Lauri ja Asako Palmu ovat Japanin lähetystyön konkareita. Takana on jo 17 yhteistä vuotta nousevan auringon maassa. Pariskunnan kutsumuksena on tavoittaa erityisesti niitä japanilaisia, jotka eivät ole koskaan saaneet kuulla ilosanomaa Jeesuksesta. Vuodet ovat opettaneet, ettei tätä työtä tehdä omassa voimassa.
Palmut iloitsevat Kita-Suzurandain seurakunnassa Kobessa siitä, kuinka aktiivisesti ja uskollisesti seurakuntalaiset osallistuvat toimintaan ja auttavat monissa vapaaehtoistehtävissä. Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnutaan yhteiseen kahvihetkeen, ja ihmiset nauttivat yhdessäolosta.
Iloa tuo myös se, että seurakunnan toimintaan on tullut mukaan uusia ei-kristittyjä etsijöitä. Nuoria jäseniä kaivataan, sillä aktiiviseurakuntalaisten keski-ikä lähentelee 80 vuotta. Juuri nyt Palmuja innostaa heidän työssään erään heidän piiriläisensä hengellinen herääminen.
– Eräs rouva taidepiiristä on alkanut käydä myös rukous- ja raamattupiirissä ja on selvästi alkanut innostua Raamatusta, erityisesti Vanhasta testamentista, jota luemme parhaillaan. Hän piti juuri viime kerralla kyynelsilmin rohkaisevan todistuksen siitä, miten Raamatun lisäksi erityisesti virret ja laulut ilahduttavat häntä, Palmut kertovat.
– Oli koskettavaa nähdä, kuinka Pyhä Henki tekee Raamatun sanan kautta työtään piirin osallistujissa.
Kaikessa mukana
Kita-Suzurandain seurakunnassa tehtäviä hoitaa nelihenkinen tiimi. Palmut ja evankelista Fumio Takagi pyörittävät seurakunnan normaalia viikkotoimintaa. Vastuupastorina toimii Yushi Matsumura, joka on muiden vastuidensa takia mukana harvemmin. Laurille kuuluu saarnatehtäviä, ja Asako vastaa muun muassa musiikkityöstä. Yhdessä he ovat mukana vetämässä seurakunnan raamattu- ja rukouspiiriä sekä taidepiiriä. Lähetin vastuulle kuuluu monenlaisia tehtäviä, kuten diakoniatyö, sielunhoito, kotikäynnit, kotiehtoolliset, hautajaiset, kirkkorakennuksen ylläpito, siivous, puutarhanhoito ja viestintä, kuten jumalanpalvelusten striimaus.
Lauri on Kansanlähetyksen Japanin työn maaedustaja. Hänellä on kerran kuussa saarnavuoro myös Awajin seurakunnassa. Asako puolestaan on mukana Koben luterilaisen seminaarin hallitustyössä ja opettaa välillä Koben raamattukoulussa.
– Luterilainen seminaari on pieni, mutta opetus on todella laadukasta. Seminaarin haasteena on saada uusia opiskelijoita. Opiskelijoiden vähyys vaikuttaa myös siihen, että talous on ollut tiukassa pitkään. Iloinen olen siitä, että opetus on Kristus-keskeistä, ja Raamatun luotettavuutta ja auktoriteettia ei kyseenalaisteta, Asako kertoo.
Mistä aito ilo syntyy?
Japani on suorituskeskeinen yhteiskunta, jossa pienestä pitäen opitaan kilpailemaan hyvistä koulupaikoista ja työpaikoista. Ihmisen status määräytyy paljolti hänen yhteiskunnallisen asemansa ja menestyksen perusteella.
– Se, että kristinuskon armo on kaikille sama, eikä pelastusta ansaita omin teoin, on joillekin japanilaisille vaikea asia käsittää. Sitten taas on niitä, joita erityisesti rohkaisee se, että jopa hänelle on tarjolla pelastus. Jumala rakastaa juuri häntä. Hän on Jumalan silmissä ainutlaatuinen ja arvokas, Lauri kertoo.
Marius Bergersen
Japanilaiset kristityt voivat elää vapaasti kristittyinä ei-kristityn yhteiskunnan keskellä, mutta he eivät välttämättä uskalla.
– Ryhmästä erottuminen on pelottavaa. On aika paljon ihmisestä kiinni, uskaltaako hän esimerkiksi työpaikalla kertoa olevansa uskossa. Yleensä perheenjäsenet tietävät ja saattavat vastustella varsinkin kasteelle menemistä, mutta harvoissa tilanteissa perhe estää kokonaan henkilön kirkossakäyntiä.
