Piirijohtaja Gerson Mgayan puhe raamattuopetusillassa Noljakan kirkossa sunnuntaina 15.9.2019.
Vuonna 1886 maailmalle esiteltiin lääkkeen kaltaiseksi piristeeksi kehitetty Coca-Cola-juoma. Vähäpätöisestä alustaan huolimatta virvoitusjuoma tunnetaan tänään lähes kaikkialla maailmassa. Jos ihmettelemme, miten se on löytänyt tiensä niin laajalle alueelle, vastaus on, että ”se maistuu hyvälle”, sen maku viehättää ihmisiä. Kuinka Coca-Cola, joka on ollut maailmassa reilusti vähemmän kuin 200 vuotta, on levinnyt niin laajalle, että lähes jokainen tuntee sen?
1898 Coca-Cola sai kilpailijakseen Pepsin. Coca-Cola oli jo häviämäisillään kilpailun, kun yhtiön työntekijät pysähtyivät pohtimaan tilannetta. He miettivät, mikä oli mennyt pieleen, löysivät todellisen arvonsa ja osoittivat Pepsille, että Coca-Cola oli vertaansa vailla. Kaikki kääntyi paremmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Coca-Cola on nykyisin maailman myydyin virvoitusjuoma ja maailman viidenneksi arvokkain brändi.
Tiedän, että Jeesuksen nimi tunnetaan, mutta onko se suositumpi kuin Coca-Cola? Tässä on jotain, mikä ihmetyttää minua. Evankeliumia on saarnattu lähes kaikkialla. Ja nyt ne alueet, joilla kristinusko kerran oli vahvana, ovat menettämässä jäseniään.
Mikä on vialla kristinuskossa? Tarjoaako maailma jotain parempaa kuin kristinusko tarjoaa? Onko Jeesuksen nimi kadottanut sen voiman ja maun, joka sillä oli vanhoina aikoina? Vai johtuuko jäsenkato siitä, että kristinuskon edustajat eivät välitä, mitä kristinuskolle tapahtuu? Ihmiset eroavat kirkosta. Mitä oikein on tapahtumassa?
Sanani kristinuskosta koskevat nyt jokaista kristittyä ryhmää missä tahansa tunnustuskunnassa. Se koskee jokaista uskovaa, olkoonpa hän kirkon työntekijä tai seurakuntalainen.
Vanhat hyvät ajat
Jos kaikille ympäri maailmaa hajallaan oleville äänille annettaisiin yhteinen nimike, oikea tunnuslause kuvaamaan sitä olisi herätyksen tarve. Ihmiset kaipaavat herätystä. Voisimme sanoa, että monet kristityt eivät ole tyytyväisiä tilanteeseen, jonka näkevät ja kokevat kirkoissamme vallitsevan. Jos heiltä kysytään, millaista kokemusta he haluavat, he kertovat vanhoista ajoista, jolloin kirkot olivat täynnä, ihmisiä virtasi kirkkoon. Jumalan Henki liikkui ihmisten keskellä ja sai heidät tekemään suuria asioita tai teki heidän kauttaan suuria asioita. Suurin osa muistelee ”vanhoja hyviä aikoja”.
Mutta millaista oli tuo vanha hyvä aika, ja mikä siinä oli niin erityistä? Useimmiten viitataan joko siihen, mitä Apostolien teoissa kuvataan tai sitten aikoihin, joita me kutsumme herätyksen ajoiksi. Puhuessamme tilanteesta Suomessa mainitsemme usein Urho Muroman ja Kalevi Lehtisen.
Jos katsomme apostolien aikaa, tiedämme hyvin, mitä he saarnasivat. He saarnasivat Jeesuksesta. Keskiössä olivat hänen elämänsä, työnsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Siinä sanomassa oli voima, joka veti ihmisiä ja muutti heidän elämänsä. Heidän puheensa oli suoraa puhetta. Siitä puuttuivat kaikki nykyajan mukanaan tuomat hienoudet. Katsotaanpa vaikka Pietarin puhetta Apostolien tekojen 2. luvussa. Sanoma kosketti ihmisiä, he katuivat syntejään ja löysivät Jumalan rakkauden.
Ja kun katsomme myöhempien aikojen herätyksiä, huomaamme, että ihmiset olivat tietoisia luonnostaan ja ymmärsivät, että Jumalan rakkaus tuli ilmi Jeesuksessa ja hänen voimansa näkyi Pyhässä Hengessä. He heittäytyivät Jumalan rakkauden varaan ja Jumala teki työnsä heissä ja heidän kauttansa. Tuona aikana ihmiset näkivät Jumalan rakkauden elävänä elämässään. Kristinuskon sanoma oli niin vetoava, että ihmiset tulivat joukoittain kuulemaan sitä. He muodostivat raamattupiirejä ja rukousryhmiä ja olivat valmiita auttamaan myös muita tulemaan Kristuksen tykö, joko lähtemällä itse lähetystyöhön tai tukemalla sitä rahallisesti ja rukouksin.
