Lapsiperheissä hikoiltiin kevään kuukausina lasten etäkoulun ja aikuisten etätöiden ristipaineessa. Yritä siinä sitten menestyksekkäästi työskennellä, kun samalla pitää leikkiä koulun keittiötä, luokanopettajaa ja välitunnin-valvojaa etäelämään siirretyille lapsille. Onneksi syksymmällä on päästy nauttimaan vähän normaalimpaa arkea. Tosin nytkään ei tarvita kuin pientä köhää, ja homma muuttuu helposti koko perheen iloisiksi etätouhuiksi.
Erityinen arki ja elämän arvojärjestys
Ihan kaikkien perheiden elämään korona ei ole tuonut niin suurta muutosta. Joissain perheissä on jo lähtökohtaisesti ollut arkea mutkistavia tekijöitä, kuten perussairautta tai muita erityisjärjestelyjä. Näissä perheissä eletään koko ajan sitä arkea, jossa vanhemman työpäivä katkeaa muulloinkin kuin kerran vuodessa lapsen hammashoitolakäynnin takia. Erityistä arkea elävissä perheissä aikuisten työpäivän keskeyttävät jatkuvasti sairaala- ja lääkärikäynnit, soitot perheen asioita hoitavilta tahoilta sekä monet verkostopalaverit, joissa lasten asioista keskustellaan muun muassa lääkäreiden, hoitajien, opettajien, terapeuttien sekä sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Tämännäköistä perhearkea elävänä minulle on ollut tarpeellista asetella arvojärjestyksessä riittävän matalalle sijalle omaa työelämää ja siihen liittyviä intohimoja. Olen oppinut myös arvostamaan työnantajaa, jonka arvoihin kuuluu perheystävällisyys. Jumalan armoa on se, että saan toimia työyhteisössä, jossa työntekijän koko elämäntilanne otetaan huomioon.
Ei vain lähetystyötä, vaan lähetyselämää
Kansanlähetyksessä on totuttu lapsiperheisiin ja niiden erilaisiin tilanteisiin. Iso osa Kansanlähetyksen lähettiyksiköistä on ollut perheitä. On ymmärretty, että lähetystyöntekijä ei vain tee lähetystyötä, vaan elää lähetyselämää. Kotimaisessa työssämmekin työntekijöidemme keskeisin instrumentti on heidän elämänsä. Elämässä on nähtävillä myös se missio, arvot ja näky, joka sydämissä palaa.
Kannetaan Jumalan valtakunnan työntekijöitä rukouksin. Pyydetään sitä, että näiden työntekijöiden elämässä Jumalan käsiala olisi selvästi luettavissa sekä tarinan suvanto- että koskipaikoissa.
Jumala käytti perheetöntä Paavalia ja perheellistä Pietaria. Jumala, joka on antanut erilaisia kutsumuksia, pitää huolen myöskin siitä, että kutsumus-ten yhteissumma kantaa kunniaa hänelle ja hänen valtakunnalleen.
Artikkeli on julkaistu Suuressa mukana -lehdessä 4/2020.
Teksti: Anssi Savonen, Kansanlähetyksen kotimaantyön aluekoordinaattori
Kuva: Jenniina Nummela