Johanna ja Shuhei Yamaguchi ovat Kansanlähetyksen uusia Japanin lähettejä. Perheen kotiseutua on Etelä-Pohjanmaan Alajärvi. Toinen kotikaupunki on runsaan 1,5 miljoonan asukkaan Kobe.
Johannan ja Shuhein elämä on risteillyt Japanin, Saksan ja Suomen välillä. Kaikki nämä kolme maata ovat olleet merkittäviä heidän elämässään.
Elämään löytyi toivo
Shuhei on kotoisin Osakasta. Lapsuuden perhe ei ollut kristitty, mutta Shuhein äiti halusi pojan kristilliseen päiväkotiin. Päiväkodin ruokarukous oli pienen pojan ensimmäinen kosketus kristinuskoon.
Shuhei muistaa miettineensä yläkoulussa, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kysymys vaivasi häntä vielä myöhemminkin hänen opiskellessaan oikeustiedettä. Välivuosi vei nuoren miehen Saksaan opiskelemaan maan kieltä. Johanna oli tuolloin siellä vaihto-oppilaana ja he tutustuivat. Yhdessä ollessa myös kuoleman jälkeinen elämä tuli puheeksi.
– Jostain syystä suustani tuli, että kuoleman jälkeen ei tapahdu mitään ja se on lopullista. Se oli niin hirvittävä asia, ettei ole mitään toivoa. Ajattelin, että silloin ei ole mitään väliä, kuolenko heti, Shuhei kertoo.
Japanissa Shuhei oli käynyt Johannan kanssa jumalanpalveluksissa Tokiossa. Hän kaipasi toivoa ja koki, että kirkossa oli rauha. Pikaisten järjestelyjen avulla avautui mahdollisuus käydä kastekoulu.
– Minut kastettiin Suomi-kirkossa vuonna 2005. Johanna on minun kummini, sillä en tuntenut läheisesti ketään muuta kristittyä.
Pariskunnan häitä vietettiin vuonna 2006 Alajärvellä, ja sinne he asettuivat asumaan. Shuhei kertoo viihtyvänsä Suomessa hyvin. Parasta hänen mielestään on sauna, luonto sekä marjat, joita saa vapaasti poimia kotipihan läheltä. Vaikeinta on ollut talven pimeys. Shuhei ikävöi myös japanilaista ruokaa.
Kutsu lähetystyöhön kasvoi pikkuhiljaa. Suomalaisten lähetystyön-tekijöiden kohtaamiset ovat olleet Shuheille tärkeitä. Suomessa hän opiskeli kirkon nuorisotyönohjaajaksi ja lähetyssihteeriksi. Työkokemusta hänellä on Alavuden seurakunnan lähetyskasvatussihteerin tehtävistä.
Shuhei tietää, kuinka japanilaiset tarvitsevat Pelastajaa, mutta myös lähimmäisenrakkautta, diakoniaa ja sielunhoitoa. Lähetystyössä Japanissa hän keskittyy Länsi-Japanin luterilaisen kirkon nuorisotyöhön. Perheellä on Kobessa myös kotiseurakunta, jossa Shuhein ja Johannan työtehtäviin kuuluu ei-kristittyjen kohtaamista ja kutsumista mukaan seurakunnan toimintaan.
Uskoontulo sekoitti arvomaailman
Johanna on syntynyt Lapualla. Uskonasiat eivät olleet perheessä erityisesti esillä. Musiikkiharrastus vei Johannan pyhäkouluun, jota piti hänen kuoronjohtajansa.
Johanna on opiskellut kulttuurien välistä viestintää Jyväskylän yliopistossa. Opintojen aikana hän oli vaihto-oppilaana Japanissa ja Saksassa. Japanissa Johannalla oli kristitty huonekaveri, joka ohjasi hänet japanilaiseen seurakuntaan. Siitä tuli Johannan kotiseurakunta, ja siellä hän sai uskon vahvistuksen. Seurakuntalaiset ottivat Johannan lämpimästi vastaan, vaikka hän ei aluksi ymmärtänytkään kieltä.
– Siinä vaiheessa minulla oli erilaiset urasuunnitelmat. Uskoontulo sekoitti arvomaailmaani. Huomasin, että en ehkä haluakaan niitä asioita, joita olin aiemmin ajatellut.
Kun Johanna näki, miten tärkeää työtä lähetit tekevät, hänelle tuli halu tehdä lähetystyötä Japanissa.
– Samalla tiesin, että oli paljon avoimia kysymyksiä, koska oma uskonelämäni oli ollut niin lyhyt, Johanna kertoo.
Johanna halusi tehdä gradutyönsä Japanin lähetystyöstä. Hän tapasi lähetystyöntekijöitä, ja työn ilot ja itkun aiheet tulivat tutuiksi.
Vuonna 2008 Johanna ja Shuhei olivat mukana Euroopassa asuvien japanilaisten kristittyjen kokoontumisessa Wittenbergissä.
– Kun aamulla heräsin hotellin sängyssä, kuulin alakerrasta konferenssin osallistujien japaninkielistä ylistyslaulua. Minusta tuntui kuin olisin ollut taivaassa, Johanna toteaa.
Anna evankeliumin mahdollisuus monille ihmisille lahjoittamalla uusien lähetystyöntekijöiden lähettämiseen. Osallistu Evankeliumi kaikille -keräykseen: https://kansanlahetys.fi/tyontekijat-ja-kohteet/evankeliumi-kaikille/. Lämmin kiitos lahjastasi ja Jumalan siunausta elämääsi!
Teksti: Marja Neuvonen
Kuva: Philippe Gueissaz