Saarna
Valtimo 1.9.2019
Luukas 18:9–14
Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: ”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!’ ”Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”
Teksti kertoo kahdesta miehestä, fariseuksesta ja publikaanista, jotka olivat menneet temppeliin rukoilemaan. Fariseukset tunnettiin kahdesta asiasta: he tunsivat lain hyvin, ja he olivat ankaria ja vaativat lain noudattamista, varsinkin opettaessaan muita. Jotkut heistä yrittivät myös täyttää kaiken, mitä opettivat. Tämän kertomuksen fariseus näytti olevan juuri tuollainen.
Miksi olen täällä
Teksti paljastaa meille, että hän paastosi kaksi kertaa viikossa ja maksoi myös kymmenyksensä. Nämäkin teot ovat kiitoksen arvoisia. Kuinka usein me itse paastoamme, vai paastoammeko lainkaan? Maksammeko kymmenyksiä? Kun katsomme, mitä fariseus kertoi tekevänsä, emme voi muuta kuin todeta, että hän oli moraalisesti hyvä mies. Mutta mikä oli hänen motiivinsa? Siihen tulemme myöhemmin.
Publikaanit puolestaan tunnettiin armottomasta riistosta veroja kerätessään. Heidän ihmisiltä keräämänsä rahasummat ylittivät kaiken sietokyvyn. He rikastuivat suunnattomasti, koska kaikki, mitä he keräsivät, ei mennyt valtiolle. Tästä syystä heitä pidettiin syntisinä ja kansansa pettureina. Yleisesti katsottuna, juutalaiset vihasivat heitä. Ja minua jopa ihmetyttää, miten tällä publikaanilla oli rohkeutta mennä temppeliin.
Mielenkiintoista tässä Jeesuksen kertomassa tarinassa on, että molemmat miehet menivät rukoilemaan. Jeesus ei kerro, menivätkö he yhdessä vai tapasivatko he vain sattumalta temppelissä. Jos he tapasivat siellä, ihmetyttää, miksi fariseus nolasi ystävänsä. Jos kumpikin meni temppeliin yksin, fariseus näytti kuitenkin tietävän, kuka publikaani oli; hän joko tunsi tämän henkilökohtaisesti tai hänen vaatetuksensa paljasti hänet. Mutta Jeesusta kiinnosti, että he olivat menneet rukoilemaan, koska hän kertoo siitä.
Jeesus esittää heidän rukoustensa sisällön, mutta se ei näytä tässä olevan hänen pääasiansa. Häntä kiinnostaa enemmänkin, mikä on heidän rukoustensa tavoitteena. Mitä he ajattelivat saavuttavansa menemällä temppeliin rukoilemaan? Joskus on tärkeää pysähtyä ja kysyä itseltään: “Miksi olen täällä?” Jos et tiedä, miksi nyt olet täällä, saatat vain hukata aikaasi.
Millaisena näen itseni
Katsomme ensin fariseusta: ”Minä kiitän sinua, että en ole niin kuin muut ihmiset tai vaikkapa tuo publikaani.” Jos analysoimme fariseuksen puhetta, huomaamme, että hän kuvaili, millainen itse on. En ole varma, tiesikö hän, että Jumala tietää kaiken, jopa enemmän kuin hän itse. Fariseus nöyryytti publikaania puheellaan. Joka tapauksessa tapahtui se, mitä hän tahtoikin. Hänen sanojensa tarkoituksena oli tuoda julki: ”Minä olen hyvä ihminen.”
Hänen motiivinaan ei siis ollut rukoilla, vaan saada kunnia itselleen ja näyttää, että hän oli parempi kuin publikaani. Tässä tulee kysymys: kumpaan voimme verrata itseämme? Onko meidän edes tarpeellista tehdä niin?
Seuraavaksi katsomme publikaania. Myös hän kertoi, millaisena itsensä näki – syntisenä. Sen lisäksi hän teki jotain muuta. Hän pyysi anoen: “Ole minulle syntiselle armollinen.”
