Lähetystyöntekijämme Mikael Halleen opetti rukouksen merkityksestä Idäntyönpäivillä Ryttylässä 24.3.2023. Lue tästä hänen opetuksensa:
Rukouksen sisintä on avattu monessa kohtaa Raamatussa. Yksi niistä on Luukkaan evankeliumissa (18:13). Se on yksinkertainen pyyntö: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Välillä kun olen tosi väsynyt tai todellisen väsynyt, tämä pyyntö tulee syvältä sielun syövereistä. Tähän rukoukseen liittyy se, että tajuaa, kenen kanssa on tekemisissä.
- Jumala on pyhä ja hänessä ei ole mitään epäpuhdasta.
- Minä olen syntinen.
- Tarvitsen Jumalan armoa ja laupeutta.
- Laupeus on sitä, että en saa sitä, mitä ansaitsisin (rangaistus) ja armo taas sitä, että saan sen, mitä en ansaitse (pelastus, yhteys Jumalan kanssa ikuisesti).
Rukoukseen meno on minulle taistelua. Sielunvihollinen ei halua, että vietän henkilökohtaista aikaa Jumalan kanssa. Hän ei halua, että luen Raamattua ja puhun Jumalalle.
Harhakuvana rukouksessa on se, että rukous vaatisi meiltä jotakin. Minulla on tie auki Jumalan luokse. Sen on minulle Jeesus omalla verellään avannut. Se on yksi niistä ovista, jotka Jumala on avannut ja joita ei kukaan voi sulkea.
Rukous on huokaus armahtavan Jumalan puoleen.
Rukous on huuto, kuin lapsen huuto, joka on juuri satuttanut itsensä ja hakee apua ja lohtua.
Rukous on jollakin tavalla hengittämistä. Jumalan persoonan ja läsnäolon pyytämistä paikalle. Monet löytävät tämän ylistyksessä. Minulle on opetettu, että ylistys on sitä, että olen samaa mieltä Jumalan kanssa siitä, kuka Hän on. Tästä tulee mieleen toinen elementti rukouksesta eli synnintunnustus, jossa olen Jumalan kanssa samaa mieltä siitä, kuka minä olen.
Jumalan kanssa voi puhua Raamattu auki. Joskus lukiessani pysähdyn kesken kaiken ja vuodatan sydämeni, koska jokin kohta koskettaa. Joskus suorastaan purnaan ja sanon Jumalalle: miksi olet tämän näin sanonut? Useimmiten kuitenkin tulen kosketetuksi, aivan kuin Herra itse seisoisi vieressä ja sanoisi, kuten Daavidille: Sinä olet se mies.
Kun Pyhä Henki tulee, niin Hän näyttää totuuden. Hän näyttää totuuden myös rukoillessa. Koska Pyhää Henkeä ei voi rajoittaa, Hän toimii. Joskus erityisten armolahjojen kautta. Joillakin ihmisillä on annettuna erityisten asioiden puolesta rukoilemisen lahja. Minulle ei. Jotkut rukoilevat ja ihmiset parantuvat. Uskon, että näin tapahtuu. Mutta minä en ole koskaan saanut tällaista suoraa nopeaa rukousvastausta. Uskon, että Jumala on kuitenkin kuullut rukoukseni.
Yksi rukouksen elementti, johon syyllistyn, on väsyminen. Jeesus kehotti rukoilemaan väsymättä. Ja tähän tarvitsen Herran voimaa. Lihallista minua lohduttaa kertomus Getsemanen puutarhan tapahtumista. Jeesus löytää lähimmät opetuslapsensa nukkumasta. Siinä hetkessä, kun Herra itse puhuu, Hän sanoo taivaalliselle Isälleen, että jos mahdollista vain olisi, niin Hän ei menisi läpi kärsimyksen tietä.
Jossakin vaiheessa Johannes on kuitenkin ollut hereillä ja virkeänä. Pyhä Henki muistutti häntä evankeliumia kirjoitettaessa Jeesuksen rukouksesta. Tämä on kirjattu Johanneksen evankeliumin 17. luvussa. Tunnemme tämän kohdan ylipapillisena rukouksena. Kristus rukoilee, että Häneen uskovat olisivat yhtä.
Silloin kun emme jaksa, Henki rukoilee meidän puolestamme huokauksin. Itse ajattelen, että erityisen syvin huokauksin. Voihan olla, että emme myöskään osaa. Siihen voimme kuitenkin luottaa, että voimme rauhassa samaistua Galilean miesten tilanteeseen, jossa he tulevat pyytämään: Opeta meitä rukoilemaan.
Isä meidän. Meidän Isä. Kuinka Hän tuleekin tutuksi ja paljastetuksi tässä rukouksessa. Hänen nimensä on kuitenkin se sama ”minä olen” – ikiaikojen Jumala.
Uskonpuhdistajat ja oppineisto ovat vaikuttaneet kirkkokäsikirjaamme ja sieltä löytyy helmiä kuten synnintunnustukset, joista itselleni rakkain alkaa sanoilla: Oi sinä kaikkein armollisin…
Rukous ei meille, siis minulle, individualistille, ole kaavoihin kytketty. Jopa jumalanpalveluksessa voi olla kohta, jolloin voimme olla esirukouksessa. Siinä, missä me tuomme kaikki tarpeemme kiitoksen ja ylistyksen kautta Herralle. Mutta ne rukoukset, jotka kaukaa viisaat ovat aikoinaan kirjanneet kirkkokäsikirjaan, tuovat meidät Jumalan eteen silloinkin, kun itse emme saa sanottua sitä, mitä pitäisi.
Ja Herra kuulee. Mutta mihin se synnintunnustus kuuluu? Se on osa sitä pakettia, jossa alistumme Jumalan tahtoon. Sanassa muistutetaan, että jos minulla on vääryys sydämessäni, ei Jumala minua kuule. Toinen kriteeri on, että rukoilemme Jumalan tahdon mukaisesti. Tähän puuttuu Jaakob omassa kirjeessään. Teillä ei ole, koska ette ano, mutta toinen, vakavampi syytös on: Teillä ei ole, koska anotte kelvottomasti. Ymmärrän. että kelvottomuus liittyy siihen, että anon asioita, joita Jumala ei ole tarkoittanut minulle ensinkään.
Jumala vastaa aina rukouksiin. Voi olla, että itse kapinoin ja tunteeni väittävät, että asia ei ole niin. Mutta Jumalan vastauksena on useampi vaihtoehto. Suosituin niistä lienee kyllä, vähiten suosittu ei. Mutta saamme myös vastauksia, joissa pyydetään odottamaan. Tai se vaihtoehto, jossa Jumala sanookin: Pyysit tuota, mutta annankin tämän, koska tiedän, mikä sinulle on parasta.
Kuten varmaan tässä vaiheessa on käynyt ilmi, en ole varsinainen rukoustaistelija vaan pikemminkin vastahakoinen rukoilija. Mutta käytännössä ei ilman Raamattua ja rukousta tule kristityn elämästä mitään.
Mikael Halleen on yksi Kansanlähetyksen kuudesta uudesta lähetystyöntekijästä. Inkerin kirkko on kutsunut hänet työyhteyteensä.
Toim. Anne Lepikko
Kuvituskuva: Silvia Pixabaysta
