Tarja Ikäheimosen 33 vuoden lähetysmatka on kulkenut Papua-Uuden-Guinean viidakosta Keski-Aasian karulle vuoriseudulle, sieltä suurkaupungin vilinään Berliinin. Ympyrä on sulkeutunut Kreikassa ja kotimaassa tehtävässä työssä pakolaisten parissa.
Tarja Ikäheimonen ei säästele sanojaan, kun hän avaa sitä asennemaailmaa, jota on kohdannut työssään pakolaisten auttamiseksi.
− Olen kysynyt monelta, joka sanoo, että maahanmuuttajat eivät halua oppia suomea, että monenko kanssa olet keskustellut.
Hän on huomannut, että pakolaiset haluavat oppia ja kotoutua ja että ne, joilla on suomalaisia ystäviä, pääsevät helpommin sisään yhteiskuntaamme.
Tarja herättelee miettimään, näemmekö me pakolaiset ihmisinä, joita Jumala rakastaa yhtä paljon kuin meitä itseämme.
− Kyllähän minäkin olisin toivonut, että Jumala lähettäisi enkeleitä, mutta hän lähettää vain ihmisiä. Me ollaan valtavan tehtävän äärellä. Jokainen konfirmoitu kristitty on lähetystyöntekijä. Lähetyskäsky on meille kaikille.
Nykyisin Tarja Ikäheimonen ei enää pidä virrestä 426, jossa veisataan Menkää maitten ääriin asti. Hän kysyy, onko lähetyskäsky voimassa vain Papua-Uudessa-Guineassa.
− Entä silloin, kun ne maan ääret tulee lähelle? Se, että mennään maan ääriin tarkoittaa, että pitää opetella se vaikea japanin ja kiinan kieli. Jos se maan ääri tulee meidän viereen ja haluaa oppia meidän kielen, eikö se ole Jumalan meille antama mahdollisuus tavoittaa tämä ihminen Kristukselle?
Tarjan jatkokysymys ei ole yhtään helpompi.
− Entä jos Jumala lähettää sun eteesi pakolaisen, että sä voisit kertoa hänelle evankeliumin? Ja entä jos eräänä päivänä sulta kysytään, kerroitko. Jos sun vastaus on, että et, kun sua niin inhotti, kun sillä oli se huivi päässä. Entä jos hän pukeutumisellaan viestii, että on kunniallinen nainen? Vielä 1980-luvulla me suomalaisetkin naiset pidettiin huivia.
Jumalasta Tarja kertoo oppineensa, että hän on paljon armollisempi kuin ymmärrämme. Hän ei vaadi, uhkaile eikä pakota meitä, vaan silloin kun hänen rakkautensa koskettaa meitä, me lähdemme tavoittamaan näitä ihmisiä.
− Me emme voi tietää, mitä joku on lähtenyt pakoon. Onko se pommeja, köyhyyttä vai sosiaalista vainoa? Mutta luultavasti, jos verrataan suomalaisia ja pakolaisia, kyllä heillä on vaikeuksia huomattavasti enemmän kuin meillä. Jeesus katsoi ihmisiä laupeuden silmin. Jospa mekin voisimme oppia katsomaan lähimmäisiämme samalla tavalla.
Kuva ja teksti: Anne Lepikko
Kansanlähetyksen valtakunnallisella keräyksellä ja kolehtipyhänä 18.5.2023 Suomen kirkoissa kootaan varoja liikkeellä oleville kansoille.
Voit lahjoittaa tämän sivun alaosassa olevalla lahjoituspainikkeella tai vaihtoehtoisesti pankissasi viitteellä 70386 tilille:
Nordea: FI83 2070 1800 0283 25,
OP: FI14 5043 1920 0034 52 tai
Danske Bank: FI 83 8000 1501 5451 08.
Voit lahjoittaa myös:
- soittamalla 0600 180 10 (hinta 10,01 € + pvm/mpm) tai 0600 190 90 (hinta 20,45 € + pvm/mpm)
- MobilePayllä, 34314.
Lämmin kiitos lahjastasi. Jumalan siunausta sinulle.