Eräällä itämaalaisella miehellä oli kaunis puutarha. Illan viilentyessä mies tapasi kuljeskella puiden katveessa ja nauttia vehreydestä ympärillään. Istutuksista upein oli jalo bambukasvi. Vuosi vuodelta se oli kasvanut yhä korkeammaksi. Sitä mies rakasti aivan erityisesti.
Tuli sitten päivä, jolloin mies asteli Bambun viereen ja sanoi:
”Bambu, tahdon käyttää sinua.”
Nytkö on koittanut hetki, jota varten olen olemassa, Bambu ajatteli. Se vastasi: ”Olen valmis. Käytä minua, miten vain tahdot.”
Mies sanoi hiljaa: ”Minun on kaadettava sinut.”
”Kaadettava minut! Mutta Herra, sinähän olet hoitanut minua niin, että olen koko puutarhasi kaunistus! Ei, Herra, käytä minua miten vain, mutta älä kaada minua.”
”Bambu rakas, en voi käyttää sinua, ellen saa kaataa sinua,” mies sanoi.
Kertomus jatkuu mainoksen jälkeen.
Puutarhassa tuli hiljaista. Sitten Bambu kumartui ja kuiskasi: ”Ellet voi käyttää minua muuten, niin hakkaa sitten minut maahan.”
”Minun on myös hakattava sinusta irti oksat ja lehvät”, mies sanoi.
”Armahda minua!” Bambu huudahti. ”Kaada minut maan tomuun, mutta älä riistä minulta vielä oksia ja lehviä!”
”Ellen hakkaa niitä pois, en voi käyttää sinua,” mies sanoi.
Bambu alkoi väristä. Sitten se sanoi: ”Herrani, käy työhön.”
”Minun on kerrottava vielä tämä: kun olen karsinut oksasi, minun täytyy halkaista runkosi ja kaapia pois ytimesi. Ellen niin tee, en voi käyttää sinua,” mies sanoi.
Bambu taipui maahan asti ja sanoi: ”Halkaise minut ja irrota ytimeni.”
Niin puutarhan omistaja hakkasi Bambun maahan, karsi siitä oksat, raastoi irti lehvät, halkaisi sen kahtia ja poisti ytimen. Tämän tehtyään hän kantoi halkaisemansa varren keskelle rutikuivaa peltoaukeaa.
Pellon laidalla pulppusi kirkas lähde. Mies raahasi varren lähteen luo, asetti toisen pään lähteeseen ja toisen kastelukanavan alkuun. Niin alkoi raikas vesi virrata Bambun runneltua runkoa pitkin kohti janoissaan odottavaa peltoa.
Tuli sitten riisin istuttamisen aika. Pian nousivat jo oraat taimelle. Päivät seurasivat toisiaan, ja kun määräaika koitti, nousi pellosta runsas sato.
Kertomus jatkuu kuvan jälkeen.
Tuona päivänä Bambu ymmärsi, mikä oli sen olemassaolon perimmäinen tarkoitus. Isäntänsä puutarhassa se oli huojunut tyytyväisenä oman elämänsä yltäkylläisyydessä. Se oli ollut lopulta vain kapeaa elämää. Nyt, murrettuna, siitä oli tullut yltäkylläisen elämän kanava toisia varten.
Artikkeli on julkaistu Vie Sanoma -lehdessä vuonna 2013.