Mitä tarkoittaa ”ole minulle armollinen” tai ”armahda minua”? Ensinnäkin se osoittaa, että henkilö kantaa tiettyä syyllisyyttä jostain, mistä hän ansaitsisi rangaistuksen. Anojan mukaan rangaistus on jotain, mitä ei voi väistää. Ennen täytäntöönpanoa hänellä kuitenkin on tilaisuus puhua tuomarille, ja niinpä hän pyytää, että tuomari olisi lempeä. Tuomarilta pyydetään, että hän ei toimisi sen mukaan kuin tuomittu ansaitsisi, vaan että hän tuntisi laupeutta ja myötätuntoa häntä kohtaan.
Jeesus kertoo, että publikaani lähti kotiinsa autuaana, koska hänen pyyntönsä hyväksyttiin. Jumala oli publikaanille armollinen.
Palautetaanpa mieleen, mitä Jeesus sanoo (Matteus 7:7): “Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.” Publikaani teki juuri niin, ja hänelle annettiin synnit anteeksi!
Kertomuksessaan näistä kahdesta miehestä Jeesus puhui asioista, jotka sopivat hyvin meidän hengelliseen tilanteeseemme.
Olemmepa kuinka hyviä tahansa, meidän ei pitäisi verrata itseämme toisiin. Toiset ihmiset eivät ole meidän peilejämme. Peilimme on Jeesus Kristus. Katsotko sinäkin toisia ja sanot: “Katso, minä en ole niin paha kuin nuo muut ovat”?
Aina on toinen mahdollisuus
Rukoukseemme pitäisi aina kuulua anomus. Mitä tahdomme Jumalan tekevän meille? Fariseus unohti sen. Kuinka usein me muistamme sen?
Emme voi ostaa pelastusta tekemillämme hyvillä asioilla. Pelastus on yksin Jumalan työtä ja se annetaan meille ilmaiseksi. Mutta se ei tarkoita, että meidän ei tarvitsisi tehdä hyvää. Jumala on pelastanut meidät, jotta voimme tehdä hyvää.
Olemmepa miten pahoja tahansa, jos käännymme Jumalan puoleen ja anomme rehellisesti armoa, meille taataan, että Jumala antaa meille anteeksi ja antaa meille uuden alun. Jumalamme antaa meille aina myös toisen mahdollisuuden. Emme saa sulkeutua mihinkään ja sanoa, että emme ole minkään arvoisia. Jeesus kuoli ristillä kaiken ja kaikkien puolesta. Jos ristin ryöväri olisi sanonut, että hän oli liian syntinen pyytääkseen anteeksi, hän ei olisi saanut osakseen anteeksiantamusta, joka hänelle myönnettiin.
Hyvät ystävät, tässä maailmassa elää erilaisia ihmisiä. On niitä, jotka ajattelevat olevansa hyviä, niin hyviä, etteivät koskaan tee mitään pahaa. Näin ollen he eivät edes pyydä anteeksi. He pettävät itseään. Niin fariseuskin petti itseään. Ihminen tekee jatkuvasti syntiä. Yksin armosta me selviämme.
Sitten on niitä, jotka tekevät syntiä ja haluaisivat korjata elämänsä, mutta eivät tiedä kuinka. He eivät ole tavanneet ketään, joka olisi osannut selittää heille, että Jeesus on jo sovittanut heidän syntinsä ja että heidän täytyy ainoastaan antaa kurja elämänsä Jeesukselle, jotta hän voi muuttaa heidät. Jos tunnemme ihmisiä, joita synti kiduttaa ja jotka ovat vailla toivoa, meidän pitäisi ohjata heidät Jeesuksen luokse. Jeesus muuttaa heidät.
On myös sellaisia syntisiä, jotka väittävät, että he eivät tarvitse Jumalaa elämäänsä. He pettävät itseään.
Sitten on olemassa niitä syntisiä, jotka jatkuvasti katuvat syntejään, ja Jumala ottaa heidät vastaan.
Mihin ryhmään sinä kuulut?
Käytä mahdollisuus hyväksesi
Tämä maailma houkuttelee meitä aina, mutta meidät on varustettu voittamaan. Kun synti voittaa meidät, meidän tulisi aina muistaa, että on olemassa Jeesus Kristus, joka tuli maailmaan kärsimään ja kuolemaan ristillä meidän syntiemme tähden. Kun annamme itsemme hänelle ja elämme hänelle, saamme nauttia sellaisesta elämästä, mitä maailma ei voi koskaan tarjota.
