¤ Mykän ja liikuntakyvyttömän Genzoo Mizunon runot ovat ainutlaatuisia maailmassa. Ne syntyivät äidin ja pojan yhteistyönä, ja niiden sanomassa soi kaunis kiitos Jumalalle.
Tunnen aamun sanomalehden tuoksussa,
tunnen kesän kylmän veden hyvässä maussa,
tunnen illansuun tuulikellon terävässä soinnissa,
tunnen yön voimakkaassa sammakon kurnutuksessa.
Tämäkin päivä päättyi,
jokaisessa sen tapahtumassa
tunnen Jumalan armon ja rakkauden.
YLLÄ OLEVAN runon kirjoittaja on japanilainen Genzoo Mizuno (1937-1984). Genzoo joutui kokemaan elämässään suuria menetyksiä, mutta hän oli siitä huolimatta loppuun saakka kiitollinen ihminen.
Kahdeksanvuotiaana Genzoo sairastui lavantautiin ja menetti sen seurauksena puhe- ja liikuntakykynsä. Vain näkö- ja kuuloaisti toimivat normaalilla tavalla. Genzoo oppi kuitenkin ilmaisemaan itseään.
Vuoteeseen sidottu Genzoo sai hämmästyttävän yhteyden äitiinsä. Äiti tarkkaili pojan silmien liikahduksia ja oppi tulkitsemaan niitä. Hän alkoi osoittaa sormillaan järjestyksessä sanakirjassa olevaa tavumerkkiluetteloa ja kun hän tuli Genzoon haluamaan kohtaan, Genzoo antoi merkin silmiään räpyttämällä. Näin he oppivat oman tapansa kirjoittaa merkki merkiltä sanat ja lauseet paperille.
GENZOON runoista pulppuava kiitos on ylistystä Jumalalle, joka antoi hänelle elämän lahjan. Ajallisista puutteistaan huolimatta hän katseli toiveikkaana tulevaisuuteen, aina ikuisuuteen saakka.
Genzoo oli 13-vuotias, kun hänen kotipaikkakunnalleen tuli pastori Miyai. Hän kertoi ihmisille evankeliumia ja julisti myös Genzoon perhekunnalle ilosanoman Kristuksesta. Tuona hetkenä Genzoon ahtaaseen yhden huoneen maailmaan tunkeutui uusi valon säde.
Genzoon jäljellä olevista aisteista, näöstä ja kuulosta, tuli hänelle entistä tärkeämpiä. Hän alkoi lukea innokkaasti Raamattua ja kuunnella Luterilainen tunti ja Maailman valo -ohjelmia radiosta. Mutta hän ei tyytynyt vain lukemaan ja kuuntelemaan. Hän alkoi suorittaa Raamattu-kirjekursseja äidin avustuksella silmänräpytysmenetelmää käyttäen.
NOIN 25-vuotiaana Genzoo alkoi kirjoittaa runoja. Häneltä ilmestyi kaikkiaan neljä runoteosta. Jokaisen runon hän opetteli ensin ulkoa ja sitten tavu tavulta välitti sen äidille. Työ oli vaikeaa ja tuskallista, kärsivällisyyttä vaativaa ja hidasta. Miksi hän kuitenkin näki sen vaivan, että kirjoitti? Hän vastasi itse näin:
Ennen kuin unohdan,
ennen kuin mielestäni katoaa
juuri kuulemani
juuri näkemäni
sydämessä kokemani,
valmistan hetken ylistääkseni
Herran ihmeellisiä tekoja.
GENZOO halusi levittää Jumalan rakkautta ympärilleen. Hän ei voinut olla kirjoittamatta Jumalan armosta. Hänen runonsa ovat hämmästyttäviä. Niistä ei löydy vähäisintäkään katkeruutta ja vain hyvin vähän omien vaikeuksien kuvaamista. Sen sijaan ne ovat täynnä kiitosta siitä onnesta, joka hänellä oli Jeesuksessa Kristuksessa.
Genzoon runoissa on myös syvä rakkauden sävel kaikkia kärsiviä ja ahdistettuja kohtaan. Voisi kuvitella, että 39 vuotta vuoteessa mykkänä olisi ollut maanpäällistä helvettiä. Mutta Genzoon koko olemus säteili taivaallista valoa, sillä Kristuksen elämä oli vuodatettu häneen.
Japanilaiseen uuteen virsikirjaan on päässyt kaksi Genzoon runoa. Toinen niistä kuuluu:
Ellen olisi joutunut kärsimään,
en olisi oppinut tuntemaan Jumalan rakkautta.
Ellei niin moni olisi suostunut kärsimään,
Jumalan rakkaus ei olisi päässyt leviämään.
Ellei Jeesus olisi kärsinyt,
Jumalan rakkaus ei olisi ilmestynyt.
LUKUISAT ahdistetut ihmiset kävivät etsimässä lohdutusta Genzoon luota. Hän kävi myös laajaa sielunhoidollista kirjeenvaihtoa. Monet hänen runonsa ovat saaneet sävelet ja niitä lauletaan ylistyslauluina Herralle.
Genzoosta on tehty filmejä ja useita haastatteluja Japanin televisioon sekä kolme kirjaa. Hänen runojaan on käännetty useille kielille. Eräälle Genzoon kotiin matkalla olleelle henkilölle muuan paikkakuntalainen oli todennut: ”Genzoo on meidän kauppalamme aarre.”
Kun Jumala täytti ja otti käyttöönsä sen, mikä ei mitään ole, siitä totisesti tuli aarre. Genzoo kirjoitti elämänsä salaisuudesta runon, jota lauletaan myös virtenä:
Kun aamulla hiljaa rukoilen
tälle yhdelle päivälle Jumalan armoa,
sydämeni täyttää ylitsevuotavana
Herrassa Jeesuksessa oleva rauha.
Kun aamulla hiljaa tutkistelen
Jumalan armoa, joka on hengen ravinto,
sydämeni täyttää ylitsevuotavana
Herrassa Jeesuksessa oleva toivo.
Kun aamulla hiljaa ylistän Jumalaa,
joka antaa minulle uuden päivän,
sydämeni täyttää ylitsevuotavana
Herrassa Jeesuksessa oleva ilo.
¤
Jorma Pihkala / Heli Hyvönen
Genzoon tarina on julkaistu Vie Sanoma -lehdessä toukokuussa 2013.