Mikä on tilanne tänään? Missä olemme menneet harhaan? Onko niin, että annamme ihmisten sanoa vain historiasta: “Oi niitä entisiä hyviä aikoja”? Nyt kirkot tyhjenevät. Järjestöissä käy jäsenkato, ja sitä seuraavat taloudelliset vaikeudet.
Raamattu, jota kristityt käyttivät noina vanhoina hyvinä aikoina, oli sama kuin meillä nyt. Jos me saarnaamme Jeesuksesta, niin saarnasivat myös he. Mutta mikä tekee tämän ajan kristinuskosta niin erilaisen? Mikä on mennyt vikaan?
Sanoin Coca-Colasta, että sen maku tekee siitä houkuttelevan. Kristinuskossa puoleensa ei vedä maku, vaan julistamamme sanoman voima. Tämänpäiväisessä opetusjaksossa laskemme tavallaan perustuksen tulevia jaksoja varten. Se on kutsu meille palata takaisin juurillemme. Haluan, että pohdimme, keitä olemme. Kun menemme maailmaan ja olemme muiden keskellä, mitä tiedämme itsestämme?
Tieto siitä, keitä olemme, auttaa meitä säilyttämään identiteettimme, minne ikinä menemme ja mitä ikinä teemmekin
Keitä me siis olemme? Ja mitä se tarkoittaa?
Vapaus
Nyt tiedämme olevamme kristittyjä. Mutta mitä tarkoittaa olla kristitty?
Tässä meidän on syytä muistaa syntiinlankeemus ja se, minkälaiseen tilaan se johti ihmiset. Synti erotti ihmiset Luojastaan ja teki heistä orjia. He kaipasivat vapautta, mutta eivät löytäneet sitä mistään, ennen kuin Jumala sovitti maailman itsensä kanssa (2. Kor. 5:19). Jeesus, joka syntyi ihmiseksi, eli keskellämme, opetti Jumalan tahtoa ihmisille, kuoli puolestamme ja nousi sitten ylös kuolleista, vapautti meidät tuosta orjuudesta. Jeesus itse sanoo vapaudestamme: ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:36). Jumala siis itse teki meidät vapaiksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Me olemme vapaita!
Mutta ajatellaanpa seuraavaa tilannetta: Olet lukenut historiasta, että jossain päin maailmaa oli orjia vuodesta 1500 aina vuoteen 1880. Kuvittelepa nyt tilannetta, että orjille kerrotaan, että heidät on vapautettu ja he voivat alkaa elää vapaan ihmisen elämää. Mikä ihana uutinen se heille onkaan!
Mutta meidän tulee muistaa, että he ovat eläneet orjina jo hyvin kauan ja elämä vapaina ihmisinä saattaa aiheuttaa heille ongelmia. Orjina he eivät koskaan miettineet, mistä saada mitäkin. Isäntä varusti heidät kaikella tarvittavalla. Mutta nyt vapaina entisten orjien täytyy opetella yhtä ja toista, heidän täytyy saada työpaikat, maksaa laskut, ruokkia perheensä, löytää asunto jne. Tuollaiset asiat eivät tapahdu yhdessä päivässä. Se on pitkä prosessi, joka orjien on opittava. Joillekin se saattaa olla niin vaikeaa, että he eivät opi sitä koskaan. Heillä säilyy orjan mentaliteetti.
Kristittyinä me olemme synnin ja kuoleman voimien entisiä orjia. Jeesus tuli vapauttamaan meidät. Näin Paavali kirjoittaa: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät” (Gal. 5:1a). Se, että meidät on vapautettu, tekee meistä innostuneita, iloisia ihmisiä, mutta samalla se tuo meille velvollisuutta. Vapaudessa kulkeminen voi kuitenkin jäädä meille ikuiseksi haasteeksi. Meitä täytyy opettaa, että osaamme elää vapaina ihmisinä. Sen vuoksi tarvitsemme tällaisia opetustuokioita. Meidän täytyy kasvaa armossa ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa (2. Piet. 3:18).
Voima
Identiteettimme voidaan selittää eri tavoin. Johannes sanoo, että kun Jeesus tuli maailmaan, kaikki eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi (Joh. 1:12). Voimasta tulla Jumalan lapsiksi puhutaan muissa kohdissa Pyhän Hengen yhteydessä (Room. 8:14). Se tarkoittaa, että uskoville annetaan tullessaan Jumalan lapsiksi Pyhä Henki, jonka avulla Kristus saa muodon heissä (Gal. 4:19). Kun Kristus on saanut muodon heissä, he pystyvät elämään samalla tavalla kuin Kristus.
