Jeesus on antanut omilleen yhden tehtävän. Hän antoi meille tehtävän kertoa evankeliumi kaikille ihmisille, kutsua ihmisiä pelastukseen, jonka hän on valmistanut. Jeesus antoi myös menetelmän. Hän kertoi ja hän näytti esimerkillään, miten sanoma pelastuksesta voi saavuttaa monet ihmiset.
Keskeisin ja tärkein menetelmä on se, että pysymme Jeesuksessa – elämme Jeesuksen yhteydessä: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. (Joh. 15:4–5)
Vaikka kehittelisimme toinen toistaan hienompia työmenetelmiä, ilman Jeesusta me emme saa aikaan mitään. Jokaisena elämämme päivänä tärkein asia on pitää huoli siitä, että elämme Jeesuksen yhteydessä, vaellamme valossa, elämme syntien anteeksisaamisessa. Se ei ole vain yksi asia muiden joukossa. Se on koko kristittynä elämisen perusta. Se on kaiken hedelmän tuottamisen edellytys.
Kaksituhatta vuotta sitten Jumala tuli ihmiseksi, että me Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta voisimme päästä yhteyteen Jumalan kanssa, osallisiksi hänen elämästään.
Jeesus kehottaa meitä pysymään hänessä. Ja Jeesus lupaa, että hän pysyy meissä. Avain hedelmän kantamiseen ei ole lahjakkuus, taidot ja tiedot, eivät yhteiskunnallinen asema tai rikkaudet. Avain siihen, että mahdollisimman moni pelastuu, on pysyminen Jeesuksessa.
Jeesus on antanut meille neljä lahjaa, jotka auttavat meitä pysymään hänessä: Raamattu, rukous, ehtoollinen ja kristittyjen yhteys. Helposti ajattelemme, että nämä ovat kristityn tehtävä tai kristityn velvollisuus. Mutta ei Jumala tarvitse niitä meiltä. Me tarvitsemme niitä häneltä.
Raamattu
Vain Jumalan sanan avulla voimme tietää, millainen Jumala on ja millaisen pelastuksen hän on meille valmistanut. Vain Raamatusta voimme oppia, miten Jeesuksen oman tulee elää.
Jumalan sanasta näemme, miten valtava ja varma on pelastus, joka meillä on Jeesuksessa. Näemme Jumalan armon suuruuden, Jumalan vallan, voiman, rakkauden.
Raamatun sanan avulla Jumala puhuu sydämellemme: nuhtelee, rohkaisee, lohduttaa, opastaa ja auttaa meitä.
Rukous
Mitä rukous on? Se on Jumalaan turvautumista. Minä en tiedä, mitä on edessäpäin. En tiedä edes, mitä tänään tapahtuu. Jotta voisin kohdata kaiken oikealla tavalla, tarvitsen jatkuvaa Jumalaan turvautumista. Jumala tietää kaiken. Hän pystyy ohjaamaan askeleitani, tekojani ja sanojani oikeaan suuntaan. Rukous ei ole sitä varten, että minä yritän taivuttaa Jumalaa täyttämään minun tahtoni, vaan sitä varten, että taipuisin hänen tahtoonsa.
Ehtoollinen
Ehtoollisessa otamme vastaan Kristuksen ruumiin ja veren. Saamme ottaa vastaan sen, mitä Jeesus kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan meille valmisti. Ehtoollisen kautta Jumala vakuuttaa sydämellemme, että kaikki syntimme ovat anteeksiannetut. Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen luvussa 11 sanotaan ehtoollisesta: Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Eli aina kun osallistumme ehtoolliseen, me julistamme: pelastukseni on kokonaan siinä, mitä Jeesus on tehnyt puolestani. Jeesuksen ristinkuoleman ansiosta saan syntini anteeksi.
Kristittyjen yhteys
Johanneksen evankeliumin luvussa 17 kerrotaan, miten Jeesus rukoili omiensa puolesta: ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. (Joh. 17:20–23)
Jeesus rukoilee kaikkien omiensa puolesta – myös meidän puolestamme. Mitä Jeesus pyytää? Että me olisimme yhtä. Olemme varmaankin erilaisissa yhteyksissä kuulleet ja ehkä olemme itsekin käyttäneet Jeesuksen sanoja ”että he kaikki olisivat yhtä”.
Muistammeko myös, millaista yhteyttä Jeesus meille pyytää? Jeesus ei pyytänyt omilleen mitä tahansa yhteyttä. Jeesus pyysi yhteyttä, joka syntyy siitä, että olemme Jumalassa (Isässä ja Jeesuksessa) niin kuin Jeesus oli Isässä ja Isä Jeesuksessa.
