Kristityt ovat halunneet kautta aikojen todistaa juutalaisille, että Jeesus on heidän odottamansa Messias. Tulokset eivät ole olleet kovin hyviä. Onko vika ollut kristittyjen tavoissa toimia vai maailmanhistorian väistämättömässä kulussa?
Alkuseurakunnassa kaikki uskovat olivat juutalaisia. Evankeliumin levittäminen oman yhteisön keskellä oli suhteellisen helppoa. Apostolit julistivat Jumalan sanaa yksinkertaisesti ja totuudessa. Se sai ihmisten sydämet avautumaan ja lukuisat juutalaiset kääntyivät kristityiksi.
Historia kuitenkin todistaa, ettei työ juutalaisten keskuudessa edennyt alun lupaavaan tahtiin. Myös kristinuskon vastustus voimistui, ja muutaman sukupolven kuluessa se vei voiton. Jeesukseen uskovat juutalaiset hävisivät lähes kokonaan historian kartalta.
Nykyisin messiaaninen liike Israelissa tekee taas työtä juutalaisten parissa. Juutalaiset evankelioivat juutalaisia samoin periaattein kuin apostolit alkuseurakunnassa. Uusia seurakuntia syntyy vähin erin. Jeesukseen uskovia juutalaisia on maassa nyt noin 15 000–30 000 ja koko maailmassa arviolta 350 000.
MYÖS muiden maiden kristityillä on ollut kautta aikojen kova into kertoa juutalaisille Jeesuksesta. Ovatko he onnistuneet tässä asiassa paremmin kuin juutalaiset itse?
Työ on ollut täynnä haasteita ja se on tuonut mukanaan monia ongelmia. Kun juutalaiset eivät ole ottaneet suosiolla vastaan evankeliumia, Euroopan kristityt ovat sortuneet käyttämään arveluttavia keinoja heitä kohtaan. Pahimpia niistä ovat olleet vuosisatoja kestäneet vainot ja pakottaminen kristityksi kuoleman uhalla.
Monet Euroopan maat karkottivat juutalaiset alueiltaan 1300–1600-lukujen aikana. Esimerkiksi Englanti aloitti vuoden 1290 paikkeilla kolmesataa vuotta kestäneen karkotuksen.
1600-luvulla juutalaisia pääsi taas maahan sillä ehdolla, että he kääntyivät kristityiksi. Kuningas antoi maahan saapuneelle juutalaiselle asunnon, vaatekerran ja pennin rahaa jokapäiväistä elämää varten. Vastalahjaksi juutalaisen piti hylätä oma uskonsa, jättää perheensä ja antaa pois kotinsa ja omaisuutensa. Näin toiminut juutalainen heitettiin tietenkin ulos oman kansansa parista.
Tämä oli hirveä evankelioimisen tapa, mutta ei mitenkään ainutlaatuinen lähetystyön historiassa. Olemme antaneet lukuisia kertoja juutalaiselle riisikupillisen, jos hän kääntyy, hylkää entisen elämänsä – eikä enää sen jälkeen tiedä, mihin kuuluu.
Brittiläiset ja saksalaiset ovat halunneet viedä vuosisatojen ajan sivistystä Lähi-idän ”kurjille” kansoille. Todellisuudessa he ovat halunneet Lähi-idän valtansa alle saadakseen siellä olevan varallisuuden haltuunsa. Samalla juutalaisista ja arabeista on yritetty tehdä hyviä kristittyjä. 1800-luvulle asti Lähi-idässä tehtävän lähetystyön käynnistäjänä olivatkin siirtomaavallan tarpeet ja päämäärät. Noihin aikoihin alueella asuvien omaa uskontoa ja kansallista identiteettiä ei kunnioitettu.
Monet juutalaiset eivät ole kuulleet evankeliumin sanomaa rakkaudessa esitettynä. He ovat ehkä väitelleet uskon asioista ja kohdanneet kristityissä kaikkitietävää vastarintaa. Mutta väittelyt eivät tuo ketään Jumalan valtakuntaan. Evankeliumin voi kertoa parhaiten toisille, jos tietää itse olevansa Jumalalle rakas. Useimmat messiaaniset juutalaiset ovatkin tulleet Jeesukseen uskoviksi sellaisten kristittyjen kautta, jotka ovat rakastaneet heitä. Vain siten voi jakaa samaa rakkautta muille.
JUUTALAISILLA on suuria kysymyksiä kristityille. Heitä esimerkiksi askarruttaa, miten Jeesus voi olla Messias. Messiashan on luvannut tuoda tullessaan rauhan, mutta maailmassa ei ole rauhaa.
Kristitty tietää omasta kokemuksestaan, että Messias tuo rauhan. Hän tuo sen uskovan sydämeen. Todellisuudessa juutalaiset eivät halua kuulla tätä kristityn henkilökohtaista, aitoa todistusta asiasta. Jeesus tiesi sen. Siksi hän osoitti aina kuulijan sydäntä. Hän ei puhunut pelkästään mielelle ja älylle.
Juutalaisten uskontunnustuksessa sanotaan: ”Kuule Israel, Herra meidän Jumalamme on yksi.” Jeesuskin lausui tämän uskontunnustuksen joka päivä. Juutalaiset kysyvät kummissaan: Miksi siis te kristityt uskotte kolmeen Jumalaan?
KOLMIYHTEINEN Jumala on kristityille suuri rikkaus. Hepreankielinen sana Jumala sisältää mahdollisuuden yhdistettyyn yksikköön, tarkoittaen erilaisuutta yhdessä ja samassa yksikössä.
Tällaiseen yksikön erilaisuuteen viittaa myös Raamatun jae, jossa sanotaan: Mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja liittyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha. He ovat kaksi erilaista ja kuitenkin yksi. Niin ovat yhtä myös Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki.
Israelissa ajatellaan, että juutalaisen on pysyttävä uskonnoltaan juutalaisena tai oltava mieluummin mitä tahansa muuta kuin kristitty. Mutta entä jos Jeesus on Messias? Eikö kaikkein suurinta juutalaisuutta olisi silloin uskoa häneen? Kerran koko Israel tuleekin näin tekemään. Raamattu lupaa, että se päivä on oleva siunaukseksi koko maailmalle.
TEKSTI: Heli Hyvönen
Lähde: Richard Harveyn luento
Artikkelikuva Irina Uzv
Artikkeli on julkaistu aiemmin Vie Sanoma -lehdessä.