Vaikka nyt olemme kirkossa ja meitä kutsutaan kristityiksi, ei se kuitenkaan vielä ole tae siitä, että suhteemme Jeesukseen on kunnossa. Meidän tulee jatkuvasti kutsua Pyhää Henkeä tutkimaan meitä ja näyttämään meille, että asiat ovat OK. Voimme olla kirkossa ja osallistua jumalanpalveluksiin, mutta sydämemme voi silti olla jossain kaukana poissa. Me emme nauti täysin ehtoollisesta emmekä yhteydestä Herramme kanssa.
Silloin meidän täytyy määrittää suhteemme Jeesukseen uudelleen. Fariseukselle tarjottiin mahdollisuutta siihen, mutta hän jätti sen tekemättä. Hän päätyi vain ylistämään itseään, kuinka hyvä ihminen hän oli ollut. Publikaanille tarjottiin samaa mahdollisuutta, ja hän tarttui tilaisuuteen yllättävästi vain sanomalla muutaman sanan: “Ole minulle syntiselle armollinen.” Ja meille kerrotaan, että asiat muuttuivat! Ne muutamat sanat, jotka hän sanoi, tulivat suoraan hänen sydämestään.
Vain yksi lause sai kaiken muuttumaan. Tilanne oli sama kuin ryövärillä ristinpuussa. Hänkin sanoi vain yhden lauseen, ja kun Jeesus tiesi, että se tuli suoraan sydämestä, hän muutti ryövärin tilanteen uudeksi. Sinulla ja minulla on tilaisuuksia 24 tuntia joka päivä. Käytämmekö niitä hyväksemme? Kirkkokalenterin mukaan meitä kehotetaan tänään mietiskelemään omaa elämäämme. Meidän tulisi tutkia itseämme. Kuinka rehellisiä olemme siinä prosessissa? Helposti voi käydä niin, että tutkiskelemme vain, miten paljon parempia olemme kuin muut ihmiset. Sitä Jumala ei tahdo meidän tekevän!
Uusi alku
Hyvät ystävät, Jeesuksen mukaan synti ei ole vain sitä, mikä tulee esille käytännön tekoina. On monia syntejä, joita teemme sydämessämme. Vain ympäristö estää meitä tekemästä niitä käytännössä. Jos ympäristö sen sallisi, suurin osa siitä, mitä sydämessämme ajattelemme, tulisi toteutetuksi. Ja Jeesuksen mukaan pahat ajatukset ovat yhtä paljon syntiä kuin pahat teot.
Meidän täytyy oppia pitämään mielemme ja ajatuksemme kurissa. Ainoa tapa pitää sydämemme ja mielemme kurissa on ruokkia niitä Jumalan sanalla päivittäin, tutkia itseämme päivittäin ja kutsua Pyhä Henki puhdistamaan meidät joka päivä. Raamattu kertoo meille: “Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton, vailla vertaa! Kuka sen tuntee?” (Jeremia 17:9). Jos sydäntemme tilanne on tällainen, kukaan ei voi ajatella olevansa parempi, niin kauan kuin hänellä on sydän. Me tarvitsemme Jumalan armoa Pyhän Hengen voiman kautta. Jumala on antanut meille Pyhän Hengen, jonka tehtävänä on pitää meidät koko ajan Jumalalle kelpaavina. Siitä syystä Paavali kirjoittaa tähän tapaan: “Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa (1. Tess. 5:23).
Joten, hyvät ystävät, olkaamme mahdollisimman avoimina Herramme edessä ja antakaamme Herran osoittaa meille, mitkä asiat meissä eivät ole OK. Uskon, että jos teet sen rehellisesti, Jumala, joka on aina armollinen, ei koskaan jätä sinua ulkopuolelle. Hän puhdistaa sinut ja antaa sinulle uuden alun. Puhukoon Herra, meidän Jumalamme, sinulle jatkuvasti ja aina! Aamen.
Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.
Kuva: Isa Karakus, Pixabay