Miten Jeesus oli Isässä ja Isä Jeesuksessa? Eläessään täällä ajassa ihmisenä Jeesus vaelsi Jumalan Hengen johdattamana kaikissa tilanteissa. Hänen sanansa olivat Isän sanoja ja hänen tekonsa olivat Isän tekoja. Hän ei tehnyt mitään erillään Isästä.
Jeesuksen rukouksen loppuosassa sanotaan: ”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”
Jeesus oli täynnä Isän kirkkautta, täynnä Isän olemusta: Hän oli täynnä armoa, totuutta, pyhyyttä ja rakkautta. Tuon kirkkauden Jeesus antoi omilleen. Kun Jeesus asuu meissä Pyhän Henkensä kautta, meissä asuva Jeesus on armo, totuus, pyhyys ja rakkaus. Sen kautta, että Jeesus asuu meissä ja hänen olemuksensa ja hänen asenteensa pääsevät vaikuttamaan meissä, meillä voi olla sellaista yhteyttä, joka Jeesuksella ja Isällä oli.
Kristittyjen yhteys on olemukseltaan erilaista yhteyttä kuin meillä ihmisillä yleensä on keskenämme. Kaikilla ihmisillä on kokemuksia yhteydestä. On esimerkiksi yhteyttä, jonka perustana on sama rotu, kansallisuus tai kieli. Jos ulkomailla asuessani tapaan suomalaisen, tuntuu melkein kuin tapaisi sukulaisen. On mukava kohdata oman maan kansalainen ja jutella omalla äidinkielellä. Yhteyden perustana voi olla sama harrastus. Kun kaksi oikein innokasta golfin pelaajaa tai kaksi kutomisen harrastajaa tapaavat toisensa, niin nopeasti löytyy yhteinen sävel. Yhteyden perustana voi olla myös sama järjestötoiminta. Jopa sama kristillinen järjestötoiminta: meitä voi yhdistää se, että toimimme Kansanlähetyksessä tai Herättäjäyhdistyksessä tai Kylväjässä.
Mutta se kristittyjen yhteys, Jeesuksen omien keskinäinen rakkaus, josta Jeesus puhuu, ei perustu yhteisiin ulkoisiin puitteisiin. Jos olemme Jeesuksessa, jos Pyhä Henki saa vaikuttaa meissä Jumalan mielen mukaisia asenteita ja elämää, olemme yhtä riippumatta siitä, missä kristillisessä järjestössä tai seurakunnassa tai kirkkokunnassa toimimme. Ja kääntäen: jos emme ole Jeesuksessa, me emme ole yhtä Jeesuksen tarkoittamassa merkityksessä, vaikka toimisimme samassa kristillisessä järjestössä tai samassa seurakunnassa.
Jeesuksen yhteydessä, Jeesuksessa, voimme olla vain elämällä totuudessa, valossa, syntien anteeksisaamisessa: Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1. Joh. 1:6–7)
Jeesus sanoo rukouksessaan kaksi kertaa myös sen, miksi kristittyjen yhteys on tärkeä. Jae 21: Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Jae 23: Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.
Kristittyjen yhteys on siis tärkein evankelioimismenetelmä. Tuon yhteyden kautta maailma eli ne, jotka eivät tunne Jeesusta, voi uskoa ja ymmärtää, että Jeesus on Jumalan lähettämä, että Jeesus on taivaista tullut Vapahtaja. Maailma voi ymmärtää, että Jumala rakastaa Jeesuksen omia niin kuin hän rakasti Jeesusta. Maailma voi nähdä, että Jeesuksen valmistama pelastus, yhteys Jumalan kanssa, on todellisuutta. Ymmärtäminen ei välttämättä tarkoita uskomista, mutta se voi johtaa uskoon.
Pysyminen Jeesuksessa, Jeesuksen yhteydessä eläminen, merkitsee sitä, että Jeesus pääsee muuttamaan meidän asenteitamme Jumalan tahdon mukaisiksi.
Eläessään täällä ajassa Jeesus opetti sekä sanoin että teoin, millaisella asenteella meidän tulisi kohdata ihmisiä. Jeesuksen asenne eli Jeesuksen suhtautuminen ihmisiin oli jatkuva hämmästyksen ja suuttumuksen aihe sen ajan hyvien kansalaisten ja jopa Jeesuksen opetuslasten silmissä. Jeesus hyväksyi seuraansa ihmisiä, joita useimmat niin sanotusti hyvät ihmiset eivät hyväksyneet. Jeesuksen suhtautuminen niihin, joita yhteiskunnassa halveksittiin, oli varauksetonta. Jeesus ei epäröinyt mennä ruokailemaan niiden kanssa, joita sen ajan hyvinä pidetyt ihmiset karttoivat. Yhdessä ateriointi merkitsi ihmisen vastaanottamista ystävänä.