Enää ei ole kyse siitä, että uskovat itse yrittävät elää kuin Kristus, vaan Kristus tulee ilmi heidän kauttansa. Siksi Johannes kirjoittaa, että joka sanoo pysyvänsä Kristuksessa, on velvollinen vaeltamaan niin kuin hän vaelsi (1. Joh. 2:6). Jos elämme eri tavalla kuin Jeesus eli, lakkaamme olemasta sitä, mitä meidän pitäisi olla. Yksittäisinä kristittyinä emme onnistu olemaan valona ja suolana maailmalle. Ja kirkkona meillä ei ole voimaa vetää uusia jäseniä seurakunnan yhteyteen.
Rakkaus
Jos tekisimme yhteenvedon Jeesuksen elämästä, voisimme sanoa jotain tällaista: Jeesus oli mies, joka rakasti ja totteli Jumalaa. Rakkaudestaan ja kuuliaisuudestaan Jumalaa kohtaan hän teki uskollisesti sitä työtä, joka hänelle oli annettu, koskaan luovuttamatta, aina niin kauan, kunnes oli suorittanut tehtävänsä loppuun. Ollessaan ihmisten keskellä hän kunnioitti jokaista, rakasti jokaista ja oli aina valmis auttamaan, silloinkin kun häntä ei pyydetty.
Johannes lainaa hänen sanojansa ja kirjoittaa, että maailma tuntee meidät hänen seuraajikseen, kun rakastamme toinen toistamme. Rakkaus on meidän identiteettimme. Ajattelepa nyt meitä luterilaisina ja Kansanlähetyksen jäseninä: Mikä meidän identiteettimme on? Kun ihmiset kuulevat tai puhuvat luterilaisesta kirkosta tai Kansanlähetyksestä, mitä tulee ensimmäisenä heidän mieleensä? Tunnistetaanko meidät siitä rakkaudesta, jota osoitamme toisiamme kohtaan vai jostain aivan muusta?
Kuinka välitämme toisistamme? Kun ihmisiä tulee ryhmiimme tai kirkkoihimme, tuntevatko he itsensä tervetulleiksi vai päätyvätkö he kysymään, miksi ihmeessä menivät tuohon ryhmään? Meillä on aina hyviä selityksiä; tiedäthän, että vaikka lähestymme ihmisiä, he ovat rakentaneet muurit ympärilleen. Niiden läpi ei pääse mitenkään!
Voimme olla oikeassa. Ihmisistä on tullut itsekeskeisiä ja itsekkäitä. Ja tänä kännykkäaikana on tullut lähes mahdottomaksi saada yhteyttä ihmisiin, kun olemme yhdessä samassa paikassa! Mutta muista: se ei ole heidän asiansa vaan meidän. Me olemme Jumalan lapsia. Sen perheen identiteettinä, johon me kuulumme, on rakkaus. Meidän on annettava Pyhän Hengen levittää rakkautta kauttamme.
Jos onnistumme tällä alueella, silloin meidän on helppo aivan automaattisesti hymyillä ja jutella jokaisen eteemme tulevan ihmisen kanssa. Annamme myös anteeksi meitä väärin kohteleville, rukoilemme heidän puolestaan, sekä annamme elämämme ja sen, mitä meillä on, toisten hyväksi. Ja ennen kaikkea olemme valmiita kertomaan jokaiselle siitä ihanasta perheestä, johon kuulumme. Me kerromme perheemme Isästä ja hänen rakkaudestaan, joka tulee ilmi Jeesuksessa Kristuksessa. Kun toimimme näin, Pyhän Hengen voima vetää heidät Jumalan perheeseen. Tällä tavalla kristinusko leviää.
Pohdittavaa:
Jokainen meistä saa muutaman asian vastattavakseen, ja sitten rukoilemme niiden alueiden puolesta, joissa huomasimme tarvitsevamme kasvua.
1) Mitä voisimme tehdä, että rakkaus lisääntyisi järjestömme keskellä?
a. Minkä ajattelet olevan kunkin ryhmänjohtajan tehtävä tai rooli siinä, että rakkaudesta tulisi ryhmässä totta?
b. Entä mikä on mielestäsi ryhmän jäsenten tai maallikkokristittyjen rooli siinä, että rakkaus toteutuisi ryhmässä?
2) Mikä olisi oma kasvualueesi, johon sinä tarvitsisit seurakunnan rukousta?
3) Mikä sinun mielestäsi on se erityinen asia Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksessä, jonka puolesta voisimme rukoilla yhä useammin ja yhä vakavammin, jotta rakkaudesta voisi tulla identiteettimme?
4) Onko sinulla vielä jotain sanottavaa opetukseen liittyen tai sen ulkopuolelta?
Seuraava jakso tulee 29.9.2019. Sama paikka ja sama aika. Olet sydämellisesti tervetullut Noljakan ev.lut. Kirkkoon sunnuntaina 29.9.2019 klo 17. Tule mukaan ja kutsu myös ystäviäsi!
Gerson Mgaya
Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksen piirijohtaja.
Voit tutustua piirin toimintaan ja tapahtumiin tämän linkin kautta.