oli löytänyt vanhan Ford Anglia -pakettiauton. Hän oli vienyt sen Savonlinnaan Antille jatkokäsittelyä varten. Autoon piti rakentaa säilytystila, johon Raamatut saisi piilotettua. Lisäksi auton takaosaan piti asentaa sivuikkunat ja katsastaa auto henkilöautoksi. Nyt Pekka oli tullut Savonlinnaan tervehtimään Anttia ja katsomaan, kuinka rakennustyöt etenivät.
Antin muutostöiden jälkeen Angliaan mahtui 60–70 Raamattua. Auto katsastettiin henkilöautoksi ja sille annettiin nimeksi Anglikaani. Tuohon aikaan kaikilla raamattutyön autoilla oli turvallisuuden vuoksi nimi. Oli Leo, Vaimo, Olga, Pia, Santtu, Petteri ja monia muita. Näin esimerkiksi puhelimessa autojen oikeat merkit eivät paljastuneet, jos puheluja satuttaisiin kuuntelemaan.
Helsinkiläisestä metallisorvarista kuljettaja
Samaan aikaan Ensio eli ”Enska” teki kirjallisuustyötä pääkaupungissa. Tämä helsinkiläinen metallisorvari oli käsistään ja jaloistaan vaikeasti liikuntavammainen. Vapaa-aikoinaan hän jakoi kommunistimaista kaupunkiin tulleille rekkakuskeille ja merimiehille Jumalan Sanaa. Hän soitti usein ystävälleen Tapani Kaitaiselle ja sanoi: ”Lähdetään Tapani kalaan!” Tällä hän tarkoitti, että tarvittiin kaveria Helsingin satamiin kirjojen jakoon. Ensio halusi viedä sanaa myös niihin maihin, joihin sitä ei voinut virallisesti viedä. Ehkä hänen vammojensa vuoksi joku olisi voinut ajatella, ettei hän voisi sellaista työtä tehdä. Jeesus ei kuitenkaan katso ulkokuorta, vaan ihmisen sydämeen. Hän antoi Ensiolle palvelustehtävän rautaesiripun takana.
Anglikaani oli yksi niistä autoista, joilla Ensio alkoi matkustaa rautaesiripun takaisiin maihin. Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä Antti oli kerran matkalla samaan aikaan Ension kanssa. Ensio ajoi Anglikaania ja Antti toista autoa. Matka jatkui yhdessä Itävaltaan asti. Innsbruckin rampilla heidän tiensä erkaantuivat. Ensio jatkoi yhtä reittiä Bulgariaan ja Antti toista kautta Itä-Eurooppaan.
Historiallinen auto
Pekan hankkima Ford Anglia oli ensimmäinen Suomen rekisterissä ollut auto, joka rakennettiin Bulgarian työtä varten. Tietyssä mielessä voidaan sanoa, että tuolla Anglikaanilla Ensio rakensi perustusta Kansanlähetyksen työlle Bulgariassa. Noista ensimmäisistä Bulgarian matkoista on nyt kulunut jo runsaat neljäkymmentä vuotta.
Jeesus on ihmeellisesti siunannut ja moninkertaistanut tuon ”pienten alkujen päivän.” Kun Ensio lähti ensimmäiselle Bulgarian matkalleen, ei osattu edes haaveilla, että jonakin päivänä Bulgariassa voisi toimia Kansanlähetyksen lähettejä. Nyt se on kuitenkin totta, kun Haverisen perhe tekee työtä Peshteran luterilaisessa seurakunnassa.
Anglikaani on eläkkeellä – raamattutyö jatkuu
Enää ei Bulgariaan tarvitse viedä Raamattuja salaa. Kansanlähetyksen Suuressa mukana -verkkosivustolla Haveriset kertovat raamattutyöstä seuraavaa:
”Tavoitteenamme on painaa ja jakaa Bulgarian Peshterassa millet-turkkilaisille lahjaksi kaksi tuhatta kaksikielistä Uutta testamenttia, joissa on rinnakkainen teksti bulgariaksi ja turkiksi. Kahta kieltä rinnakkain lukiessa vahvistuu molempien kielten taito.”
Enska on jo päässyt perille Jeesuksen luo, taivaan kotiin. Siellä saamme kerran nähdä satoa, jota Ension, Pekan ja Antin kylvötyö on kantanut. Tänään Haverisen perhekunta jatkaa samaa kylvötyötä. Sekin kantaa ajallaan hedelmää taivaan kotiin. Siitä Herramme on antanut meille lupauksen profeetta Jesajan kautta: ”Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee; ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jes. 55:11)
Esko Mäki-Soini
Tule mukaan Idän kirjallisuustyöhön!
– Kun lahjoitat tämän artikkelin kohdalla, tukesi kohdistuu idässä tehtävään kirjallisuustyöhön, jota Kansanlähetys tekee myös vainottujen kristittyjen parissa.
– Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 70807.
– Rukoile kanssamme, että Ukrainassa julkaistu Raamatun punainen lanka -kirja johdattaa monia tuntemaan Jeesuksen.
Jeesuksen siunausta sinulle!