Jeesuksen teot ja puheet olivat kokonaan Jumalan tekoja ja Jumalan puhetta. Ne eivät olleet ihmistekoja ja ihmismielestä lähtenyttä puhetta. Sen tähden Jeesus, milloin totuus sitä vaati, saattoi toimia täysin vastoin aikansa ajattelua.
Meidän yhteiskuntamme on niin erilainen, että joskus on vaikea nähdä Jeesuksen toiminnan radikaalisuutta. Esimerkiksi Jeesuksen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa arvostettu opettaja ei yleensä keskustellut julkisella paikalla edes oman vaimonsa kanssa. Ei tullut kuuloonkaan, että hän olisi opettanut naisia. Mutta Jeesus salli myös naisten kuunnella opetusta. Hän jopa puolusti heidän oikeuttaan siihen. Hän antoi naisten myös seurata itseään matkoilla (Luuk. 8:1–3). Ja kun Jeesus kertoi vertauksia, hän otti vertauksensa aiheet sekä miesten että naisten elämästä, koska hänen sanomansa oli tarkoitettu kaikille.
Johanneksen evankeliumin luvussa neljä on kerrottu Jeesuksen kohtaami-sesta samarialaisen naisen kanssa. Naiselle – ja kaiken lisäksi naiselle, joka oli juutalaisten halveksima samarialainen – Jeesus ensimmäiseksi ilmaisi suoraan, että hän on Messias. Ja millä tavalla Jeesus lähestyi naista, jota hänen naapurinsakin karttoivat, koska hän eli miehen kanssa, joka ei ollut hänen aviomiehensä? Jeesus ei lähestynyt ylhäältäpäin, armeliaasti. Jeesus avasi keskustelun pyytämällä naiselta apua. Keskustelu johti siihen, että nainen juoksi kaupunkiin ja kutsui ihmiset katsomaan, olisiko kaivolla oleva mies Messias.
Naisen todistuksen perusteella monet samarialaiset menivät Jeesuksen luo ja uskoivat häneen. Ja kun samarialaiset pyysivät Jeesusta jäämään luokseen, mitä hän teki? Hän vietti pari päivää paikassa, jonka juutalaiset yleensä kiersivät kaukaa.
Kun eräs oppinut kysyi Jeesukselta, kuka on hänen lähimmäisensä, jota hänen pitäisi rakastaa, Jeesus kertoi vertauksen, jonka perusteella me vieläkin kuvaamme laupeutta termillä ’laupias samarialainen’. Puhe on varmasti kuulostanut hirveältä Jeesuksen aikalaisten korvissa.
Jeesus todella välitti ei-toivotuista ihmisistä. Hän välitti heistä niin paljon, että häntä pilkattiin, koska hän hyväksyi syntiset seuraansa. Jeesus vastasi syytöksiin, että hän on nimenomaan tullut etsimään kadonneita, syntisiä. Pelastus kuuluu kaikille, jotka haluavat sen vastaanottaa. Jeesus ei tuominnut. Jeesus armahti jokaista, joka halusi saada syntinsä anteeksi, päästä Jumalan yhteyteen.
Jeesuksen luo oli lastenkin helppo tulla. Itse asiassa hän laittoi lapsen esimerkiksi aikuisille. Kun opetuslapset kysyivät, kuka on suurin taivasten valtakunnassa, Jeesus sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”
Me ajattelemme helposti, että lapsen on tultava aikuiseksi voidakseen päästä Jumalan valtakuntaan. Jeesus sanoi juuri päinvastoin: aikuisen on tultava lapsen kaltaiseksi päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Tarkoittaako Jeesus, että meidän on oltava lapsellisia tai lapsellisen tietämättömiä? Sitä Jeesus ei tarkoita. 1. Kor. 14:20: Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia.
Mitä Jeesus sitten tarkoitti sanoessaan, että päästäksemme Jumalan valtakuntaan meidän on tultava lasten kaltaisiksi? Jumalan valtakunta ei ole jotakin sellaista, jonka voimme ansaita. Jumalan valtakuntaan emme pääse toiminnallamme, tiedoillamme tai taidoillamme. Se on otettava vastaan lahjana. Lapsen asenne on hyvä esimerkki siitä, millaisia meidän tulisi olla Jumalan edessä: riippuvaisia hänestä, turvautuen häneen, ottaa häneltä luottavaisesti kaikki lahjana vastaan.
