Tapasin Maryamin ensimmäisen kerran vuonna 2016. Hänellä oli takanaan monin tavoin rankka elämä, ja ainoana mahdollisuutena muutokseen hän näki sen, että pakenisi kotimaastaan Eurooppaan. Maryam tuli seurakuntaamme, koska oli pakomatkansa aikana tutustunut kristittyihin ensin Turkissa ja sitten Kreikassa. Hän sanoi, että kuultuaan Turkissa ensi kertaa elämässään evankeliumin hän sai uutta toivoa siitä, että on olemassa rakastava Jumala, joka antaisi hänellekin uuden mahdollisuuden.
Maryam oli asunut ja tehnyt töitä laittomasti Turkissa muutaman vuoden ja säästänyt rahaa niin paljon, että sai maksettua salakuljettajille. Sitten Välimeren ylitse Kreikkaan, ja sen jälkeen vaivalloinen matka Saksaan – pääosin kävellen. Saksaan saavuttuaan hän oli niin huonossa kunnossa, että joutui ensin sairaalaan useaksi viikoksi.
Maryamin terveys heikkenee
Seurakuntaamme Maryam saapui talvella 2016. Hän kävi kastekurssin ja hänet kastettiin keväällä 2016. Sen jälkeen hän osallistui lähes kaikkiin raamattukursseihin, jotka pidin: hän kävi Alfa-kurssin kolmeen kertaan ja Al Massira -kurssin kahteen kertaan. Hän oli innokas laulaja ja osallistui kirkkokuoron toimintaan. Maryam oli vakiokävijä kodissani kokoontuvassa raamattupiirissä.
Maryamin terveydentila huononi, kunnes hän vuonna 2017 joutui sydänleikkaukseen. Toipuminen kesti monta kuukautta. Mutta heti kun hän pääsi liikkumaan, hän lähti rollaattorilla kirkkoon. Rollaattori vaihtui keppiin, ja lopulta hän pääsi kulkemaan ilman keppiä.
Syksyllä 2019 huomasin, että Maryam hengästyi jo ihan pienenkin kävelymatkan jälkeen. Fyysinen heikkous ei kuitenkaan estänyt häntä osallistumasta raamattupiiriin. Torstai marraskuun 21. päivä 2019 oli myrskyinen ja tuulinen päivä. En ihmetellyt, ettei Maryam saapunut paikalle, kun piirimme alkoi kello 17. Ajattelin, että sateisen ilman takia hän oli jäänyt kotiinsa noin puolentoista tunnin päähän.
Olimme jo aloittaneet piirin, kun hieman vaille kuusi ovikello soi ja oven takana seisoi litimärkä, iloisesti hymyilevä Maryam. Sanoin hänelle: ”Sinä läksit, vaikka ilma on kurja. Ja sinulla ei ole edes sateenvarjoa!” Maryam vastasi, ettei millään halunnut jättää väliin yhtäkään raamattupiiri-iltaa.
Laitoimme märät vaatteet patterin päälle kuivumaan, ja Maryam liittyi joukkoomme. Tekstinä oli Johanneksen evankeliumin luku 4, samarialaisen naisen ja Jeesuksen tapaaminen. Maryam kuunteli tapansa mukaan tarkkaavaisesti.
Ryhmässämme oli mukana eräs henkilö, joka ei ehkä ole täysin selvillä pelastuksen tiestä. Koin tarpeelliseksi selittää perusteellisesti, kuinka me kaikki tarvitsemme Jeesusta syntiemme sovittajaksi. Maryam istui minua vastapäätä ja nyökkäili innostuneesti. Mielessäni välähti ajatus, että hän oli sinä iltana todella säteilevän kaunis, aivan kuin jokin valo olisi loistanut hänestä läpi.
Viimeinen kerta
Sunnuntaina näin Maryamin viimeisen kerran. Hän tuli kirkkoon, ja mieleeni jäi elävästi, miten hän polvistuneena ehtoollispöytään lauloi ylistyslaulua Jeesuksesta. Hänellä oli ihana punainen mekko, ja hän loisti iloa ja riemua.
Maanantaina iltapäivällä sain puhelinsoiton. Minulle kerrottiin, että Maryam oli kuollut noin yhden aikaan omassa kodissaan. Aamupäivällä iranilainen uskonveli oli tullut tuomaan hänelle jotain. Maryam oli pyytämällä pyytänyt, että tämä jäisi syömään hänen kanssaan. Mies esteli, koska oli ollut yön töissä ja halusi mennä nukkumaan. Maryam oli kehottanut miestä menemään hänen sängylleen nukkumaan ja luvannut herättää hänet, kun ruoka olisi valmis.
Kun mies havahtui unestaan, hän huomasi, että pöydälle oli katettu valmis ruoka, mutta Maryamia ei näkynyt missään. Hän ajatteli, että kenties tämä oli mennyt käymään kaupassa. Hän söi hieman ja meni sitten kylpyhuoneeseen pesemään kasvojaan. Sieltä hän löysi Maryamin kuolleena lattialta. Mies soitti poliisille, tilasi ambulanssin ja ilmoitti Maryamin ystäville.
Kristilliset hautajaiset
Maryamille oli tehtävä ruumiinavaus, ja oli otettava yhteys hänen kotimaassaan oleviin lapsiin. Viikon parin kuluttua pastorimme soitti poliisille ja kysyi, koska ruumis luovutettaisiin hautaamista varten. Poliisi ilmoitti, että ruumis oli annettu hautaustoimistolle ja asiaa hoidettaisiin sieltä eteenpäin.
Hautaustoimistosta sanottiin, että sosiaalitoimi oli tilannut tuhkauksen seuraavaksi arkipäiväksi. Soitto sosiaalitoimistoon vahvisti asian. Siellä hyvin epäystävällinen henkilö ilmoitti, että Maryamin omaiset eivät halunneet kristillistä hautausta. Hänet tuhkattaisiin ja tuhka siroteltaisiin jonnekin, eikä seurakuntamme saisi edes tietää, mihin paikkaan.
Ystävät ottivat pikaisesti yhteyden Maryamin lapsiin. Nämä kertoivat, etteivät he olleet kieltäneet kristillistä hautausta. He olivat sanoneet, että heillä ei ollut tarpeeksi rahaa, jotta saisivat tuotua ruumiin kotimaahansa, ja hautaus voitaisiin tehdä Saksassa. Saimme heiltä kirjallisen suostumuksen kristilliseen hautaukseen. Sosiaalitoimistosta sanottiin, että se ei onnistuisi, ellei seurakuntamme ottaisi vastuulleen kaikkia hautaukseen liittyviä kuluja. Pastorimme luonnollisesti suostui tähän, ja näin saatiin vahvistus siihen, että Maryam saisi kristillisen hautauksen.
Viikko ennen joulua Maryamia oli saattamassa reippaasti yli sadan ystävän joukko. Hänen arkkunsa tuotiin kirkkoon, jossa hänet siunattiin. Maryam sai lähteä hänelle rakkaaksi tulleesta kirkosta ylistyslaulujen soidessa, ystävien saatellessa häntä. Hautapaikkakin oli vain noin kymmenen minuutin kävelymatkan päästä kirkosta. Koko siunaustilaisuus videoitiin ja lähetettiin suorana lapsille ja muille omaisille katsottavaksi. Näin Maryam sai todistaa uskostaan kuolemansa jälkeenkin.
Maryamin elämäntarinan on kirjoittanut muistiin pakolaistyöntekijämme Saksassa.
Kuvat ovat hänen albumistaan.
Turvallisuussyistä kaikkia nimiä ei kerrota.