Suomensukuiset kansat Venäjällä ymmärtävät Jumalan sanaa parhaiten omalla äidinkielellään. Raamatun kääntämisellä näille kielille on monipolvinen historia. Ja se jatkuu yhä.
Ennen Venäjän vallankumousta 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosina joillekin suomalais-ugrilaisille kielille oli käännetty joitain Raamatun osia, vaikka kirjakieli ei ollut vielä muotoutunut. Vallankumous lopetti tämän työn. Neuvostoliiton aikana 1920–80-luvuilla ei ollut vapaasti saatavana edes venäjänkielistä Raamattua, ja noin 130 ei-slaavilaiselta vähemmistökansalta puuttuivat ensimmäisetkin äidinkieliset Raamatut.
Muutos tilanteeseen alkoi itää Tukholmassa.
Kroatialaissyntyinen filosofian tohtori Borislav Arapović opiskeli aikoinaan sekä Ruotsissa että Suomessa ja asettui sitten Ruotsiin asumaan. Kun hän 1970-luvun alussa etsi Tukholman kirjakaupoista maanmiehelleen kroaatinkielistä Raamattua, sellaista ei löytynyt. Silloin häntä kehotettiin kääntymään Slaavilaislähetyksen puoleen. Siellä hänet ohjattiin kirjavarastoon, jossa oli slaavilaista raamattukirjallisuutta. Hän löysi etsimänsä.
Samalla Arapović tuli kysyneeksi, missä säilytetään Neuvostoliiton lähes 130 ei-slaavilaisen kielen raamattukirjallisuutta. Hämmästyksekseen hän sai kuulla, ettei sellaista ollut olemassakaan. Tämä järkyttävä havainto muutti Borislav Arapovićin elämän. Hänen aloitteestaan perustettiin Tukholmaan vuonna 1973 Itäraamattuinstituutti, joka myöhemmin sai nimekseen Raamatunkäännösinstituutti. Järjestön tehtäväksi tuli kääntää ja julkaista Raamattua ja sen osia Neuvostoliitossa asuville ei-slaavilaisille kansoille.
Vuonna 1983 perustettiin Helsinkiin Raamatunkäännösinstituutin Suomen osasto koordinoimaan Neuvostoliiton suomensukuisille kansoille tehtävää raamatunkäännöstyötä. Tämä työ lähti varsinaisesti liikkeelle 1990-luvun alusta Neuvostoliiton hajoamisen myötä. Osastoa johtaa Anita Laakso. Suomensukuisten kielten käännöshankkeita on meneillään kaksitoista.
”1990-luvun alkuvuosista saakka Raamatunkäännösinstituutilla on ollut Ruotsin ja Suomen lisäksi toimisto myös Moskovassa. Tähän mennessä nämä Instituutin yksiköt ovat julkaisseet koko Raamatun kahdella kielellä, Uuden testamentin 28 kielellä, ja 41 muulla kielellä jonkin raamatunosan”, kertoo lähetystyöntekijä Riitta Pyykkö. Hän toimi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Kansanlähetyksen lähettämänä ensin seurakuntatyössä Pietarissa ja Mordvassa Keski-Venäjällä ja sitten Mordvassa raamatunkäännöstyössä.
Onko minun kieleni yhtä arvokas kuin muut kielet?
Eräänä lokakuisena päivänä vuonna 1994 Riitta Pyykkö ja hänen suomalainen lähettitoverinsa oli kutsuttu maaseudulle ersämordvalaiseen kylään suureen hääjuhlaan. Tapahtumasta on Pyykön mieleen jäänyt elävästi erään nuoren ersäläismiehen kasvot.
”Olimme vieraanvaraisen yhdessäolon jälkeen juuri lähdössä, ja istuin jo autossa, kun tuo mies riensi tyttöystävänsä kanssa luokseni. Hänellä oli kädessään pieni kirjanen Mikä on elämän tarkoitus, joita olimme juuri jakaneet mukanaolijoille. Se oli ehkä ensimmäinen ersämordvaksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen käännetty hengellinen kirja. Anova ilme kasvoillaan nuori mies kysyi minulta: ’Uskotko sinä ihan tosissasi, että ersän kieli on yhtä arvokas kuin muutkin kielet?’ Saatoin vain koko sydämestäni vastata hänelle: ’Uskon! Enhän minä muuten sinun kanssasi tässä ersää puhuisi!’”
