Minu Lasnamäe osa 8/12

13.3.2017
Igor                                                                                                                                                                                                                                                                                                               

Paen lähiö oli neuvostoajalla suunnitellun Lasnamäen kerrostalokaupunginosan ensimmäinen etappi, jonka rakentaminen alkoi jo 1960-luvun lopulla. Yhdeksänkerroksisten talojen keskellä sykkii vilkas ostoskeskus, jota ei taida löytyä matkailumainoksista. Kun ensimmäisen kerran osuin tutustumisretkilläni Lasnamäen keskukseen, koin tulleeni ulkomaille. Värikkäät tekokukat kävelykadulla kukkakaupan edustalla ja sisätorin myyntikojut toivat vahvasti mieleen vastaavat ostospaikat Siperiassa, eikä viron kieltäkään juuri kuulunut.

Jouluviikolla keittelimme samalla kävelykadulla nokipannuteetä ja jaoimme kutsuja Paen seurakuntakodin avajaisiin. Kävin tarjoilemassa teetä ja piparia myös sisätorin ja pikkukauppojen myyjille. Tuon kierroksen jälkeen minulla on ollut keskuksessa yksi varma hyvänpäiväntuttu, aina yhtä hymyilevä kelloseppä Igor.

 

Jouluviikolla Kirsti tarjoili Lasnamäen seurakunnan vapaaehtoisten kanssa Lasnamäen keskuksen edustalla nuotiolla keitettyä piparminttuteetä sekä kutsuja uuden seurakuntakodin avajaisiin.

 

”Tulin kuusi vuotta sitten tiedustelemaan tämän keskuksen johtajalta toimitilaa ja sain paikan tästä kauppakeskuksen käytävältä. Siitä lähtien olen ollut yrittäjänä tällä paikalla ja viihdyn hyvin. Tässä keskuksessa myyjien ei tarvitse olla jouten. Ihmisiä liikkuu ja asiakkaita riittää, ja kun jokin myyntipaikka vapautuu, on uusi yrittäjä heti tarjolla. Rakennus on siisti ja lämmin, sekin houkuttelee sekä asiakkaita että yrittäjiä. Aiemmin tässä oli myös ulkotori, mutta kun käytävän päässä avattiin Säästumarket, torikauppa siirtyi pääosin sisätiloihin.

Täällä on leppoisa ja ystävällinen ilmapiiri, toisenlainen kuin keskustassa. Ihmiset ovat avoimempia, juttelevat keskenään. Tuntuu, että täällä Lasnamäellä ihmiset huolehtivat toisistaan enemmän. Asiakkaita tulee kauempaakin, sillä tästä on hyvä linja-autoyhteys keskustaan. Olen tavannut myös ulkomaalaisia, tänne he ovat löytäneet yleensä täällä asuvien sukulaisten kautta. Tässä kaikki palvelut ovat kätevästi samassa paikassa: tori, ruokakaupat, erikoisliikkeet, posti, pankki, kasino, apteekki…

Rannekellon paristo vaihtuu tuossa tuokiossa, vanhan seinäkellon korjaukseen menee muutama päivä.

 

Olen kotoisin Venäjältä Taganrogin kaupungista, joka on lähellä Ukrainan rajaa, 100 kilometrin päässä Mariupolista. Muutimme perheeni kanssa isän liiketoiminnan perässä Tallinnaan 35 vuotta sitten. Olin silloin kahdeksanvuotias. Kotimme oli Kadriorgissa. Nuorena opiskelin ensin sähköalaa, mutta nyt olen jo 25 vuotta seurannut isäni jälkiä kelloseppänä. Vanhat esineet ovat aina kiehtoneet minua.

Lasnamäe on hyvin kompakti nopeasti kehittyvä kaupunginosa. Pohjakaava on mielenkiintoinen ja joka puolelta on erinomaiset yhteydet keskustaan. Ilma on paljon raikkaampaa kuin alhaalla kaupungissa. Asunnot ovat haluttuja, ja yleisesti ottaen Lasnamäen asukkaat tuntuvat itse olevan erittäin tyytyväisiä alueeseen, jopa saksalaiset ja suomalaiset. Täällä asuu monenlaisia ihmisiä ja erilaisia kulttuureita yhdessä. Joillakin ovat ajatukset enemmän menneisyydessä, toisilla tulevaisuudessa.

Hyvällä säällä Lasnamäen keskuksen edustalla istuu paikallisia eläkeläisiä kauppaamassa kotoisia säilykkeitä, käsitöitä, oman puutarhapalstan hedelmäsatoa tai vaikka kuivattuja ruusunmarjoja.

 

Jossakin vaiheessa asuimme itsekin Lasnamäellä. Saimme kaksion Ümeran lähiöstä. Kahdeksannesta kerroksesta avautuivat valokuvaukselliset maisemat, mutta taloyhtiössä ilmeni ongelmia. Oli levottomuutta ja naapureita, jotka olivat velkaa taloyhtiölle. Kahdeksan vuotta sitten myimme asunnon pois, ja nyt asun vanhempieni ja kahden kissan kanssa keskustassa. Pienemmilläkin tuloilla pärjää, kun on oma koti ja kykenee tekemään kaikki tarvittavat työt itse. Jokaisen tulisi selvittää itselleen omat tavoitteensa, käyttää päätään ja tehdä työtä. Valitettavasti on ihmisiä, jotka ovat luovuttaneet eivätkä välitä enää mistään.

Uusi ortodoksikirkko on minulle tärkeä paikka. Käyn siellä ainakin kerran kuukaudessa rukoilemassa ja juomassa pyhää vettä. Olemme kaikki syntisiä ja tarvitsemme puhdistusta! Viihdyn myös Kuremäen luostarissa Itä-Virossa. Siellä on pyhä lähde, jossa olen käynyt kastautumassa talvellakin. Tunnen, kuinka pyhällä vedellä on elimistöä parantava vaikutus.

Olen onnellinen ihminen. Yrittäjänä teen töitä kuutena päivänä viikossa, eikä vapaa-aikaa liioin jää. Joskus unelmoin, että saisin asua autiolla saarella vapaana kuin Robinson Crusoe. Levätä ja ottaa rennosti ilman yrittäjän velvollisuuksia – ja kelloja!”

Teksti ja kuvat: Kirsti Malmi

Kirsti Malmi on Kansanlähetyksen lähetti Virossa. Voit tutustua häneen ja tilata uutiskirjeen tästä linkistä.

Share This