SUNNUNTAINA PUOLILTAPÄIVIN päättyy saksankielinen jumalanpalvelus, jossa palvelemme kanttorina ja suntiona. Pakkaamme alttari-tarvikkeet isoon muovilaatikkoon, virsikirjat toiseen, ja valmistelemme seuraintalon kokoontumissalin seuraavia tulijoita varten. Ulko-ovella seisoo jo muutama nuori ja perhe odottelemassa; huutelemme heidän äidinkielellään heitä sisään lämmittelemään.
PIAN TÄMÄN turkinkielisen seurakunnan pastoritiimikin saapuu paikalle. Vaihdamme pikaisesti päällimmäiset kuulumiset ja ohjeistamme, mitä uusia koronasääntöjä kokoontumisiin on tullut. Normaalina aikana heillä sali täyttyy helposti 50 tulijalla, mutta nyt rajoituksien vuoksi paikalle voi kerralla tulla vain noin 10–15 henkilöä. Onneksi suoran striimauksen välityksellä kotona olijatkin voivat kuunnella opetusta.
TÄMÄ SEURAKUNTA on yksi monista Saksassa olevista maahan-muuttajien seurakunnista. Tutustuimme heihin täysin Jumalan johdatuksesta. Kun itse muutimme viitisen vuotta sitten tänne Länsi-Saksaan Rein-joen varrelle levittäytyvien väkirikkaiden teollisuus-kaupunkien alueelle, kävimme ihan aluksi kielikoulun, jossa Saksan maahanmuuttajien kirjo tuli tutuksi. Opimme, että Saksassa asuvista lähes joka neljännellä on maahanmuuttajatausta. Ja että viimeisten viiden vuoden aikana Saksaan on tullut yhteensä noin kaksi miljoonaa pakolaista. Nämä ovat antaneet painavan syyn tehdä työtä täällä.
KOSKA OSAAMME yhtä maahanmuuttajien äidinkieltä, työmme pääpaino on ollut kohdata juuri näitä Etu-Aasiasta ja Bulgarian vähemmistöstä tulleita ihmisiä. Muutamien verkostojen pohjalta aloitimme kotikäynnit ja raamattupiirien pitämisen. Löysimme myös seurakunnan, jossa itse käydä.
JOS EMME olisi löytäneet vuokrakotia juuri tietystä pikkukaupungista, emme olisi päätyneet Düsseldorfin seurakuntaan, jossa tapasimme eläkkeellä olevan saksalaisen pastorin. Hän oli rukoillut ja haaveillut pidempään, että voisi perustaa kotikaupunkiinsa seurakunnan, joka aktiivisesti pyrkisi tavoittamaan maahanmuuttajia. Menimme vastuutiimiin mukaan, ja pian aloitettiin vanhassa seuraintalossa jumalanpalvelukset.
SAMAAN AIKAAN erään maahanmuuttajaperheen olohuoneessa muutaman ihmisen yhteisistä rukoushetkistä alkunsa saanut kotiseurakunta huokaili rukouksin Jumalan puoleen tilan puutteen vuoksi. Koska heillä ei kuitenkaan ollut mitään kontakteja eikä tietoa, mistä tai keneltä kysellä vuokratiloja, kokoontumistilan saaminen vaikutti mahdottomalta haaveelta. Jos Toni ei olisi tässä vaiheessa saanut tämän kotiseurakunnasta vastuussa olevan henkilön yhteystietoja ja soittanut ja kutsunut tapaamiseen, tämän päivän sunnuntait olisivat seuraintalolla toisenlaisia.
NÄIN JUMALA on johdattanut meitä maahanmuuttajatyössä Saksassa samaan tapaan kuin elämässä yleensäkin: kuin palapelin palanen kerrallaan. Henkilökohtaisten tapaamisten rinnalle mielekkääksi palvelutehtäväksi on noussut maahanmuuttajien seurakuntien tukeminen. Taaksepäin katsoessa koemme kiitollisuutta ja iloa, miten kaikki pienetkin asiat ovat olleet Jumalan hallinnassa ja suunnitelmassa.
Hanna ja Toni ovat työskennelleet Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyössä Saksassa. Sukunimeä ei mainita turvallisuussyistä.
Tilaa Hannan ja Tonin uutiskirje >>tästä.
Teksti: Hanna
Kuva: Rein-joen kaupunkimaisemaa Saksassa. HL