Pyykkö kertoo, että 1990-luvulla tämä kysymys oli maan vähemmistökielten puhujien parissa hyvin ymmärrettävä. Monissa neuvostoaikaisissa kouluissa oman kielen puhumista ei ollut ainoastaan kielletty, vaan siitä oli vieläpä rangaistu. Tämän vuoksi ihmiset kasvoivat arkailemaan ja häpeämään omaa kieltään ja etnistä taustaansa.
”Kysymys äidinkielestä liittyykin syvempään kysymykseen, kysymykseen identiteetistä: Kuka minä olen? Olenko minä arvokas? Onko kieleni todella arvokas? Onko meillä tulevaisuutta?”
Käännöstyö tuottaa tulosta, ja sitä jatketaan
2000-luvulla Jumalan sanaa on valmistunut jo kymmenelle Suomen sukukansalle Venäjällä: yksi koko Raamattu ja yhdeksän Uutta testamenttia. Koko Raamattu udmurtiksi valmistui 2013. Uudet testamentit livviksi eli aunuksenkarjalaksi 2003, vepsäksi 2006, ersämordvaksi 2006, niittymariksi 2007, komisyrjääniksi 2008, vienankarjalaksi 2011, vuorimariksi 2014, mokšamordvaksi 2016 ja komipermjakiksi 2019. Lisäksi ovat meneillään käännöshankkeet hantiksi ja mansiksi.
Raamatunkäännösinstituutin yhteistyötahoina Venäjän suomensukuisten kansojen parissa toimivat muun muassa Yhtyneet Raamattuseurat, Wycliffe Raamatunkääntäjät, lähetysjärjestöt, eri kirkkokunnat ja seurakunnat sekä kohdealueiden tiedeyhteisöt. Kansanlähetyksen panos on ollut merkittävä raamatunkäännöstyön alusta alkaen, ja nykyisin se on mukana ersämordvan raamatunkäännöstyössä. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä Liliann Keskinen jatkaa 30 prosentin työpanoksella ersämordvan Vanhan testamentin käännöstyötä Riitta Pyykön siirryttyä eläkkeelle.
Kännykkäsovellukset ja median digitalisaatio mahdollistavat sen, että sukukielillemme käännetyt Raamatun tekstit ovat saatavilla myös internetin välityksellä ja mobiilisovelluksina. Näitä linkkejä ovat mm. www.bible.is/apps, www.faithcomesbyhearing.com, www.finugorbib.com Tekstien nettiin saamiseen ja äänittämiseen ovat osallistuneet eri tahot, Raamatunkäännösinstituutti ja muun muassa Karjalan kielen seura sekä noin kymmenen vuoden ajan myös Faith Comes By Hearing -järjestö.
Evankeliumi käyttöön – ja sydämiin
Kun vuonna 1548 valmistunutta suomenkielistä Uutta testamenttia painettiin 125 kappaletta ja vuonna 1624 valmistunutta koko Raamattua 200 kappaletta, niitä riitti ensin vain suunnilleen yksi kappale seurakuntaa kohden. Tuolloin lukutaito oli nykyistä harvinaisempi, mutta äidinkielistä Sanaa alettiin juurruttaa kansan keskuudessa. Nykyään lukutaito suomensukuisten parissa on yleistä, mutta äidinkielisen Sanan ilmestyessä sen juurruttaminen käyttöön eri keinoin on tärkeää työtä.
Kirjojen jakelua voi olla nykyäänkin hankala järjestää. Mordvassa toimivan ersäläisen Velmema-seurakunnan kirkkoherran Aleksei Aljoshkinin mukaan viime vuonna ersämordvaksi ja mokšamordvaksi julkaistuja uusia Raamatun tekstejä on kyselty, mutta koronaepidemian takia niitä ei ole voitu vielä jakaa laajasti.
