Lauantaina 18.6. ensimmäinen keikka oli Aotanin kirkolla, joka sijaitsee Kobessa ihan raamattukoulun vieressä. Tässä uudessa hienossa kirkossa bändimme esiintyi neljä vuotta sitten päiväkodin lapsille, mutta tällä kertaa saimme esiintyä kaiken ikäisille. Konsertissa piti puheen radiotyön vastuuhenkilöihin kuuluva Aotanin seurakunnan pastori Maekawa-sensei.
Keikka oli tunnelmaltaan hyvä, yleisö eli mukana. Oli hienoa huomata, kuinka jotkut kappaleet koskettivat. Eräskin nainen lauloi mukana Furusato-kappaleessa (Koti ei olekaan täällä) ja pyyhki laulun loputtua silmäkulmiaan. Keikan jälkeen hän tuli sanomaan, että kappale kosketti häntä erityisesti.
Keikalla oli 47 kuulijaa, jos ei lasketa bändiä ja managereita mukaan. Se oli hiukan vähemmän kuin oli odotettu, mutta kuitenkin keikasta jäi hyvä mieli. Keikalle oli myös saapunut Nagoyasta asti Emi-san perheineen. Hän on aikoinaan auttanut joidenkin kappaleiden kääntämisessä ja on muutenkin pitkäaikaisia ja uskollisia bändimme ystäviä Japanissa.
Tiukan roudauksen jälkeen suuntasimme sitten Rokkoo Islandin kirkolle, jossa meitä odotti islantilainen lähetystyöntekijä Leifur Sigurðsson. Pystytysaikaa oli vähän, mutta onneksi tässä vaiheessa kiertuetta on kasaamiseen tullut jo hyvä rutiini, ja niin pystytys sujui mukavasti ja ongelmitta. Ehdimme jopa syödä ennen keikkaa Leifurin vaimon Katsukon valmistamaa herkullista currya.
Yksi haaste roudaamisessa on tilan järjestäminen esitettävälle tanssille. Vuosien varrella bändimme on tässäkin harjaantunut jo melkoisesti, ja nytkin asia saatiin pienestä tilasta huolimatta järjestymään. On hienoa, että Hanna on mahtunut esittämään tanssia täällä toistaiseksi kaikissa kirkoissa.
Rokkoon keikalla oli läsnä 33 ihmistä. Konsertin erityispiirteenä oli, että siihen osallistui ihmeen paljon lähetystyöntekijöitä ja muita länsimaalaisia. Silti mukana oli myös japanilaisia ja ei-kristittyjäkin. Keikka lähetettiin myös suorana Facebookissa, ja siten katselijoita kertyi vielä parisataa lisää.
Sunnuntaiaamuna autot starttasivat seitsemältä raamattukoulun pihasta, ja suuntasimme Nishisuman kirkolle. Siellä oli konsertti jumalanpalveluksen yhteydessä. Soitimme kymmenen laulua, ja basistimme Tapani Vaahervaara piti koskettavan todistuksen. Lisäksi yksi kiertueen managereista, pastori Arni Hukari, saarnasi. Tilaisuudessa oli 76 ihmistä. Iloitsimme erityisesti siitä, että lähialueen ihmiset olivat rohkaistuneet tulemaan kirkkoon ja paikalla oli noin 20 ensikertalaista.
Soitot menivät mukavasti, mutta tila oli tähän mennessä haastavin tanssin suhteen. Siksi Hanna esitti tällä kertaa vain yhden kappaleen. Saimme tavata myös Yamato-sanin, jonka tapasimme ensimmäisen kerran vuoden 2002 kiertueella. Hän on jazz-kitaristi, joka on aikoinaan opiskellut kitaraa samassa koulussa Hollywoodissa kuin kitaristimme Sami Asp.
Sunnuntaina manageritiimimme vaihtui jälleen hiukan, kun Daniel Nummela joutui palaamaan seurakuntaansa HAT-Koben kirkolle hommiin ja seuraan liittyi jälleen ensimmäisinä päivinä mukana ollut Arto Hukari. On hyvä kiertää, kun mukana on lähes joka keikalla kaksi lähetystyöntekijää, jotka tulkkaavat sekä keikan että niiden jälkeiset keskustelut.
Sunnuntai oli myös jälleen kahden keikan päivä, ja niin suuntasimme Nishisuman keikan jälkeisen majiwarin eli teehetken jälkeen autot kohti Shikokua ja Ananin kirkkoa. Saavuimme riisipeltojen keskellä olevalle kauniille kirkolle kaksi tuntia ennen konserttia, ja saimme jälleen sutjakkaasti kasattua soittokamppeet.
Konserttiin saapui lopulta jopa odotettua enemmän väkeä. Paikalla oli 51 kuulijaa, joista useita kirkossa työskentelevät Arto ja Mirja Hukari eivät tunteneet. Konsertti teki siis jälleen kerran tehtävänsä: saimme julistaa evankeliumia niille, jotka eivät ehkä koskaan ole käyneet kirkossa.
Mielenkiintoisia konserttivieraita olivat esimerkiksi kirkon kattoa korjanneen firman pomon paikalle lähettämät kaksi alaista. He eivät olleet koskaan aiemmin olleet kristillisessä kirkossa. Nämä pukuun sonnustautuneet miehet sanoivat pitäneensä keikasta. He olivat odottaneet keikan olevan paljon jäykempi tunnelmaltaan ja yllättyivät sen välittömästä ilmapiiristä. Yleisö elikin todella hyvin mukana, ja välittömyys antoi myös bändille iloa esiintymiseen ja vuorovaikutukseen. Joidenkin bändiläisten mielestä Ananin keikka olikin mahdollisesti paras keikka kiertueella tähän mennessä.
Myös seurakunnan lähettipariskunta Arto ja Mirja Hukari iloitsivat konsertista. Arton mielestä tilanteessa oli pyhän tuntu, ja rukouksemme onkin, että keikka toimi valon pilkahduksena, joka kutsuu uudestaankin tulemaan Sanan kuuloon.
Oli hienoa, että paikalla oli myös nuoria. Arto ja Mirja Hukari iloitsivat myös erityisesti siitä, kuinka aina aktiiviset seurakuntalaiset kantoivat itse vastuuta konsertin järjestämisestä, kutsujen jakamisesta ja muusta ennakkotyöstä –yhteistyötä parhaimmillaan.
– Mikko Nikula –
