Tarina Ateenaan saapuneesta pakolaisnaisesta.
Jokaisella Ateenassa toimivaan pakolaiskeskukseen saapuvalla ihmisellä on tarina kerrottavana. Parweenin (nimi muutettu turvallisuussyistä) tarina on täynnä kipua.
Lähtö kahdesta ahdistavasta maasta
Nuorena tyttönä Parween asui Keski-Aasiassa. Eräänä päivänä hän kuuli veljensä kanssa ampumista, ja heidän katsoessaan ulos ikkunasta veljeä ammuttiin päähän. Pian sen jälkeen äiti vietiin kidutettavaksi, koska hän oli käynyt torilla ilman miespuolista valvojaa. Ei kulunut kauan, kun isä ryöstettiin ja puukotettiin kuoliaaksi kadulla. Silloin äiti otti hengissä säilyneet lapset mukaansa ja pakeni naapurimaahan.
Parween meni naimisiin ja sai kolme lasta. Koska he olivat kotoisin toisesta maasta, lapset eivät voineet mennä kouluun eikä mies saanut töitä. He päättivät muuttaa Eurooppaan, jotta lapsilla olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen.
Keskellä yötä Parween ja hänen perheensä nousivat hevosten selkään ja ratsastivat 13 tuntia rajalle. Parween kertoo, kuinka peloissaan hän oli ratsastaessaan ensimmäistä kertaa elämässään hevosella, ja vielä ylös jyrkkää vuoristoa.
Rajalla he piiloutuivat lampaita kuljettavan kuorma-auton lavalle. Kauhukseen he huomasivat, että rajavartijat pysäyttivät kuorma-autoja, mutta jostakin syystä juuri heidän autonsa pääsi rajan yli ilman tarkastusta. Seuraavan maan halki he kulkivat pakolaisia täynnä olevassa kuorma-autossa.
Välimeren yli
Illalla he saapuivat kylään rannikolla. Parweenin perhe lukittiin yhdessä toisen perheen kanssa pieneen huoneeseen, jossa oli vain muutama pala leipää ja juustoa. He pelkäsivät joutuneensa panttivangeiksi tai ihmiskaupan uhreiksi.
Kolmen päivän kuluttua salakuljettajat palasivat ja veivät heidät rannan lähelle metsään. Siellä heidän käskettiin maata hiljaa pensaikossa pimeään saakka. Lapset itkivät, koska metsä oli täynnä hyttysiä. Silloin salakuljettajat pakottivat Parweenin huumaamaan heidät, jotta he olisivat hiljaa.
Viimein pimeyden laskettuduttua heidät ohjattiin rantaan. Siellä odotti pieni kumivene. Se oli sopiva kahdeksalle tai yhdeksälle henkilölle, mutta salakuljettajat ahtoivat veneeseen noin neljäkymmentä ihmistä.
Kukaan pakolaisista ei osannut soutaa eikä uida, joten salakuljettajat lupautuivat lähtemään ryhmän mukaan auttamaan. Sadan metrin päässä rannalta he kuitenkin hyppäsivät pois veneestä ja uivat rantaan jättäen pakolaiset oman onnensa nojaan.
Parween kertoo, kuinka he ajelehtivat merellä ympäriinsä tuntikausia, koska kukaan ei tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Noin kahdentoista tunnin kuluttua he kuitenkin näkivät yhden Kreikan saarista.
Saarta lähestyttäessä jokin puhkaisi reiän veneen pohjaan, ja kaikki matkustajat joutuivat veden varaan. Onneksi he olivat kuitenkin jo niin matalalla, että aikuisilla ylettyivät jalat pohjaan. He pystyivät kantamaan lapset turvaan, eikä kukaan menettänyt henkeään.
Parween muistaa poliisin tulleen paikalle kirjaamaan heidät. Sitten heidät laitettiin linja-autoon ja vietiin saaren lentokentälle. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mihin he olivat menossa tai mitä oli tapahtumassa. He yrittivät kysellä, mutta kukaan ei antanut vastauksia. Heidät lennätettiin Ateenaan, ja poliisin linja-auto kuljetti heidät lentokentältä kaupungin keskustaan.
Uuden elämän alkuun
Ateenan keskustassa tulokkaat jätettiin kadulle ilman mitään ohjeita tai apua. Vihdoin ohikulkevat maahanmuuttajat, jotka olivat olleet Ateenassa jo jonkin aikaa, veivät heidät asuntoonsa. Parween ja toinen samassa ryhmässä matkustanut nainen eivät uskaltaneet poistua asunnosta pitkään aikaan. Heidän oli vaikea selvitä menneisyyden ja matkan aiheuttamasta pelosta, epävarmuudesta ja kokemuksista.
Jonkin ajan kuluttua he kuitenkin kuulivat Auttavat kädet -keskuksesta. He uskaltautuivat ensimmäistä kertaa lähtemään asunnosta ja tulivat keskukseen hakemaan vaatteita.
Parween on käynyt keskuksessa ja kokenut siellä rakkautta ja hyväksyntää. Rukoilisitko kanssamme, että hän löytäisi Kristuksen. Monet pakolaiset jatkavat Ateenasta matkaa Euroopan muihin maihin.
Kun Parween kertoo tarinaansa, hän muistaa monta hetkeä, jolloin hän olisi saattanut kuolla. Silti hän tekisi samat vaivalloiset matkat uudestaan, koska nyt heillä on uusi turvaverkosto ja lapsilla on mahdollisuus tulevaisuuteen.
Kirjoittaja on eräs Auttavat Kädet -pakolaiskeskuksen työntekijöistä Ateenassa.
Kolme työntekijäämme on lähdössä pakolaistyöhön Kreikkaan on vuoden 2021 aikana.
”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni ja minä kuulen teitä.”
(Jer. 29: 11–12)
Artikkelin kuvituskuva: Christian Allard / Unsplash.
Kertomus on julkaistu kotisivuillamme 12.1.2016.
***
Sinäkin voit olla mukana
Kansanlähetys tekee työtä maahanmuuttajien ja pakolaisten parissa erityisesti Saksassa, Kreikassa ja Suomessa. Rukouksiesi ja taloudellisen tukesi avulla voimme yhdessä sytyttää näihin lähimmäisiimme toivon uudesta alusta.
Jeesus tuo turvan -keräyksemme pakolaisten ja maahanmuuttajien hyväksi kestää maaliskuun 2021 loppuun saakka. Lue lisää keräyksestä >>tästä.
Voit lahjoittaa tämän sivun alaosassa olevalla lahjoituspainikkeella tai pankissasi viitteellä 70315 tilille:
Nordea: FI83 2070 1800 0283 25,
OP: FI14 5043 1920 0034 52 tai
Danske Bank: FI 83 8000 1501 5451 08.
Voit lahjoittaa myös:
- soittamalla 0600 180 10 (hinta 10,01 € + pvm/mpm) tai 0600 190 90 (hinta 20,45 € + pvm/mpm)
- MobilePayllä, 37850, kommenttikenttään: maahanmuuttajatyö.
Lämmin kiitos lahjastasi. Jumalan siunausta sinulle.