”Lisäksi monella kielellä koko Raamatun valmistuminen on vielä kesken. Rakkaat sukulaiskansamme tarvitsevat keskuuteensa työntekijöitä aloittamaan äidinkielisen lukupiiri-, opetus- ja julistustyön. He tarvitsevat niitä, jotka ’uskovat heidän puolestaan’, toisin sanoen ovat kaikin tavoin heidän tukenaan. Näinhän halvaantunut mieskin pääsi Jeesuksen luo, koska hänelle löytyi neljä kantajaa. Tähän tarvitaan rukous- ja käytännön elonkorjuutyötä”, Riitta Pyykkö toteaa.
Hän tukeutuu ajatukseen, että kuten kirkon nostamiseen jaloilleen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tarvittiin apujoukkoja, samoin muiden väheksymän äidinkielen käytön jaloilleen nostamiseen tarvitaan apujoukkoja. Työssään Pyykkö on nähnyt, että Pyhä Henki käyttää erityisesti äidinkieltä uskon salaisuuden avautumiseksi. Vuonna 2011 hän näki, miten voimakkaasti oma kieli vaikuttaa.
”Olin hieman ennen ersänkielisten Psalmien julkaisemista eräässä ersäläiskylässä kokoamassa niistä lukijapalautetta. Yksi tekstiemme lukijoista oli uskova mies. Hän osasi Psalmeja ulkoa venäjäksi mutta ei ollut koskaan nähnyt niitä äidinkielellään. Kun pyysin miestä lukemaan ääneen psalmikäännöstä, hän aloitti muttei pystynytkään jatkamaan lukemista. Ajattelin, että tekstissä oli jotain vikaa. Viimein mies sai liikutukseltaan sanottua: ’Tämähän on kuin rukousta!’
Tyynnyttyään mies jatkoi lukemista, ja sain innokkaita vastauksia niihin tekstin kohtiin, jotka vaativat tarkennusta. Annoin miehelle kopion psalmiteksteistä. Seuraavana päivänä hän soitti ja kertoi, kuinka hän oli yöhön asti lukenut ja laulanut Psalmeja ersäksi. Äidinkielisinä Psalmit puhuttelivat ja koskettivat häntä sydämen syvyyksiin asti.”
Älkäämme unohtako tehtäväämme sukukansojen parissa
Riitta Pyykkö toimii eläkeläisenä edelleen raamatunkäännöstyön hyväksi. Hän pitää Inkerin kirkon mordvalaisen Velmema-seurakunnan lähettisihteerinä yhteyttä tukijoihin sekä kirjeitse että vierailujen avulla.
”Suomalaiset ovat mukana jatkamassa Raamatun kääntämistä ensisijaisesti omille sukulaiskansoilleen. Tämä on kuin Jumalan antama tehtävä juuri meille. Inkerinmaalla vuonna 1845 syntynyt lähetyssaarnaaja Martti Rautanen halusi alun perin lähteä lähetystyöhön suomalais-ugrilaisten kansojen pariin. Tsaarin vastustuksesta aie tyrehtyi. Nyt suomalaiset voivat tehdä tätä työtä vapaasti. Ne, jotka eivät voi lähteä itse, voivat olla mukana työssä taloudellisesti tai rukouksin.”
Yksi mahdollisuus on muistaa rukoillen sukukansojamme muun muassa yhteiskristillisessä Rukous 2025 -kampanjassa saavuttamattomien kansojen puolesta. Kampanjan päätapahtuma on helatorstaina 13.5.2021 klo 14–16.30. Se välitetään netin kautta Lähetyskirkosta Tähtitorninkadulta: www.lahetysneuvosto.fi.
Lisätietoa evankeliumista Suomen sukukansojen keskuudessa: Raamatunkäännösinstituutti
ja TV7:n sivuilla.
Toimitus: Riitta Pyykkö, Heli Voipio, Anne Lepikko
Artikkelikuva: Riitta Pyykkö sai keväällä 2019 jakaa kääntäjä Tamara Bargovan kanssa Metsätavlan kylän koulussa oppilaille ersänkielistä Uutta testamenttia. Oppilaat halusivat lukea sitä ääneen, jopa kuvan ekaluokkalainen.