Japanilaiset ovat erityisen hyviä hymyilemään, mutta myös pitämään yllä kulisseja.
– Toivo ja ilo Herrassa on aitoa. Se ei ole mikään naamio, joka asetetaan kasvoille muita hämäämään. Se kumpuaa pelastuksen lahjasta ja ylösnousemuksen odotuksesta, Palmut sanovat.
Diakonia ja julistus käsikädessä
Asako valmistui huhtikuussa sosionomiksi ja diakoniksi Diakonia-ammattikorkeakoulusta Suomesta. Lopputyössään hän kartoitti Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyötä.
– Kyselytutkimuksen vastauksissa minua ilahdutti se, miten monessa seurakunnassa tehdään todella arvokasta diakoniatyötä. Oli koskettavaa, kuinka lähimmäisistä välittäminen näkyi pienissä kodinomaisissa seurakunnissa. Vanhustyölle on selvästi yhä enemmän tarvetta. Sielunhoitotyö on myös hyvin tärkeää. Koska palkattuja diakoniatyöntekijöitä ei ole, työ on erityisesti pastorien harteilla, Asako kertoo.
Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät ovat Japanissa aina tehneet työtään vahvalla diakonian otteella. Diakonia kulkee koko ajan julistuksen rinnalla. Kirkkoon ovat aina voineet tulla myös he, jotka ovat yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa.
Kansanlähetyksen visiona on, että se voisi tukea yhteistyökirkkoaan juuri diakonian saralla, sillä osalla Japaniin lähetetyistä työntekijöistä on Suomessa saatua koulutusta ja kokemusta diakoniatyöstä.
Asakon lopputyön tulokset auttavat Länsi-Japanin evankelisluterilaista kirkkoa diakoniatyön kehittämisessä sekä antavat sen yhteistyökumppaneille tietoa, kuinka tukea kirkkoa diakoniatyön saralla.
Jumalan varassa
Palmut ovat Japanin vuosien aikana oppineet, että lähetystyöntekijä ei ole lähetystyön perimmäinen tekijä.
– Tämä on Jumalan työtä. Ei meidän. Me olemme osaltamme mukana ja pyrimme täyttämään vastuullisesti ja uskollisesti meille annettuja tehtäviä. Emme voi omin voimin saada ketään uskomaan, mutta pyyhimme kyyneleen silmäkulmasta, kun saamme olla läsnä tilanteessa, jossa japanilainen tunnustaa uskoaan Kristukseen ja haluaa kasteen kautta liittyä Jumalan perheväkeen, Lauri ja Asako kertovat.
– Omalla voimalla kun työtä teemme, me epäonnistumme, tulemme pettymään ja väsymme. Ihmiset myös pettyvät meihin, jotkut loukkaantuvat syvästi ja puhuvat pahaa, mutta sekin asia pitää rukouksessa viedä taivaan Isälle.
Esirukoukset auttavat lähettejä jaksamaan, ja tämän Palmut ovat saaneet kokea jo edellisillä työkausillaan. Nyt he pyytävät rukousta terveyden puolesta haastavan ilmaston ja kiireisen työn keskellä. Pariskunnan unelmana on jatkaa työtä Japanissa niin kauan kun terveyttä ja elonpäiviä riittää.
– Parasta on olla sillä paikalla, jolle Jumala on johdattanut. Saamme olla tekemässä Jumalan missiota, täysin Jumalan voiman avulla ja johdatuksessa, Asako ja Lauri Palmu iloitsevat.
***
Palmut
Lauri on ekonomi (KTM) sekä teologian maisteri, ja hänet vihittiin papiksi 2010. Hän asui lähetyslapsena Etiopiassa ja Keniassa vuosina 1975-1993.
Asako (o.s. Pihkala) on koulutukseltaan ekonomi (KTM) sekä sosionomi-diakoni (AMK). Hän asui lähetyslapsena Japanissa vuosina 1975-1989.
Lisätietoja Palmujen kotisivuilta: palmu.st/fi
***
TULE MUKAAN Palmujen lähettäjätiimiin tilaamalla heidän uutiskirjeensä sähköpostiisi >>tästä. Löydät tilausmahdollisuuden linkistä avautuvan sivun alaosasta.
***
Teksti: Marja Neuvonen
Artikkeli on julkaistu Kansanlähetyksen Suuressa mukana -lehdessä 3.10.2024.
Artikkelin pääkuva: Marius Bergersen