Elämmekö me tänään sen varassa, että Jeesus on kuollut ja ylösnoussut puolestamme ja että hän armosta – lahjana – antaa kaikki syntimme anteeksi? Ei sen tähden, mitä minä olen tai mitä sinä olet tai mitä olemme tehneet, miten olemme vaeltaneet, vaan sen tähden, mitä hän on ja mitä hän on tehnyt. Olemmeko myös varauksetta tarjoamassa samaa lahjaa kaikille muillekin? Millaisella asenteella suhtaudumme ihmisiin?
Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus viimeisenä iltana ennen vangitsemistaan pesi opetuslastensa jalat. Oli tapana, että pääsiäisaterian alkupuolella alkurukouksen ja alkumaljan jälkeen isäntä nousi ja pesi kätensä. Siten juhla-aterian isäntä pyhittäytyi, erottautui tehtävää varten. Ilmeisesti Jeesus tuossa tilanteessa nousi ja alkoi pestä opetuslasten jalkoja. Emme tiedä varmasti, miksi Jeesus teki niin, mutta Luukas kertoo ateriahetkestä ikävän yksityiskohdan, joka saattaa liittyä siihen, mitä Jeesus teki (Luuk. 22:24–26).
Opetuslapset kiistelivät siitä, kuka heistä oli suurin. Olisiko riidan aiheena ollut istumajärjestys tai se, kenen heistä olisi pitänyt hoitaa jalkojen pesu, kun he tulivat sisään? Yleensä jalkojen pesu oli halvimman palvelijan tehtävä, mutta kun ei palvelijoita ollut paikalla! Voi olla, että kiistan kohteena olivat muun muassa nämä asiat. Se selittäisi hyvin, miksi Jeesus pesi opetuslasten jalat.
Joh. 13:12–16: Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman, minkä minä tein teille. Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.
Jeesus ei syytä opetuslapsiaan! Hän ei sano: ”Koska kukaan teistä ei suostunut suorittamaan tätä tehtävää, minun täytyi tehdä se!” Jeesus halusi omalla esimerkillään tehdä opetuslapsista itsensä kaltaisia. Hän antoi esikuvan, miten meidän tulisi suhtautua toinen toiseemme. Hän, joka on meidän Herramme ja opettajamme, alensi itsensä orjan eli palvelijan asemaan. Ja hän haluaa, että me asennoituisimme toisiimme, kuten hän teki.
”Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.” Tarkoittaako Jeesus, että meidän tulee pestä toistemme jalat? Hän varmasti tarkoitti myös konkreettista jalkojen pesemistä silloin kun se on tarpeen ja sillä voi auttaa ja palvella toista. Mutta kertomus ei millään tavoin tue ajatusta, että Jeesus olisi halunnut tehdä jalkojenpesusta jonkinlaisen uskonnollisen rituaalin.
Jeesus on antanut meille esimerkin. Hän odottaa, että emme vain ihaile sitä vaan että noudatamme hänen esimerkkiään. Jeesus tiesi tarkasti, mikä estää opetuslapsia toimimasta hänen esimerkkinsä mukaisesti. Mikä meitä estää toimimasta Jeesuksen esimerkin mukaisesti? Eikö se ole näkemys, että minä olen tärkeämpi, arvokkaampi, parempi kuin tuo toinen. Sen tähden Jeesus käski meitä vertaamaan itseämme vain häneen: ”Jos minä, teidän Herranne, tein tämän, olette tekin velvolliset…” Jeesus sanoi tämän apostoleille, jotka hän itse oli valinnut perustamaan ja johtamaan kristillistä seurakuntaa!
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.” Jos joku opetuslapsi – oli hän millaisessa asemassa tahansa – ajattelee olevansa liian tärkeä palvelemaan toisia, hän voi tehdä sen vain ajattelemalla, että hän on suurempi tai tärkeämpi kuin Jeesus.
Jeesus antoi meille mallin, miten meidän tulee suhtautua toisiimme. Tästä suhtautumisesta sanotaan esimerkiksi Filippiläiskirjeen luvussa kaksi: Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Mitä minä olisin tänään tehnyt toisin, jos olisin toiminut tämän ohjeen mukaan? Mitä sinä olisit tänään tehnyt toisin, jos olisit toiminut tämän ohjeen mukaan?
Jeesus haluaa vetää meitä lähelle itseään. Hän haluaa Henkensä kautta synnyttää meissä rakkautta, nöyryyttä, palvelevaa mieltä. Hän haluaa liittää meitä itseensä ja toinen toiseemme, että hän voisi vetää ihmisiä siihen pelastukseen, jonka hän on valmistanut meille ja kaikille ihmisille.
Pirkko Valkama
Raamattutunti on pidetty aiemmin Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä.