Hukumme evankeliumin kerskakulutukseen täällä jälkikristillisessä maailmassa. Tuskin enää edes ymmärrämme sen merkitystä. Samalla maailmassa on miljardeittain niitä, jotka eivät ole saaneet kuulla ilosanomaa. Heillä on oikeus kuulla sama vapauttava viesti, jonka itse olemme kuulleet ja joka ympäristössämme vaikuttaa.
Näiden mietteiden kanssa lähdin Keski-Aasiaan 30 vuotta sitten. Menin viemään toivoa toivottomille. Elin osattomien ongelmiin samaistuen. Näin, että heitä pidetään pimeydessä vailla todellista toivoa. Kostamisen kierre vallitsi.
Yli viisi vuotta sitten palasin Suomeen. Samaan aikaan sieltä lähti yli 150 000 epätoivoista toivon perään. Moni heistä löysi sen, mitä ei odottanut löytävänsä. Iankaikkinen toivo Kristuksen Jeesuksen ristissä ilmestyi heille. Kielitaitoni on auttanut minua heidän uuden elämänsä tukemisessa.
Sodan, väkivallan, levottomuuden ja korruption keskellä elävillä ja sieltä tulevilla on toive elää turvallista ja elämisen arvoista elämää. Kansanlähetys pyrkii auttamaan kolmella tasolla: Haluamme ehkäistä pakolaisuuteen johtavaa kehitystä esimerkiksi tukemalla mielenterveys-työtä Keski-Aasiassa sekä kohdata pakolaisia heidän vielä ollessaan matkalla, ja viimein heidän määränpäässään.
Matkalla olevia autetaan löytämään toivo elämäänsä auttamalla heitä maallisten elämän tarpeissa. Toivon löytäneille pyrimme antamaan hengellistä ravintoa ja opettamaan, miten Jumalan antamia rikkauksia voi jakaa eteenpäin.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Jeesus tuli julistamaan rauhaa sekä lähellä että kaukana oleville. (Ef. 2:17) Viha ei lopu vihalla; vain rakkaus voi lopettaa sen. Ainoa mahdollisuus saada aikaan pysyvä rauha on antaa vihamiehille anteeksi ja rakastaa heitä. Olemme Rauhanruhtinaan asialla viemällä valon pimeyteen. Kristillinen seurakunta syntyy ainoastaan ristin juurelle. Millaiset muodot Keski-Aasian kirkko saa, sitä emme vielä tiedä, mutta sen puolesta voimme rukoilla.
Kirjoittaja toimii pakolaistyössä.
Turvallisuussyistä nimeä ei julkaista.