Lähetystyöntekijämme Kirsti Malmi tekee seurakuntatyötä Virossa, joka on yksi maailman maallistuneimpia maita.
Miten sait sydämellesi lähetystyön Virossa?
Siskoni perhe oli Tartossa Operaatio Mobilisaation työssä. Vuonna 1998 jätin diakonin virkani seurakunnassa ja muutin Tarttoon, jossa olin OM:n työssä vuoteen 2000.
Kun sitten hain Kansanlähetyksen lähetyslinjalle, kohdevaihtoehdoiksi tarjottiin Siperiaa, Japania tai Etiopiaa. Sain kuitenkin kutsun Viron luterilaisen kirkon palvelukseen, ja muutin Tallinnaan vuonna 2003.
Mitä työhösi kuuluu?
Kuuluin pitkään Viron kirkon lähetyskeskuksen työyhteisöön – ensin pääsihteerinä, sitten musiikkievankelistana ja lähetyskasvatustehtävissä. Vuodesta 2016 olen ollut päätoimisesti seurakuntatyössä 120 000 asukkaan Lasnamäellä. Työhöni kuuluu monenlaista, tiedottamisesta seurakuntakodin sisustamiseen. Olen myös mukana kirkon kehitysvammaistyössä. Seurakuntalaiset ovat kutsuneet minua seurakunnan ”äidiksi”.
Kokoonnumme kerrostalon ”kellarikirkossa”. Jäseniä on 30. Meillä on viron- ja venäjänkielisiä messuja, yhteysiltoja, kielikahvila, raamattuopetuksia ja diakoniakahveja. Tavoitamme ihmisiä lettukahvien merkeissä puistossa ja ulkoilmatapahtumissa. Virossa on huomattava venäläisvähemmistö, kuitenkin Lasnamäellä heitä on enemmistö. Haluamme olla sillanrakentajana kahden kieliryhmän välillä.
Millainen maaperä Viro on kristinuskolle?
Kirkontornit ympäri Viroa todistavat kristillisyyden pitkästä historiasta. Neuvostoajan ateistisen kasvatuksen ja yleisen maallistumisen takia vain kolmannes ihmisistä mieltää edustavansa jotakin uskontoa. Väestöstä noin 10 % on luterilaisia. Viime vuosina on vapaiden suuntien ja nuorten parissa syntynyt rukousherätystä yli kirkkokuntarajojen.
Virolaisille kuluttamisesta ja taloudellisesta kasvusta on tullut uskonto. Ihmisillä on monta rautaa tulessa, eikä kristinusko kiinnosta. Sen sijaan noituus, horoskoopit, enkelit ja erilaiset uushenkiset hoidot ja terapiat houkuttavat. Moni ei miellä näitä uskonnollisiksi tai sekoittaa vaikkapa enkelihoidot kristillisiksi.
Mihin Viron kirkko tarvitsee lähetystyöntekijöitä?
Ateistisen historian vuoksi neljä sukupolvea on jäänyt ilman kristillistä kasvatusta. Siksi seurakunnissa ei ole vahvoja perinteitä lapsi- ja nuorisotyöstä. Resurssit ovat pienet.
Viron kirkon lähetyskeskus on kiitollinen, että Kansanlähetys on vuosia lähettänyt työntekijöitä seurakuntien tueksi ja auttanut taloudellisesti. Tukea toivotaan erityisesti maallikkokoulutukseen, sillä rohkeita evankeliumin todistajia tarvitaan.
Mistä iloitset ja unelmoit työssäsi?
Iloitsen, että Lasnamäelle on syntynyt seurakunta. Meillä on pieni, kirjava ja aktiivinen seurakuntaperhe ja peräti kaksi pappia, mikä Virossa on melko harvinaista. Seurakunnat toimivat pitkälti vapaaehtoisvoimin.
Unelmoin, että saisimme ensi vuonna käynnistettyä lapsityötä. Se voisi olla vironkielinen kielikylpypyhäkoulu tai -kerho, joka tukisi venäjää puhuvien lasten sopeutumista viron kielen käyttöön. Rukoilisitko, että seurakuntamme kasvaisi hengellisesti ja määrällisesti.
Teksti: Marja Neuvonen
Artikkelin pääkuva: Itsenäinen Lasnamäen Pyhän Markuksen seurakunta perustettiin huhtikuussa 2024. Kuvassa seurakuntalaisten kanssa ovat myös venäjänkielisen työn pappi Pavel Zajakin (vas.) kirkkoherra Urmas Nagel, Kirsti Malmi (oik.) ja kirkkokoira Ruska. Seurakunnan haaveena on oman kirkkorakennuksen rakentaminen Lasnamäkeen. Kuva: SEKL
TULE Kirstin lähettäjäksi ja tilaa hänen uutiskirjeensä sähköpostiisi >>tästä. Kirjeen tilausmahdollisuuden löydät avautuvan sivun aivan alaosasta.
Artikkeli on julkaistu Kansanlähetyksen Suuressa mukana -lehdessä 3.12.2025.
***
Työmme ilman evankeliumia olevien keskuudessa
Kansanlähetys tekee työtä siellä, missä Kristusta ei vielä tunneta. Toimimme siellä missä kristittyjä ja seurakuntia on vähän, kuten Etu-Aasiassa, Japanissa sekä mediajärjestö SAT-7:n työn kautta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.
Teemme työtä myös siellä, missä on vanha kristillinen kulttuuri sekä olemassa olevia kirkkoja, mutta missä Kristusta ei enää tunneta. Tuemme seurakuntia ja julistamme evankeliumia Euroopassa ja Venäjällä niiden parissa, joita evankeliumi ei ole koskettanut.